Yleisurheilun MM-hallien parhaat suomalaissijoitukset olivat 11 ja 13. Ei hurraahuutoja siis. On kuitenkin muistettava, että ensi kesänä kisataan Birminghamissa EM-kilpailut, jotka ovat suomalaisille paljon realistisempi tasonmittari kuin globaalit arvokilpailut.
Vaikka nyt ei edes pistesijoille päästy, kesällä kaikki on toisin. Käydäänpä läpi Birminghamin potentiaalista menestystä kärkipää edellä. Ja realistisesta näkökulmasta.
Pitää kuitenkin muistaa, että kaikki parhaat eurooppalaiset eivät MM-halleihin lähteneet, kesällä EM-Birmingham on ainoa arvokilpailu Kansanyhteisön kisojen ohella, joten kaikki kynnelle kykenevät lähtenevät.
Mitalipallisaumat:
Krista Tervo ja Silja Kosonen ovat moukarissa aivan Euroopan kärkeä. On jopa todennäköistä, että jompikumpi vie mestaruuden. Kosonen on tasaisempi, mutta Tervolla on piiru enemmän potentiaalia, vaikka hän onkin sortunut arvokisoissa myös todellisiin rimanalituksiin. Kun tekniikka osuu, räpsähtää. Jopa kaksi mitalia on mahdollista.
Faktaa on, että neljään vuoteen eurooppalaisista ainoastaan Sifan Hassan on juossut maratonin nopeampaa kuin Alisa Vainio tänä ja viime vuonna. Arvokisat voivat olla yllätyksellisiä, mutta Vainio on jo monesti osoittanut kestävänsä paineet. Eikä hänen rajojaan maratoonarina ole vielä edes nähty. Mouhijärveläinen sanoisi, että toiset tulee kaukaa perästä…
Saga Vannisella ei ollut hallikaudella todellakaan kaikki kunnossa. On kuitenkin fakta, että viime vuoden tuloksellaan hän olisi voittanut nytkin hallissa MM-kultaa. Huikea potentiaali on edelleen olemassa, kunhan oikeat korjausliikkeet tehdään. Kesän todennäköisin skenaario on, että kaiken voittanut konkari Nafi Thiam tulee taas jostakin ja voittaa EM-kisoissa kaikki muut. Podiumille jää kuitenkin vielä kaksi paikkaa.
Finaalipotentiaali ja pistesijat:
Mette Baas oli MM-hallien alkueräjuoksullaan kisojen kuudenneksi kovin eurooppalainen. Kun nyt juostu halliaika 51,42 lavennetaan ulkorata-ajaksi, hän olisi ollut finaalipotentiaalia EM-Roomassa 2024. Miksi ei siis nytkin? Finaalipaikka ja pari päänahkaa loppukilpailussa on ihan realismia, niin kovaa kehitys nyt kulkee.
Roomassa seipään mitali otettiin tuloksella 473, finaaliin riitti 450. Kunhan Wilma Murto saa vauhtijuoksunsa ja fysiikkansa muutenkin kuntoon, aineksia on. Mutta kovin kaukana tarvittavat elementit MM-halleissa olivat eli paljon on tehtävää. Elina Lampelallakin on ollut hankaluuksia, mutta finaalipotentiaali elää.
Keihäsmiehet ovat jälleen kerran melkoinen arvoitus. Jos Oliver Helanderin valmennusyhteistyö virolaisen Magnus Kirtin kanssa onnistuu, hän voi nousta jopa mitalistiehdokkaaksi. Se on kuitenkin iso jos. Toni Keränen tarvitsee ennen kaikkea terveyttä, Eemil Porvari kehitystä. Potentiaalia kuuden joukkoon herroilla on.
Estejuoksija Ilona Mononen oli Roomassa toissa vuonna peräti kuudes. Junnusarjoista 22-vuotiaalla juoksijalla on tukku arvometallia. Nyt kokemusta ja harjoittelumaileja on kaksi vuotta enemmän. Viime kesänä Euroopan kolmostulos oli vain reilun kuuden sekunnin päässä. Mielenkiintoista nähdä kehityskäyrä nyt.
Emilia Kangas on tehnyt kuulassa komeaa nousua maanosan arvokisatason hyvään keskikastiin. Kärkeen on paljon matkaa, mutta EM-tasolla finaalipaikka ja sijat 6-8 ovat ihan haarukassa. MM-halleissa hän epäonnistui, mutta oli silti yhdeksänneksi paras eurooppalainen.
Nokian pieni suuri mies Antti Sainio paineli ratakierroksen aidoissa viime vuonna jo SE:n 48,61. Terävimmän kärjen takana porukka on erittäin tasaista. Jokunen kymmenys parannusta, niin puhutaan jo mahdollisuuksista sijoille 5-8.
18-vuotias Ella Mikkola oli viime kauden korkeussensaatio parannettuaan ennätystään kymmenen senttiä tulokseen 190. Roomassa finaaliin mentiin tuloksella 189. Mutta jatkuuko kehitys? Myös Ella Junnilalla on sauma finaaliin, vaikka urakehitys onkin ollut alavireinen. Katsotaan, mitä uusi belgivalmentaja Tia Hellebaut saa aikaan.
Naisten pika-aitojen finaaliin tarvittiin viimeksi 12,83. Lotta Harala oli viime kesänä Euroopan tilaston viides (SE 12,67) ja Nooralotta Neziri kymmenes (12,73). Valitettavasti jälkimmäinen loukkaantui ja kesä jää väliin. Saara Keskitalon kehitys on ollut kovaa, eikä konkari Reetta Hurskekaan ole vielä laskenut vatia nurkkaan. Ihmeenä pitäisin, jos joku naisista ei ole finaalissa. Tuskin kahta, mutta yksi.
Pienet mahdollisuudet pistesijaan on myös 100 metrillä Lotta Kemppisellä ja Riku Illukalla, Henri Liipolalla moukarissa ja hankalan vuoden läpikäyneellä Nathalie Blomqvistilla 5000 metrillä, Roomassa hän oli huikeasti viides.
Lista näyttää pitkältä; neljä mitaliehdokasta ja noin 15 pistesijaehdokasta. Mutta tilastotutkimusten mukaan noin kolmasosa urheilijoista onnistuu tasolleen. Niinpä saldo kääntyisi 1-2 mitaliin ja 5-6 pistesijaan. Miten kävi Roomassa 2024? Yksi mitali ja 11 pistesijaa. Mutta josko ensi elokuussa onnistumisprosentti olisi parempi kuin 33,3…
LAURI HOLLO
