Judosta on muutamassa vuodessa kasvanut laji, jonka suuntaan pitää katsoa, kun mietitään kesäkisojen seuraavia suomalaisia olympiamitalisteja. Kyse ei todellakaan ole pikkulajista, kuten Suomessa tunnutaan monesti ajattelevan.
Japani, Bulgaria, USA, Iso-Britannia, Georgia, Kosovo, Brasilia, Mongolia, Italia, Turkmenistan, Venäjä, Arabiemiraatit, Ranska, Ruotsi, Suomi, Turkki, Azerbaidzhan, Armenia, Australia, Algeria, Kanada, Romania, Bahrain, Uruguay, Kolumbia, Marokko, Gambia, Kroatia, Israel, Bulgaria, Intia, Latvia, Kiina, Etelä-Korea, Saksa, Japani, Serbia, Unkari, Kirgisia, Belgia, Liettua…
Siinä vain lyhyt silmäys valtioihin, joiden urheilijat ottelivat tiistaina judon MM-kilpailuissa Bakussa. Lista kertoo paljon huippujudon levinneisyydestä maailmalla. Suomen historiallisen suuri kahdeksan urheilijan joukkue kertoo taas siitä, että suomalainen judo on ottanut järisyttävän suuren askeleen eteenpäin.
Kaikki alkoi vuonna 2021, kun slovenialainen huippuvalmentaja Rok Drakšič tarttui judoliiton tarjoukseen ja ryhtyi Suomen päävalmentajaksi. Mies mylläsi tavan harjoitella ja laittoi koko lajikulttuurin uusille urille. Harjoittelu keskitettiin pääkaupunkiseudun Urheaan, ja urheilijat sitoutettiin sekä paikkaan että uuden valmennuksen metodeihin.
Suomi nousi neljässä vuodessa pohjalta ryminällä kohti lajin kärkeä, ja kehitys jatkuu edelleen. Nyt näitä hedelmiä poimitaan, ja on täyttä realismia, että Los Angelesin olympialaisiin 2028 saataisiin ainakin neljä suomalaista judokaa.
Ennen Martti Puumalaisen vuoden 2023 EM-kultaa edellinen suomalainen arvokisamitali lajista oli vuodelta 1993. Puumalaisen jälkeen Luukas Saha on napannut MM-pronssin sekä EM-kilpailuista hopean ja pronssin. Sahan MM-mitali oli Suomen historian toinen, edellisen otti Juha ”Pupu” Salonen vuonna 1981. Vaikka mitalia ei nyt Bakusta tulisikaan, suunta on selvä.
2020-luvulla Suomi on saavuttanut lajista kahdeksan juniorisarjojen arvokilpailumitalia, joten myös jatkumoa on tulossa.
Tällä hetkellä on aika hankala keksiä lajia, joka voisi haastaa judon Losissa, kun pohditaan suomalaisia olympiamitalitoivoja. Ja se on tämän vuosituhannen kaksi ensimmäistä vuosikymmentä rämpineeltä lajilta pahuksen kova juttu. On hankala muistaa tapausta, jossa yksi päävalmentaja olisi saanut aikaan yhtä väkevän tuloksen. Toki valmennukseen osallistuu muitakin henkilöitä, mutta linjaukset ovat Drakšičin.
Nyt käynnissä olevat lajin MM-kilpailut ovat jopa kovemmat kisat kuin olympialaiset. Viiden renkaan kisoihin jokainen maa saa korkeintaan yhden urheilijan joka sarjaan, mutta MM-kilpailuissa maakiintiöitä ei ole. Se tietää kovempia vastustajia päivän jokaiseen otteluun. Siksi jo kahdenkin matsin voittaminen on kova juttu. Mitalista puhumattakaan.
Alle 66-kiloisissa otellut Saha putosi jo kolmannella kierroksella Venäjän Murad Chopanovin käsittelyssä. Tiistain kaikki suomalaiset eli Pihla Salonen, Pihla Matikainen ja Valtteri Olin putosivat toisella kierroksella.
Keskiviikkona tatamille astelee Eetu Ihanamäki, torstaina Louna-Lumia Seikkula, perjantaina Emma Krapu ja lauantaina suomalaisten kisat päättävä Puumalainen. Hänellä kävi hyvä arpaonni, joten mitalisauma on nytkin olemassa.
Lauri Hollo
