Maria Törnqvistin tallilla työskentelevälle Ira-Maria Lahdelle, 28, ei aina ollut selvää ura hevosenhoitajana.
-Isäni, Timo Lahti, oli ammattivalmantaja, että kyllähän hevoset tuli ikäänkuin verenperintönä. En kuitenkaan lähtenyt tekemään siitä heti uraa itselleni.
Lahti lähtikin kampaajaksi. Kampaajan töitä hän teki jo opiskelun ohessa ja koulun jälkeenkin yhteensä viitisen vuotta josta kaksi yrittäjänä. Maailmaa mullistanut korona pandemia muutti kuitenkin kaiken.
-Työnteko tuli niin hankalaksi, että päädyin lähtemään Ruotsiin tallille töihin. Tarkoitus oli olla kaksi kuukautta.
Tuo kaksi kuukautta jatkuu edelleen. Ensimmäinen työnantaja Ruotsissa oli tuolloin Uppsalan läänissä Julmyrassa vaikuttanut Katja Melkko. Sieltä Lahti suuntasi Petri Salmelan etelän tallille Märstaan Tukholman lääniin.
-Tykkäsin tosi paljon olla Petellä. Tosi mukava paikka ja oli helppoa olla siellä töissä.
Leudompi sää ja ruotsin kieli ajoivat etelämmäksi
Päätös Salmelan tallista lähtemisestä neljän siellä vietetyn vuoden jälkeen ei ollut Lahdelle helppo. Halu oppia uutta ja päästä kehittämään ruotsin kieltä Ruotsalaisella valmentajalla työskennellen veivät hänet kuitenkin marraskuussa Göteborgin läänissä Nossebrossa valmentavan Maria Törnqvistin talliin.
-Marian talli on viime vuosina lähtenyt aivan hurjaan menestyskiitoon, se toki vaikutti valintaan. Lisäksi halusin talvea karkuun etelämmäksi mutta se meni kyllä mönkään. Täällä on tänä talvena monta kertaa ollut kylmempi ja enemmän lunta kuin kotikunnassani Sievissä, Lahti naurahtaa.
Vaikka Törnqvist on työnantajana Lahdelle vielä uusi tuttavuus, on kokemus paikasta ollut positiivinen.
-Maria sanoi heti tänne töihin tullessa, että hän antaa työntekijöille tilaa tehdä työtään mutta toivoisi, että jokaisella olisi mahdollisuus kehittyä täällä ollessaan. Muutenkin Maria välittää meistä työntekijöistä selvästikin paljon ja on hyvä lukemaan ihmisiä.
Hyvä organisointi tuo sujuvuutta työhön
Normaali työpäivä Lahdella alkaa puoli kuudelta aamulla. Hevosten tarhaamisen ja karsinoiden siivoamisen jälkeen ensimmäinen hiittiryhmä ajaa ulos kello kahdeksan.
-Yleensä ajetaan kolme ryhmää päivässä ja ajamiset on valmiit ennen yhtä. Sitten ruokitaan hevosille lounasta, syödään ja hoidetaan hevoset. Iltapäiväruuat saa antaa klo 15:30 jonka jälkeen voi lähteä kotiin.
Kehuja saa myös tallin järjestelmällisyys.
-Esimerkiksi raveihin lähtiessä kaikki on aina todella selkeästi suunniteltu. Kuka lämmittää koska ja mitä milloinkin tapahtuu. Se vähentää huomattavasti sitä ravipäivänkin stresaavuutta ja kuormittavuutta.
Temperamenttiset tammat ovat hoitajan mieleen
Lahtinen kertoo aina pitäneensä erityisesti luonteikkaista tammoista.
-Semmoinen tamma-temperamentti on ollut aina minun mieleeni mutta tänne tulon myötä on passiksi tullut niin mukavia ruunia, että on se kyllä vähän siitä muuttunut.
Elämän hevonen on myös tempperamenttinen tamma, Joy Sisu.
-Sen kanssa pääsi kokemaan niin upeita juttuja, päällimmäisenä tietysti StoChampionatet voitto 2023. Ei toista sellaista hevosta varmasti tule.
Tempperamentti Joy Sisulla näkyi vielä kilpauran päätteeksi.
-Kun se vielä seisoi Salmelan tallissa muttei enää treenannut, sitä piti porkkanoilla vähän lahjoa, että se pysyi hyvällä mielellä, kun se ei yhtään tykännyt, ettei enää saanut osallistua valmennukseen.
Joy Sisun matka jatkui siitostammaksi Ranskaan mutta se palasi sieltä syksyllä takaisin Ruotsiin ja sen pitäisi varsoa ensimmäinen varsansa keväällä Captain Coreystä edellisen tiineyden päätyttyä luomiseen.
-Oli kyllä hieno hetki, kun menin sitä katsomaan ja se selvästi yhä tunnisti minut. Tässä työssä on kyllä hienointa se, kun löytää jonkun hevosen kanssa yhteyden.
Rakkaus hevosiin saa jaksamaan
Kysyttäessä hevosenhoitajan työn parhaita puolia myös Lahden vastaus on selkeä.
-Kyllä se on ne hevoset. Niiden kanssa on niin helppoa olla, kun pitää vaan olla läsnä. Siinä on jotain tosi rauhoittavaa.
Hevosalalle hakeutuvaa henkilöä hän haluaa kannustaa työn pariin.
-Kyllähän päivät on välillä rankkoja, mutta aina olen kuitenkin mennyt hyvillä mielin töihin. Jos haluaa saada työstä elämyksiä ja on palo hevosia kohtaan, niin hevosala on ehdottomasti oikea paikka. Ja jos yhtään tuntuu siltä, niin kannattaa kyllä lähteä muuallekin kuin Suomeen kokeilemaan näitä töitä.
Suomen raviurheilua Lahti ei tätä nykyä paljon seuraa, mutta yksi asia nousee heti esiin, kun keskustellaan kehittämisen paikoista Suomalaisessa raviurheilussa.
-Se kiireettömyys raveissa käymisessä on täällä ehdottomasti sellainen asia mitä toivoisi myös Suomeen. Raveihin lähdetään hyvissä ajoin ja paikalle päästyä käydään aina syömässä rauhassa ennen kuin aloitetaan työt. Sitä tietysti auttaa se, että kaikilla on omat karsinat ja muutenkin hyvät fasiliteetit mutta on se myös selvästi kulttuuri ero.
Tulevalta ravivuodelta Lahti toivoo sitä, että passihevoset pysyisivät terveinä ja niden kanssa pääsisi kiertämään raveissa. Ja samalla sujuvaa arkea.
-Kun aloitin täällä, hevoset ei niin paljon juosseet kilpaa mutta nyt niitä on alkanut mukavasti starttailemaan. Meillä on kaikilla kahdeksan passihevosta tällä farmilla ja ne on kaikki aina sellaisia, että ne on täydessä treenissä ja kilpailevia hevosia. Varsat ja taukohevoset valmentautuu toisaalla.
Entä missä Lahti näkee itsensä kymmenen vuoden päästä?
-Toivoisin, että saisin silloinkin tehdä sitä, mistä nautin. Sitä en kuitenkaan tiedä, onko se silloin vielä hevosala vai jotain muuta.
