NHL:ssä Minnesota Wild on yksi puhutuimmista organisaatioista viimeisen vuoden ajalta. Joukkue teki jättimäisen kiinnityksen hyökkäykseen viime syksynä ja hankki supertähden puolustukseen. Odotukset Yhdysvaltain jääkiekon kodissa kasvoivat, mutta tuoreet ratkaisut uhkaavat ajaa Wildin takaisin organisaatiolle niin tuttuun keskinkertaisuuteen, kirjoittaa Atleetin jääkiekkotoimittaja Nico Oksanen.
Minnesota Wild voitti pitkästä aikaa NHL:n pudotuspeleissä ottelukierroksen, kun suomalaisten NHL-fanien suureksi harmiksi John Hynesin valmentama nippu upotti Dallas Starsin ensimmäisellä kierroksella kuudessa ottelussa.
Wildille koitti kuitenkin paluu arkeen heti toisella kierroksella, kun NHL:n runkosarjassa eniten pisteitä kerännyt orkesteri eli Colorado Avalanche löi Wildin kesälomille viidessä ottelussa.
St. Paulin kaupungissa majaansa pitävä organisaatio on päässyt vihdoinkin eroon Zach Parisen ja Ryan Suterin ulosostetuista sopimuksista. Tai Wild kärsii vielä ulososton sakkoja, mutta vain reilut 1,6 miljoonaa dollaria kaudessa, mikä on reilusti vähemmän kuin jokunen vuosi sitten, kun Wild maksoi yli 12 miljoonaa dollaria pelaajista.
Viime syksynä Wild teki koko organisaation tulevaisuuden sekä uskottavuuden kannalta seurahistorian merkittävimmän jatkosopimuksen, kun venäläistähti Kirill Kaprizov allekirjoitti kahdeksan vuoden ja yhteensä 136 miljoonan dollarin arvoisan jatkosopimuksen.
Venäläistähti tienaa ensi kaudesta alkaen 17 miljoonaa dollaria pelatessaan Wildin riveissä jääkiekkoa.
Talvella GM Bill Guerin jatkoi erinomaisia siirtojaan kotiuttamalla yhdysvaltalaispuolustaja Quinn Hughesin Vancouver Canucksista joulukuun jättikaupassa.
Hughes oli pelaajakaupasta alkaen koko maailman paras jääkiekkopuolustaja ja yhdysvaltalainen olympiavoittaja Milano Cortinan kisoista keräsi 11 pudotuspeliotteluun täysin poskettomat 15 tehopistettä. Hughes jakoi sisäisen pistepörssin voiton Kaprizovin kanssa.
Heinäkuun ensimmäisestä päivästä alkaen GM Guerin saa solmia jatkosopimuksen Hughesin kanssa, mikä on 100-prosenttisella varmuudella Guerinin ykköstavoite. Hughesilla on vuosi nykyistä sopimusta jäljellä ennen kuin hänestä tulee rajoittamaton vapaa agentti kesällä 2027.
Ainut negatiivinen puoli Wildin kannalta Hughesin mahdollisen jatkosopimuksen puolesta on se, että sopimus voi olla maksimissaan seitsemän vuoden mittainen, mikä todennäköisesti nostaa kausipalkan lähelle Kaprizovin lukemia.
Mikäli Hughes ei jatkosopimusta kesällä Wildiin tee, tullaan suurella todennäköisyydellä näkemään jälleen massiivinen pelaajakauppa.
Keskinkertaisuus uhkaa jälleen
Wild oli Mikko Koivun ja Mikael Granlundin aikana tunnettu siitä, että joukkue yritti lujaa, keräsi hyvällä tahdilla runkosarjassa pisteitä, mutta taipui paremmilleen pudotuspeleissä viimeistään toisella kierroksella.
Nyt Wildin organisaatiossa on ensimmäistä kertaa sitten slovakialaistähti Marian Gaborikin todellisia supertähtiä Kaprizovin ja Hughesin muodossa. Lisäksi joukkueessa on erinomaisia kakkoskorin jätkiä puolustaja Brock Faberin sekä laitahyökkääjä Matthew Boldyn muodossa, jotka kumpikin olivat voittamassa Pohjois-Italiassa Yhdysvaltain kanssa olympiakultaa.
Vaikka joukkueessa on paljon erinomaisia huippupelaajia ja NHL:n mittapuulla jopa supertähtiä, niin Guerin on tehnyt myös heikkoja sopimuksia, mitkä uhkaavat viedä joukkuetta takaisin kohti keskinkertaisuutta.
Tuorein tällainen sopimus on yhdysvaltalaishyökkääjä Michael McCarronin sopimus. Voimahyökkääjä McCarron saapui kesken menneen kauden pelaajakaupassa Nashville Predatorsin riveistä Wildiin ja allekirjoitti vastikään kuuden vuoden mittaisen jatkosopimuksen 3,33 miljoonan dollarin kausipalkalla.
195-senttinen voimahyökkääjä on hyvä pelaaja, joka kannattikin kiinnittää, jos puhutaan yksilöistä ja pelaajatyypeistä, mitä joukkueissa on hyvä olla.
Wildin kohdalla tilanne on nyt kuitenkin se, että McCarronin sopimuksen myötä joukkue maksaa yhteensä neljälle pelaajalle reilusti yli kymmenen miljoonaa dollaria, joista jokainen pelaa kahdessa alaketjussa.
McCarronin lisäksi kolmos-nelosketjun roolipelaajia ovat Marcus Foligno, Nico Sturm ja Yakov Trenin. Yhdelläkään näistä neljästä pelaajasta ei ole mitään spesiaalia omassa pelissään, joka nostaisi pelaajia hierarkiassa ylöspäin.
Lähtökohtaisesti alaketjujen pelaajat tulisi olla nuoria tai äärimmäisen halpoja kokeneita hyökkääjiä, jotka täyttävät vaatimustason sekä osaavat karvata ja taklata kovaa. Lisäksi näitä pelaajia on kiinnitettävissä suhteellisen halvalla NHL:n siirtojen takarajalla, jos joukkue on menossa pudotuspeleihin. Liikaa todella arvokasta palkkatilaa ei syvyys- ja roolipelaajiin kannata uhrata vaikka palkkakatto nouseekin.
Sentteriongelma edelleen merkittävä
Syvyyspelaajien kiinnittäminen isolla rahalla syö GM Guerinilta mahdollisuuden vahvistaa merkittävimpiä puutteita. Merkittävin puute kokoonpanossa tällä hetkellä on keskikaistalla.
Kokenut Joel Eriksson-Ek on laadukas keskushyökkääjä, joka pystyy pelaamaan kakkoskentässä, mutta olisi optimitilanteessa kolmoskentän keskellä. Ryan Hartmanilla on vielä vuosi sopimusta neljän miljoonan dollarin kausipalkalla jäljellä.
Hartman on pitkään ollut hyvä keskushyökkääjä Wildille, mutta kuvastaa juuri ongelmaa. Hartman tuottaa kivoja pistelukemia hyvien laitahyökkääjien välissä, mutta ei ole uhka, mikä vastustajan pitäisi pelata pois.
Tällä hetkellä NHL:n pelaajamarkkinoilla on kaksi kovaa keskushyökkääjää, mitkä tekisivät välittömän muutoksen Wildin hyökkäykseen. New York Islanders kaupittelee kanadalaissentteri Mathew Barzalia ja Detroit Red Wings yhdysvaltalaissentteri Dylan Larkinia.
Larkin on kertonut Red Wingsille, että Wild on tiettävästi yksi joukkueista, mihin hyökkääjä suostuisi siirtymään.
Mikäli Wild ei olisi hukannut palkkatilaa syvyyshyökkääjiin entuudestaan olisi joukkueella todennäköisesti mahdollisuus hankkia molemmat tuomaan tarvittavaa kärkiosaamista joukkueen riveihin. Toki Larkinin tai Barzalin hankkiessa on selvää, että Ryan Hartman siirtyy kaupassa toiseen suuntaan, jotta kaikki käytössä oleva palkkatila ei mene uuden keskushyökkääjän hankintaan.
Toisaalta mikäli Wild pystyisi kiinnittämään edes toisen näistä kahdesta pelaajasta pelaajakaupalla, niin hyökkäyksen kärki olisi jo toisenlainen nykyiseen verrattuna. Optimiolosuhteessa kuitenkin ruotsalaisveteraani Eriksson-Ek on kolmossentteri ja edellä on kaksi laadukkaampaa pelaajaa.
Larkin on ollut urallaan todistettu yli 60 pisteen keskushyökkääjä ja Barzal on rikkonut 80 tehopisteen rajan kahdesti. Eriksson-Ek on taas rikkonut 60 tehopisteen rajan vain kahdesti ja Hartman kertaalleen.
Tällä hetkellä Wildilla on palkkatilaa ensi kaudeksi noin 12 miljoonaa dollaria käytettävissä. Barzal tienaa kaudesta 9,15 miljoonaa dollaria ja omaa vielä viisi vuotta nykyistä sopimustaan. Larkin tienaa kaudesta 8,7 miljoonaa dollaria ja on sopimuksessa kiinni myös viiden kauden ajan.
Mikäli Wild pystyisi molemmat keskushyökkääjät kesällä hankkimaan nousisi organisaatio välittömästi suureksi mestarisuosikiksi ensi kaudelle. Mikäli kumpikaan ei päädy Wildin organisaatioon kesällä, niin Wildia uhkaa keskinkertaisuus isolla kädellä.
Nico Oksanen
