Imperiumi nimeltään HJK on aloittanut vastaiskun. Mitä seuraavaksi?
Helsingin Jalkapalloklubi on joutunut kuuntelemaan kaksi kautta hattuilua joka suunnasta. Kausi 2024 meni HJK:n omien kriteerien mukaan pieleen. Pronssimitali oli laiha lohtu.
HJK saattaa menettää mestaruuden joskus, mutta se, että joukkue joutuu olemaan kaksi kautta ilman kultamitaleita, on jo katastrofi. Jos maailmalta haetaan esimerkkiä, hyvä verrokki oli Bayern München.
Juuri tämän vuoksi oltiin yleisesti varmoja, että Veikkausliigan voittopokaalin olisi voinut jättää jo keväällä säilöön Töölön stadionin varastoon ja ottaa se sitten esiin syksyllä HJK:n mestaruuden kunniaksi. Vielä mitä – jos edellinen kausi oli heikko, kulunut kausi oli karsea.
Ainoana positiivisena asiana kirjattiin Suomen cupin voitto, mutta se on laiha lohtu. HJK:n johto ei ole koskaan salannut, että cupin mestaruus on kiva bonus, Suomen mestaruus se ainoa todellinen tavoite.
Tähän on myös selvä syy. Suomen cupin voitto tuo paikan europeleihin, mutta juuri mitään muuta etua siitä ei saa. Mestaruus on sen sijaan jo lähtökohtaisesti todella arvokas. Tili pulskistuu joka tapauksessa. Mestaruus tarjoaa myös ohituskaistan kohti europelien liigavaiheita ja niissä liikkuu suomalaisittain todella iso raha.
HJK pääsi edellisen mestaruusputkensa aikana jokaisella kaudella rahapeleihin. Ja nimenomaan sieltä tämän hetken vauraus ja pelimerkit ovat löytyneet. Puskurit alkavat murentua, jos tauko jättituloista on liian pitkä.
Vielä näin ei ole. Viimeinen viikko on näyttänyt, että nyt Klubissa ollaan tosissaan. Ensin joukkue hankki oman poikansa takaisin, kun Joonas Rantanen ostettiin Ilveksestä ”kotiin”. Rantaselle tehtiin pitkä sopimus ja se sopii kuin nakutettu HJK:n uuteen strategiaan. Samalla seura osti työrauhaa joukkueelle ja myös seurajohdolle.
Vaikka Rantasen kanssa kausi alkaisi vastoin odotuksia heikosti, elämänlanka on huomattavasti paljon paksumpi kuin edeltäjillä. Edellisen kerran lähtökohta oli yhtä stabiili, kun Toni Koskela aloitti menestyksekkään valtakautensa HJK:ssa.
Urheilujohtaja Petri Vuorinen kävi taisteluja tuulimyllyjä vastaan ensimmäisen kauden. Materiaali oli kasattu miten oli. Paineet kasvoivat ulkopuolelta ja siirtoja oli pakko tehdä. Tällä kertaa haulit eivät osuneet maaliinsa ja ulkomailta tuli pelkkää metritavaraa. Huhujen mukaan Vuorinen oli erittäin aktiivinen myös kotimaan markkinoilla, mutta kalat eivät tarttuneet täkyyn.
Rasmus Schüller seuraavaksi?
Hatunnosto kuitenkin siitä, että Vuorinen yritti omalta osaltaan jo kauden aikana murskata Veikkausliigan maan tavan, vain sopimuksettomat pelaajat liikkuvat. Tämä on onneksi muuttumassa, kiitos Vuorisen.
Tästä saatiin osoitus torstaina. Vuorisen oma löytö Vaasan ajalta, Alfie Ciccale, siirtyi Klubiin siirtokorvauksella. Eli HJK näki, että Ciccalen pelipaikalle oli sellainen aukko, että siihen oli saatava sopiva mies. Shekkivihko esiin ja mies Helsinkiin. Juuri näin toimitaan suuressa maailmassa ja juuri näin suomalaisen jalkapallon suurimman ja kauneimman täytyy toimia. Samalla raha liikkuu Suomen sisällä ja se on hyvä asia.
Kaikki merkit viittaavat siihen, että toistaiseksi on nähty vasta ensiaskeleet. Kuka seuraavaksi? Mihin KuPS:n tähdet päätyvät? Tosin osa heistä on sopimuksettomia pelaajia parin viikon kuluttua. Mutta on täysin selvää, ettei HJK:n nimilista ole läheskään valmis.
Torstain Captains Ball-gaalassa Teemu Pukki lausui koko jalkapallokansalle, että hän ja HJK haluavat ensi kaudella mestaruuden. Alex Ring ei puheenvuoroa saanut, mutta lounge-keskusteluissa asia tuli selväksi – mestaruuden on palattava Helsinkiin.
Raha on tietysti iso motivaattori, mutta yhtä iso asia Klubille on status. Seuran on oltava suurin, johtava ja se joukkue, johon jokainen suomalaispelaajaa haluaa – pelasi hän muualla Suomessa tai on palaamassa ulkomailta. Mikään kovin suuri ennustaja ei tarvitse olla arvatakseen, mikä on Rasmus Schüllerin seuraava osoite.
Ehkä juuri tämän vuoksi laadukas Giorgios Kanellopoulos päästettiin pois? Eikä tilanne nyt ihan heikolta vaikuta, jos yleisölle tarjotaan Schüllerin, Ringin ja Pukin yhteistyötä, omien junioreiden säestämänä.
HJK:lla on nyt missio. Tai pikemmin pakkomielle. Ensi syksynä mestaruuden on palattava Klubille ja sen tavoitteen eteen käytetään kaikki mahdolliset pelimerkit. Tämä on huono uutinen haastajille – imperiumin vastaiskun on nyt onnistuttava.
Jos näin ei tapahdu, luuta lakaisee varmasti. Eikä se ala valmennuksesta vaan tällä kertaa on suurempien johtajien päät pöllillä.
Panu Markkanen
