Jääkiekon SM-liigassa maksetaan yhä raskaasti vuosikymmenten takaisesta emämunauksesta. Mutta sekoilu vain pahenee jatkuvasti, kirjoittaa Atleetin Harri Pirinen näkökulmassaan.
Kenen peli tämä on?
Ai mikä?
Tässä tapauksessa jääkiekko.
Kun asiaa kysyy keneltä tahansa jääkiekon parissa jossain roolissa toimivalta, vastaus on lähes sataprosenttisesti sama: pelaajien.
”Pelaajat siellä kaukalossa pelaavat”, on niin toimitusjohtajien, valmentajien kuin katsojienkin vakiovastaus.
Paha väittää vastaan.
Usein kuulee lajijohtajilta myös lauseen, jonka mukaan pelin ja pelaajien pitää olla keskiössä.
Niinhän he ovatkin, siinä jokaisen areenan noin 1500–1800-neliöisessä ”askissa”.
Yksikään pelaaja ei halua nykyistä pelimäärää
Mutta kun kyse on lajin päätöksenteosta, pelaajat ovat kauimmaisella ulkokehällä. Kun herrat päättävät pelaajien pelin säännöistä ja suuremmista kuvioista, pelaajilta ei kysytä mitään. Kabineteissa herrakerhojen keskusteluissa pelaajat ovat vain pelaajia – sivuosan esittäjiä.
Tämä kävi täydellisesti ilmi taas tiistaina, kun Pelaajayhdistys julkaisi pelaajille teettämänsä kyselyn. Kaikkiaan 228 pelaajaa kaikista liigajoukkueista oli vastannut kysymyksiin muun muassa ottelumäärästä, sarjamallista, palkkojen julkistamisesta, CHL:stä ja kesäharjoittelusta.
Vastaukset olivat Liigan pukumiesten kannalta karmeaa luettavaa.
Otetaan ensin ottelumäärä. Liigan runkosarjassa pelataan tällä kaudella ennätyksellisen massiiviset 64 ottelua. Se on valtava määrä.
Kaudesta 2010–2011 alkaen SM-liigassa pelattiin jokaisella kaudella 60 runkosarjan ottelua, mikä sekin on paljon. Ottelumäärän lisäys neljällä johtui siitä, että Liigan oli pakko nostaa Jokerit täksi kaudeksi mukaan.
Pelaajayhdistyksen kyselyssä yksikään, siis yksikään, pelaaja ei ollut nykyisen pelimäärän kannalla. Ei itse asiassa lähellekään.
Kaikki pelaajat olivat sitä mieltä, että sopiva ottelumäärä olisi 52–56. Suosituin vaihtoehto oli 52 ottelua, jota kannatti 42 prosenttia pelaajista. 54 ottelun kannalla oli 22 prosenttia ja 56 ottelun kannalla 26 prosenttia vastaajista.
Nyt Liigassa pelataan siis lähes 20% enemmän otteluita kuin suurin osa pelaajista haluaisi.

Onneksi tämä ongelma ratkeaa helposti. Kun ensi kaudella A-liigassa on 14 joukkuetta, otteluita tulee jokaiselle joukkueelle luonnollisesti ja loogisesti 52: neljä ottelua jokaista kolmeatoista vastustajaa vastaan.
Ai mutta. Tässä on sellainen pikkiriikkinen ongelma, että edellä oli samassa lauseessa sanat ”liiga” ja ”logiikka”. Ne eivät tunnetusti kulje käsi kädessä. Olen satavarma, että Liiga keksii ensi kauden otteluohjelmaan joitakin kommervenkkejä, joiden takia runkosarjan ottelumäärä on enemmän kuin 52.
Ja näin ohitetaan kätevästi pelaajien valtaosan tahto.
Enemmän pelejä, enemmän tappiota?
Liiga- ja seurajohtajat perustelevat suurempaa ottelumäärää sillä, että näin joukkueet saavat kotiotteluista enemmän tuottoja. Tämä ”logiikkka” onkin toiminut varsin hyvin.
Konsulttiyhtiö EY:n raportin mukaan liigaseurojen kumulatiivinen liiketappio vuosina 2023–2026 oli 28,8 miljoonaa euroa. Pelkästään viime kaudella seurojen yhteenlaskettu liiketappio oli 9,9 miljoonaa euroa.
Eli ei muuta kuin lisää matseja kalenteriin, kun homma rokkaa!
Toki pitää myös kysyä, että jos pelaajat haluavat pelata vaikka kymmenen prosenttia vähemmän otteluita kuin nykyään, ovatko he valmiita kymmenen prosentin palkanalennukseen? No, tietenkään pelit eivät ole pelaajien ainoa työ, joten vertaus hieman ontuu.
Pelaajien vastauksista paistaa ennen kaikkea aito huoli heidän omasta jaksamisestaan, terveydestään ja pelin tasosta. Kun pelejä on liikaa, kuormitus kasvaa liialliseksi, loukkaantumisriski kasvaa ja pelin taso väistämättä heikkenee.
Pelaajat haluaisivat tarjota maksavalle yleisölle parastaan. Kuka ei haluaisi olla estradilla aina parhaimmillaan?
Voisiko logiikka toimia niin, että pelataan vähemmän ja parempia pelejä, pelaajapalkat hieman putoaisivat, hallien käyttöaste otteluissa paranisi ja seurojen talous kohentuisi?
Pelaajat supistaisivat A-liigaa entisestään
Ottelumäärästä päästään luontevasti sarjamalliin. SM-liigan johto päätti viime kevään kohukokouksessaan (josta jääkiekkosivusto Siniviiva raportoi), että kaudesta 2026–2027 alkaen Liiga pelataan kaksiportaisena. Joukkuemääriksi A- ja B-liigaan päätettiin kaikkien järkipuheiden, toiveiden ja rukousten vastaisesti 14+10.
Pelaajayhdistyksen kyselyssä 14+10 joukkueen mallia kannatti 37 prosenttia pelaajista, eli vähän enemmän kuin joka kolmas.
Yli puolet eli 54 prosenttia vastaajista oli 12+10-mallin kannalla, kuten kaikki valveutuneet kiekkoihmiset ylipäätään. Mutta koska se olisi tarkoittanut vielä nykyistä suurempaa karsintaa A-liigajoukkueista, päädyttiin haaleaan kompromissiin.
Jo siirtymä 14+10-malliin aiheuttaa nyt pakokauhua ympäri kiekkoilevan Suomen. Liigassa 6–7 joukkuetta on kevääseen asti pelko perseessä, ja muutama seura varmasti lyö liikaa pelimerkkejä säilymiseen. Ne kolme, jotka putoavat, ovat jatkossa varmasti suurissa talousvaikeuksissa, ja muutama muu jää henkitoreissaan ensi kauden A-liigaan.
Samaan aikaan mietitään, riittääkö ensi kauden B-liigaan kymmentä joukkuetta. Nyt vaikuttaa pahasti siltä, ettei riitä, kuten Atleetti tiistaina raportoi. Monen nykyisen Mestis-joukkueen taloustilanne on niin huono, ettei niillä riitä pelimerkit eivätkä muut resurssit Liigan vaatimuksiin – ei edes B-liigan.
Jos (ja jos ja jos) ensi kauden malliksi olisi uskallettu päättää pelaajien toivoma 12+10-malli, se olisi tehnyt tästä kaudesta nykyistäkin raaemman, mutta sen seurauksena B-liiga ja sitä myötä koko liigayhteisö olisi jatkossa kiinnostavampi ja liigaseurat keskimäärin paremmassa jamassa.
Mutta ei.
Kilpailusta tuhottiin kilpailu
Myös sarjajärjestelmäasiassa pääosan esittäjät, pelaajat, näkevät pidemmälle kuin johtajat. Siitä huolimatta, että A-liigan joukkuemäärän vähentäminen tarkoittaa pelaajille vähemmän pelipaikkoja A-liigassa, pelaajat ovat valmiita A-liigan supistamiseen.
Pelaajat ovat valmiita riskeeraamaan oman paikkansa ylimmällä sarjatasolla, kunhan sarjan eli pelin taso paranee. Pelaajat nimittäin tietävät, että paikka huipulla on itse ansaittava.
Tämä on täydellisessä ristiriidassa pukumiesten ajatuksenjuoksun kanssa.

Viime kauden kabinettipäätös olikin suoraa ja pitkää jatkumoa sille hölmöilylle ja kaverille kans -mentaliteetille, joka SM-liigassa alkoi jo vuosituhannen vaihteessa.
Keväällä 2000 Kärpät ja Pelicans pelasivat ”karsintasarjan”. Silloisen toimitusjohtajan Urpo Helkovaaran johdolla kabineteissa oli kuitenkin päätetty, että kumpikin joukkue pelaa seuraavalla kaudella SM-liigassa. Sen jälkeen SM-liiga suljettiin.
Oli sovittu, että sarja suljetaan kolmen vuoden määräajaksi. Seuraavat karsinnat oli määrä pelata keväällä 2003.
– Kolmen vuoden päästä ”Upi” (Helkovaara) ja kumppanit olivat ikään kuin unohtaneet tämän sopimuksen. Vääntö liigan avaamisesta alkoi uudelleen vuonna 2002. Silloin yksikään liigaseurojen toimitusjohtaja ei tietenkään kannattanut liigan avaamista, koska se olisi tarkoittanut mahdollisuutta pudota, Suomen jääkiekkoilun ”rautakansleri” Kalervo Kummola valotti tapahtumia vuonna 2024 ilmestyneessä kirjassa Amatööreistä ammattilaisiksi.
Keväällä 2009 Ässät ja Sport kohtasivat ikimuistoisessa karsintasarjassa, jonka liigajoukkue Ässät voitti otteluvoitoin 4–3. Se on tällä vuosituhannella ainoa kerta, kun Mestis-joukkue on ollut lähelläkään saavuttaa liigapaikkaa pelaamalla.
Vasta vuonna 2020 paljastui, että jo tuolloin Mestis-seuran eli Sportin olisi pitänyt SM-liigaan päästäkseen lunastaa liigalisenssi. Jyväskylän yliopiston liikuntatieteellisessä tiedekunnassa tarkistetussa Teemu Suvisen pro gradu -tutkielmassa Mestis-seurojen asema suomalaisessa jääkiekkoyhteisössä seuratoimijoiden tulkitsemana liigalisenssin hinnaksi kerrottiin 1.593.533 euroa.
Sen sijaan liigaa on laajennettu nykyiseksi mammutiksi nostamalla sarjaan joukkue kerrallaan. Ja putoamisvaaraa ei ole ollut. Liigan kabinetteihin on haluttu mahdollisimman hyvää veljeä, ja jokainen on haluttu pitää tyytyväisenä.
Harmi vaan, että tällä mallilla on tuhottu kilpasarjasta aito kilpailu. Lähes neljännesvuosisadan ajan kasvatettua viljaa niitetään nyt.
Älkää yllättykö, jos suunnitelma vielä muuttuu
Surkuhupaisinta on, ettei ole vuottakaan siitä, kun kabineteissa tehtiin päätös uudesta sarjamallista, ja jo nyt ollaan tilanteessa, ettei kukaan tiedä, mitä ensi keväänä todella tapahtuu.
Mestis-seurat lähestyivät hiljattain liigajohtoa viestillä, jossa ne pyysivät tietoja muun muassa tulevan kauden B-liigan tulonjaosta, pakollisista kuluista ja Liigan yleisistä ehdoista. Tämän kauden päättymiseen on aikaa alle puoli vuotta, ja Mestiksen seurat eivät siis tiedä, mihin niiden tulisi valmistautua!

Tämän viestin jälkeen Liiga järjesti tiistaina tilaisuuden, jossa se kertoi Mestis-seuroille sen, mitä tietää ja mitä pystyi kertomaan.
Liigan toimitusjohtaja Mikko Pulkkinen vakuutteli Ylen jutussa, että ensi kauden valmistelu etenee aikataulussa. Mitä muuta hän olisi edes voinut sanoa?
Sitten jutun viimeisessä lauseessa Pulkkinen tuli paljastaneeksi, että kukaan ei tiedä, mitä tuleman pitää.
– Kaikki suunnitelmat tähtäävät siihen, että ensi syksynä kiekko putoaa jäähän tällä sarjamallilla, Pulkkinen sanoi Ylelle.
Tähtäävät siihen.
Jos Pulkkinen olisi varma, että ensi syksynä ”kiekko putoaa jäähän tällä sarjamallilla”, hän olisi sanonut sen. Mutta sitä hän ei voinut luvata.
Painakaa tämä nyt tarkasti mieliinne: Kenenkään ei pidä yllättyä siitä, jos Liiga kertoo tämän kauden aikana, että suunnitelmia ensi kauden osalta on muutettu.
Liigalla on nimittäin historiaa siitäkin, että se pystyy muuttamaan jopa käynnissä olevan kauden sääntöjä radikaalisti kesken kauden. Juuri näin Liiga toimi viime marraskuussa päättäessään, että viime keväänä ei pelattukaan liigakarsintoja, vaikka piti pelata.
En tunne urheilun historiasta toista vastaavaa tapausta.
Kaiken lisäksi Liigan papereihin kirjattiin samassa kokouksessa lause: ”Päätettiin tarkastella joukkuemääriä 2–3 vuoden kuluttua uudelleen”
Tämän kauden aikana on helppo vedota tuohon lauseeseen toteamalla, että päätettiinkin vähän aikaistaa joukkuemäärien uudelleentarkastelua.
Sanokaa minun sanoneen: tästä kaudesta tulee vielä hullumpi ja kuulemme vielä paljon absurdimmista päätöksistä kuin kukaan osaisi unissaankaan keksiä.
Lue myös: Siniviiva paljastaa: Näin SM-liigan kohukokous eteni
Näkökulma: Harri Pirinen


























