Entinen huippukiekkoilija Toni Mäkiaho kertoo Atleetin Vilttimiehet-ohjelmassa urastaan. Mäkiaho pelasi jääkiekkoa ammatikseen 18 vuoden ajan ja edusti urallaan peräti 22 seuraa.
Mäkiaholla on seurojen määrässä tiettävästi Suomen ennätys, jos pääsarjatason pelaajat lasketaan. Miksi hän edusti niin monia seuroja?
– Halusin nähdä ulkomaita. Ja Suomessa halusi pelata ja missä sai roolia. Tapparassa mulla oli kolmen vuoden soppari. Se jäi vajaaksi, kun en kokenut, että Jukka Rautakorpi oli se oikeanlainen valmentaja mulle, toteaa Mäkiaho paljastaen samalla kokemuksen, joka vaikuttaisi kismittäneen häntä paljonkin.
– Oli vähän vääryyttä, miten peluutti, ja sun muuta. Mä ajattelin, että antaa olla. Mä haluan jonnekin toiseen seuraan. Kävin agentin kanssa puhumassa, että saisi mut hemmettiin täältä. Olin toivonut lisää peliaikaa ja istuin katsomossa seuraavan pelin. Lähdin silloin Pelicansiin, jatkaa Mäkiaho Tapparasta.
Mäkiahon suunnitelmat uran viimeisestä seurasta eivät toteutuneet.
– Haaveena oli, että Italiassa pelaan viimeisen kauden. Se jäi.
Miksi Italia sai jäädä?
– Vuoden 2011 jälkeen tuli fiilis, että antaa Italian olla. Menin Beween pelaamaan. Koin, että on tärkeää aikaa kotiinkin aikaa. Lasten kanssa oli sitten enemmän aikaa olla, Mäkiaho toteaa.
Nyt Mäkiaho seuraa poikansa Danielin edesottamuksia HIFK:ssa.
– Hyvällä fiiliksellä häntä seuraan. Ollut b-junnuista saakka selkeää, että hän haluaa ammattilaiseksi päästä. HPK:ssa ei saanut ruutua. Oli loukkaantumisia. Olisi voinut saada paremman sauman, Toni toteaa pojastaan.
Toni onkin kiitollinen Olli Jokiselle, että tämä otti Danielin Jukureihin. Sieltä Daniel on seurannut Jokista HIFK:hon.
– Dansku nauttii siitä, että on saanut uransa. Iso kiitos Ollille, että otti Jukureihin ja antoi saumaa. Iloinen olen sen puolesta, että on tullut onnistumisia ja pysynyt terveenä.
Toni Mäkiaho tunnettiin kovaotteisena pelaajana. Pojan ensimmäinen Liigamaali sai hänestä herkemmän puolen esille.
– Kun eka Liigamaali tuli Mikkelissä, niin kyllä mulle tippa silmään tuli siinä. Kundi on niin paljon tätä halunnut ja saavuttanut ainakin sen ensimmäisen vaiheen rullaamaan.
Miten isä ja poika Mäkiaho poikkeavat pelaajina toisistaan?
– On sellainen järkevä jätkä ja tietää, mitä tää pelaaminen vaatii. Iloinen olen hänen puolestaan, että pystynyt suoriutumaan näin hyvin. Toivotaan, että pysyy terveenä, niin kehitystä tulee vielä tapahtumaan.
– Eroavaisuuksia on, että se ei ole ehkä niin röyhkeä ja rohkea, että hakisi kontakteja enemmän. Halukkuus tehdä maaleja ja antaa syöttöjä. Dansku on minua paljon taitavampi kiekonkäsittelyssä ja tällaisissa. Nälkäisyydessä hakeutua ratkaisupaikkoihin on samaa. Ja nauttiminen ja iloisuus siinä pelaamisessa.
Katso Vilttimiehet tästä:
