Brittiottelijaa ammuttiin noin 13-vuotta sitten kolmesti. Nuo laukaukset muuttivat miehen elämän täysin.
UFC:n otteluilta Lontoossa järjestetään tulevana viikonloppuna. Illan päätapahtumana toimii manchesterilaisen Lerone Murphyn ja venäläisen Movsar Jevlojevin kohtaaminen höyhensarjassa.
34-vuotiaalla brittiottelijalla on takanaan todella kova nuoruus. Mies kantaa kehässä lempinimeä “Ihme” hyvästä syystä.
Murphy oli ollut isosti mukana manchesterilaisessa jengissä koko nuoruutensa , kunnes 21-vuotiaana hänen elämänsä muuttui karmivan tilanteen seurauksena.
Murphy oli vuonna 2013 paruiliikkeen edessä, kun asemies oli rynnännyt paikalle. Mies oli ampunut Murphyä kolmesti, kasvojen ja kaulan alueelle. Murphy kaatunut maahan, mutta ei ollut menettänyt tajuntaansa.
– Nousin seisomaan, ja suuni tuntui raskaalta. Niinpä syljin, ja luodit tippuivat maahan. Ja hyppäsin serkkuni autoon, ja menimme sairaalaan, Murphy muisteli tapausta The Athleticille vuonna 2021.
Murphy kertoo olleensa koomassa parin päivän ajan. Hän vietti lopulta viikon teho-osastolla. Kesti lopulta noin viisi kuukautta, että hänen suunsa oli korjaantunut. Murphyn leuka oli pahoin murskaantunut ja neljä hänen takahammastaan oli hajonneet. Murphy kertoo lääkärien olleen hämmästyneitä, että Murphy edes selvisi laukauksista hengissä.
Tätä nykyä Murphylla on rajuista vammoistaan muistona kasvoissaan pieni kuoppa.
Elämälle uusi suunta
Sairaalassa vietetyn ajan aikana ja sen jälkeen, Murphy kertoo olleensa masentunut, mutta löysi uuden suunnan elämälleen vapaaottelun kautta.
– Nyt ymmärrän, että sen oli täytynyt tapahtua, jotta pääsin lähtemään tälle polulle. Ehkä jos sitä ei olisi tapahtunut, en olisi tässä pisteessä, jossa olen tänään. Minulla ei ollut silloin tavoitteita tai kunnianhimoa, mutta nyt on.
Jonkin aikaa toipumisen jälkeen Murphy sai pojan, joka oli suuri herätys. Leron tajusi, että hänen oli muututtava auttaakseen perhettään. Löydettyään vapaaottelun, hänellä oli uusi paikka mihin mennä katujengien sijaan.
– Rakastin sitä. Kuntosali oli pakopaikkani. Tunsin, että se oli ainoa paikka maailmassa, jossa en ajatellut menneitä vammoja. En pelkää mennä ulos tai mitään sellaista, mutta se menee päähäni ja pilaa mielialani. Se oli minun purkautumispaikkani, tapani irrottaa ajatukseni asioista, päästää höyryjä, ja lopulta minusta tuli hyvä siinä.
