Samaan aikaan kun harmittelemme Lauri Vuorisen ja Olli Hiidensalon kohtaloa, jäämistä juuri ja juuri ulos olympiamitaleilta, ruoskitaan sosiaalisessa mediassa epäonnistuneita hiihtäjiämme, Ristomatti Hakolaa ja Niilo Moilasta.
Kieltämättä he olivat juuri seitsemäs ja kahdeksas kisoihin valittu mieshiihtäjä ja pudottivat kisakoneesta Perttu Hyvärisen. Kiistatta he myös epäonnistuivat kisoissa ja nyt taustalta paljastuu myös terveysmurheita.
Hakolan henkilökohtaisena valmentajana toimii päävalmentaja Teemu Pasanen ja Moilasen kohdalla valmennuksesta vastaa sprinttijoukkueen valmentaja Ville Oksanen. He esittivät valmennettaviaan kisakoneeseen, vaikka tiesivät varmasti kaiken mitä urheilijoittensa taustalla oli.
Urheilija uskoo aina loppuun saakka, että on kunnossa kauden tärkeimmällä hetkellä. Ei heitä siitä voi syyttää. Heidän täytyykin uskoa. On aivan turha syyttää Hakolaa tai Moilasta siitä, että he veivät Hyvärisen kisapaikan. Heidät valittiin kisoihin ja sillä siisti.
Sen sijaan Pasasen ja Oksasen harkintakykyä voidaan kyseenalaistaa. He tiesivät riskit, mutta valitsivat silti omat suojattinsa kisajoukkueeseen. Heidän on turha vedota siihen, että lopullisesti kisajoukkueen valitsi Olympiakomitea. Se teki sen heidän esityksestään.
Pasanen lopettaa kauden jälkeen päävalmentajana ja Oksasenkin tulevaisuus on avoin. Tilalle tulee ruotsalainen päävalmentaja, joka saa avukseen norjalaisen apuvalmentajan. Kummallakaan ei ole henkilökohtaisia valmennettavia, joten eturistiriitoja tuskin enää tulee.
Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että kaksikon on kannettava vastuu valinnoista. Hakolaa ja Moilasta ei pidä heittää bussin alle ja jättää yksin tuleen makaamaan, vaan valmentajien on otettava valinnoista vastuu, eikä selitellä niitä erikoisilla valintakriteereillä, jotka valmennuspiireissä ovat kuulemma lähinnä vitsi.
