Kun maailmanmestari palaa viikonloppuna kaiken alkulähteille, myös mekaanikkona toimii tietysti tuttuakin tutumpi mies.
Joka juurensa muistaa ei koskaan eksy.
Jos tällaista lähes runollista sanontaa ei ollut vielä kirjoitettu mihinkään, nyt on.
Vaikka ihminen olisi päässyt elämässään miten ”pitkälle” ja menestynyt miten hyvin, on tärkeää muistaa ja tiedostaa, missä omat juuret ovat. Se, että muistaa, mistä on lähtöisin ja mistä kaikki alkoi, ei ole pelkkää nostalgiassa rypemistä. Se voi tuoda ihmisen elämään turvaa, jopa mielenrauhaa.
Ja se, että menestynyt ihminen muistelee polkunsa alkutaivalta, on myös kunnianosoitus polun alkupäässä vaikuttaneita ja auttaneita ihmisiä kohtaan.
Moottoriurheililija Emma Kimiläinen on niin sanotusti päässyt pitkälle urallaan ja elämässään. Nykyisessä varsinaisessa pääammatissaan, E1-sarjan moottoriveneiden MM-sarjan kuljettajana, hän on voittanut kaksi maailmanmestaruutta. Aiemmin hän on ajanut muun muassa formuloiden naisten maailmanmestaruussarjassa W Seriesissä.
Moottoriurheilupiireissä Kimiläinen on yksi maailman tunnetuimmista naisista. Silti hän jaksaa innostua jatkuvasti kaikesta uudesta – ja vanhasta.
”Kun vaan sanon kaikkeen joo”
Nyt Kimiläinen, 36, on superinnoissaan. Edessä on nimittäin paluu juurille.
Kimiläinen paljasti jo jonkin aikaa hautomansa salaisuuden torstaina instagram-tilillään.
– Kyllä mä aina mietin, että mihinkä tilanteisiin mä oikein päädyn. Kun mä aina vaan sanon kaikkeen joo, kyllä. Täältä vähän ajokamaa taas esiin ja… Kimiläinen sanoi ajokassiaan aukaistessaan.
– Se ois kartingin SM-kilpailut viikonloppuna. Semmosta!
Slickseillä sateisella Tattiksella
Kimiläisen, kuten monen muunkin moottoriurheilijan, ura on alkanut nimenomaan kartingradoilta. Kimiläinen on aiemmin kertonut, että hänen isänsä tutustutti hänet moottoriurheilun maailmaan jo yksivuotiaana. Kimiläisen ollessa kolmevuotias isä kysyi, haluaisiko tyttö ajaa.
– Helsingin kartingrata on mun kotirata. Asuttiin noin 7 minuutin ajomatkan päässä. Muistan aina kun iskä tuli kotiin töistä ja sano, että ”nyt lapset sataa. Lähetään Tattikselle harjottelee autonhallintaa”, ja 20 min myöhemmin oltiin radalla slickseillä, Kimiläinen on kertonut.
Jutun pääkuvassa 9-vuotias Kimiläinen nojailee ajokkiinsa ”Tattiksella” eli Helsingin kartingradalla vuonna 1998.
Ja mekaanikkona toimii…
Viikonloppuna Kimiläinen ei aja Tattiksella eli Tattarisuolla, vaan Kangasalassa SM-kartingin ensimmäisessä osakilpailussa. Paluussa on paljon nostalgiaa.
– Se, miks mua huvittaa on se, että edellisistä karting-kilpailuista on aikaa kakskytäkaks vuotta. Et sehän oli ihan tossa eilen. Katotaan miten kyljet tulee kestämään. Mutta Force Racingilla laittavat vehkeet kuntoon ja sit pidetään hauskaa, Kimiläinen sanoi julkaisussaan.
Julkaisunsa tekstissä Kimiläinen korostaa, että karting on fyysisesti raskas laji.
– Pitoa on paljon, ohjaus vaatii voimaa ja nopeat suunnanvaihdokset sekä n. 130km/h vauhti laittaa koko kropan tiukille, kun voimia vastaan taistelee ja pitää kropan paikallaan. Auto myös pompottaa, jolloin kyljet ”hakkaavat” jatkuvasti penkkiin, jonka ruuvit ja tukivarret tuntuu pureutuvan kylkiluiden väliin, vaikka penkissä on ruuvien päällä pehmusteita, ja vaikka sinulla on vahvat kylkiliivit.
– Kilpailuviikonloppu on kolmipäiväinen, ja ajokertoja on useita päivässä. Tulee hieno urheiluviikonloppu! Ja kukapa muukaan olisi mun mekaanikkona kuin iskä, aivan kuten mun lapsuudessa! Kimiläinen hehkuttaa.
Sen syvemmälle juurille tuskin on mahdollista päästä.
Harri Pirinen
