Manchester City voitti Community Shieldissä paikallisvastustajansa rangaistuspotkukilpailun jälkeen 2–1.
Taivaansinisten ryhmä nappasi kauden ensimmäisen pokaalinsa värikkäiden vaiheiden jälkeen. Vaikka ottelu oli viihdyttävä, jätti esimerkiksi supertähtien viimeistely toivomisen varaa.
Viime kaudella Englannin cupin voittanut Manchester United joutui taipumaan hallitsevalle Valioliiga-mestarille perinteikkääasä Community Shieldissä. Ottelu venyi aina rangaistuspotkukilpailuun saakka.
Ratkaisu syntyi lopulta vasta kahdeksannessa laukojaparissa, kun United-toppari Jonny Evans epäonnistui. Pep Guardiolan miehistön keskuspuolustaja Manuel Akanji puolestaan iski nahkakuulan verkkoon.
Cityn vahva alku
Molemmat joukkueet pyrkivät löytämään rytminsä ja liikuttamaan palloa rauhallisesti kentällä kamppailun alkumetreillä. Manchester Cityn Oscar Bobb tarjosi ensimmäisen joukkueen faneja innostaneen hetken, kun hän kuljetti palloa rohkeasti kohti Unitedin puolustuskolmannesta. Hyökkäys ei kuitenkaan lopulta tuottanut tulosta.
City alkoi vähitellen hallita palloa entistä vahvemmin, mutta Manchester United puolusti kurinalaisesti ja varmisti, ettei City päässyt luomaan vaarallisia tilanteita.
Erik ten Hagin joukkojen toppariosastolla operoinut Harry Maguire sai kamppailun alkupuolella tällin törmäyksessä Erling Haalandin kanssa ja joutui hetkeksi keräilemään itseään kentällä. Tilanne vaikutti puhtaalta vahingolta.
Jeremy Doku väläytti taitojaan ja nopeuttaan, kun tämä ohitti sekä Diego Dalotin että Maguiren vasemmalla laidalla. Lopulta miehen keskitys jätti kuitenkin toivomisen varaa, sillä se ei löytänyt Cityn pelaajia maalintekopaikalta.
Lähimpänä avausmaalia kävi niin ikään sinipaitainen manchesterilaisjoukkue, kun pallo pelattiin Haalandille. Norjalainen ei onnistunut viimeistelemään huipputontistaan – United selvisi tilanteesta.
Reilun parinkymmenen minuutin kohdalla Bobb teki vahvan suorituksen, kun tämä ohitti sekä Lisandro Martínezin että Evansin punapaitojen rangaistusalueella. Miehen laukaus suuntautui kuitenkin reilusti maalin yli.
Hetkeä myöhemmin puolestaan James McAtee oli lähellä avausmaalia, kun hän osui tolppaan saatuaan pallon Bobbilta. Cityn painostus oli hurjaa, eikä Unitedilla ollut keinoja sitä pysäyttää.
Punaiset saivat juonesta kiinni
Manchester United heräsi hyökkäämään kuin salama kirkkaalta taivaalta. Amad Diallo ohitti taitavasti Cityn puolustuksen ja yritti laukoa kohti maalia, mutta pallo lipui niukasti ohi takatolpan.
Puolen tunnin kohdalla United oli lähellä avausmaalia, kun hieno hyökkäyskuvio päättyi Diallon syöttöyritykseen Mason Mountille. Syöttö oli lopulta liian kova, eikä Mount ehtinyt tilanteeseen.
Marcus Rashford sai hetkeä myöhemmon mahdollisuutensa. Hyökkääjän laukaus meni pipariksi, kun tämä yritti sijoittaa pelivälinettä takakulmaan.
Punapaitojen pelaaminen parani selvästi ensimmäisen 25-minuuttisen jälkeen, ja se alkoi hallita palloa sekä luoda vaarallisia tilanteita. Joukkue oli hieman epäonninen, koska ei saanut maalia aikaiseksi kovasta tilannemäärästä huolimatta.
Puoliajan lopussa Cityn Jeremy Doku oli jälleen lähellä maalintekoa, mutta hänen laukauksensa suuntautui niukasti ohi. Punaisten maalilla torjuntavastuussa ollut André Onana huokaisi helpotuksesta.
Ensimmäinen jakso päättyi maalittomana, vaikka molemmilla joukkueilla oli omat mahdollisuutensa. City aloitti vahvemmin ja oli lähellä johtomaalia, kun United puolestaan paransi tekemistään selvästi puoliajan edetessä.
Ensimmäistä laukausta saatiin odottaa toiselle jaksolle
Manchester Unitedin Bruno Fernandes oli heti jakson alissa aktiivinen keskikentällä ja yritti rakentaa hyökkäystä, mutta hänen syöttönsä Marcus Rashfordille epäonnistui – pallo karkasi pitkäksi. Fernandes onnistui hieman myöhemmin laukomaan pallon maaliin, mutta tilanne tuomittiin paitsioksi.
Cityn puolelta Joško Gvardiol pääsi yrittämään maalia, mutta hänen laukauksensa suuntautui selvästi ohi Unitedin maalin. Kummallakaan joukkueella ei ollut vielä ensimmäistäkään laukausta maalia kohti, kun pelikellossa oli jo 66 minuuttia.
Ottelun ensimmäinen veto maalia kohti tuli lopulta Fernandesilta, jonka laukauksen Cityn maalivahti Éderson torjui helposti.
Unitedilla oli jälleen loistava mahdollisuus siirtyä johtoon, kun Rashfordin laukaus osui vain hetkeä myöhemmin tolppaan. Tämä harmitti ten Hagia, joka oli tyytyväinen joukkueensa kokonaissuoritukseen, mutta pettynyt hukattuihin maalipaikkoihin.
Alejandro Garnacho iski Unitedille lopulta ansaitun johdon, kun hän sijoitti pallon maaliin ohi Édersonin. Esityön osumaan tarjoiöi Fernandes.
City kuitenkin tasoitti pian tämän jälkeen Bernardo Silvan puskumaalilla, joka seurasi Bobbin loistavaa keskitystä.
Ratkaisu haettiin rangaistuspotkuilla
Varsinainen peliaika päättyi 1–1, joten voittaja ratkaistiin rangaistuspotkukilpailussa.
Manchester Unitedilta Fernandes, Dalot, Garnacho, Casemiro, Scott McTominay ja Martínez onnistuivat omissa yrityksissään.
Manchester Cityn miehistöstä osuivat puolestaan de Bruyne, Haaland, Sávio, Ederson, Ruben Dias ja Matheus Nunes. Silva puolestaan epäonnistui ensimmäisenä laukojana. Tilanne oli kuitenkin tasan seitsemän laukojaparin jälkeen, koska Jadon Sancho ei onnistunut neljännellä kierroksella punapaidoilta.
Ottelu ratkesi lopulta, kun Evansin laukaus nousi kahdeksannella kierroksella yli maalin. Sinipaidoilta laukonut Akanji viimeisteli omalla vedollaan Cityn 7–6-voittoon pilkkukisassa. Manchester City voitti Community Shieldin rangaistuspotkukilpailun päätteeksi 2–1-lukemin.
Ottelun kohokohdat voit katsoa alta.
Mikä on FA Community Shield?
Football Association Community Shield (aiemmin tunnettu nimellä Charity Shield) on vuosittain pelattava ottelu, joka avaa Englannin jalkapallokauden. Ottelu pelataan Wembleyllä, ja siinä kohtaavat edellisen Valioliigakauden mestari sekä FA Cupin voittaja. Jos Valioliigan mestari olisi voittanut myös FA Cupin, otteluun osallistuisi Valioliigassa toiseksi sijoittunut joukkue. Tämä ottelu on tunnustettu kilpailulliseksi supercupiksi sekä Englannin jalkapalloliiton (FA) että UEFA:n toimesta.
FA:n järjestämässä Community Shield -ottelussa kerätyt varat ohjataan yhteisöllisiin hankkeisiin ja hyväntekeväisyyteen ympäri maata. Ottelun lipputuloista ja otteluohjelmien myynnistä saadut tulot jaetaan 124 seuralle, jotka osallistuivat FA Cupiin ensimmäisestä kierroksesta alkaen. Nämä seurat jakavat varat edelleen valitsemilleen hyväntekeväisyyskohteille ja projekteille. Loput varat menevät FA:n kansallisille hyväntekeväisyyskumppaneille.
Community Shield on paitsi merkittävä avaus ottelukaudelle, myös tärkeä tilaisuus tukea paikallisyhteisöjä ja edistää hyväntekeväisyyttä jalkapallon kautta.
Community Shieldin Historiaa
FA Charity Shield, nykyiseltä nimeltään Community Shield, pelattiin ensimmäisen kerran vuonna 1908. Tämän ottelun juuret ulottuvat kuitenkin vielä kauemmas, “Sheriff of London Shield” -otteluun, jota pelattiin vuosittain ammattilais- ja amatöörijoukkueiden välillä.
Esimerkiksi vuonna 1904 tunnettu amatöörijoukkue Corinthians kohtasi FA Cupin voittajan Buryn – ja voitti sen peräti 10–3!
Vuonna 1908 Manchester United, joka oli juuri voittanut ensimmäistä kertaa Englannin jalkapalloliigan mestaruuden, kohtasi Southern Leaguen mestarin Queens Park Rangersin ensimmäisessä koskaan pelatussa Shield-ottelussa. Manchester United voitti ottelun maalein 4–0, ensimmäisen osaottelun päätyttyä 1–1-tasapeliin. Molemmat ottelut pelattiin Stamford Bridgellä, ja sen jälkeen Shield-ottelua ei ole koskaan pelattu uusintana.
Siirto Wembleylle
Vuonna 1974 FA:n sihteeri Ted Croker ehdotti, että FA Charity Shield -ottelu (sen nimi vuosina 1908–2002) pelattaisiin Wembleyllä uuden kauden avausotteluna. Tässä ottelussa kohtaisivat liigan hallitseva mestari ja FA Cupin voittaja.
Ennen vuotta 1974, kun Shield-ottelu ei ollut yhtä arvostettu, ottelua pelattiin eri seurakentillä, ja se saattoi usein sisältää joukkueita, jotka eivät olleet voittaneet mitään.
Arvostuksen kasvu
Nykyään Shield-ottelu on yksi kotimaisen jalkapallokauden tärkeimmistä tapahtumista. Esimerkiksi vuonna 2004 ottelussa, jossa Arsenal voitti Manchester Unitedin Cardiffin Millennium Stadiumilla, oli läsnä 63 317 katsojaa. Ottelua lähetettiin ympäri maailmaa, ja sen potentiaalinen televisioyleisö oli 270 miljoonaa katsojaa.
Kun Wembley toimi isäntänä vuosina 1974–2000, FA jakoi yli viisi miljoonaa puntaa hyväntekeväisyyteen, useimmat näistä varoista menivät kilpailuun osallistuneiden seurojen nimeämille hyväntekeväisyyskohteille.
Vuonna 2012 Shield siirrettiin pois Wembleylta ja pelattiin Villa Parkilla Birminghamissa, johtuen Wembleyn käytöstä Lontoon vuoden 2012 olympialaisten aikana.
Knoppitietoa Charity Shieldistä
Korkein maalimäärä Shield-ottelussa saavutettiin vuonna 1911, kun Manchester United voitti Swindon Townin 8-4. Seuraavana vuonna osa Shield-ottelun tuotoista lahjoitettiin Lontoon pormestarin Titanic-katastrofirahastoon.
Vuonna 1950 ottelussa ei ollut lainkaan seurajoukkueita. “World Cup Team”, joka koostui Englannin MM-joukkueen pelaajista, voitti “Canadian Touring Team” -joukkueen, joka koostui FA:n samana vuonna Kanadassa kiertueella olleista pelaajista, lukemin 4-2 Stamford Bridgellä.
Vuonna 1967 Tottenhamin maalivahti Pat Jennings teki maalin omalta rangaistusalueeltaan Manchester Unitedia vastaan Old Traffordilla. Alex Stepney oli nolo maalivahti toisessa päässä ja ottelu päättyi 3-3.
Shield-ottelu siirrettiin Wembleylle vuonna 1974, ja 67 000 katsojaa näki, kun Liverpool voitti Leedsin rangaistuspotkukilpailun jälkeen 6-5 tasapelin 1-1 jälkeen. Kuumana iltapäivänä, jolloin tunteet kuumenivat, sekä Billy Bremner että Kevin Keegan ajettiin ulos kentältä.
1980- ja 1990-luvun alussa Shield-ottelu jaettiin tasapelissä kuuden kuukauden ajaksi kummankin kilpailuun osallistuneen seuran kesken. Rangaistuspotkukilpailu otettiin uudelleen käyttöön vuonna 1993.
Leeds ja Liverpool tarjosivat seitsemän maalin jännitysnäytelmän vuonna 1992. Hurjana ollut Eric Cantona viimeisteli hattutempun Leedsille, mutta tämä ei seuralle riittänyt vaan hänestä tuli Manchester Unitedin pelaaja samana kautena.
Manchester United esiintyi 1990-luvulla peräti seitsemässä Shield-ottelussa – voittaen neljä, pelaten yhden tasapelin ja häviten kaksi. Vuonna 2003 United pelasi 22. Shield-ottelunsa.
Lähde: Englannin jalkapalloliitto
