Kummelin legendaarisessa sketsissä esitellään Suomen kesäolympialaisia vuonna 1974. Urho Kekkonen avaa kisat ja suhmuroi rahoja omiin taskuihinsa vierittäen syyn pääministeri Kalevi Sorsan niskoille.
Ihan samanlaisesta hankkeesta ja suhmuroinnista ei toki ole kyse, mutta yleisurheilun Helsingin EM-kilpailuhaku vuodelle 2030 sisältää sekin riskejä. SUL hakee hallituksen kehysriihessä peräti 10 miljoonan euron tukipakettia kisoille. Se olisi noin kolmannes koko kisojen budjetista. Lisäksi Helsingin kaupungilta on haettu kolmen miljoonan euron tukea. Jos tukea ei heru, kisahausta todennäköisesti luovutaan.
On jokseenkin surullista, että nykypäivänä ei voi järjestää vastaavan mittaluokan arvokilpailuja ilman julkista tukea. Kun EM-kilpailut järjestettiin viimeksi Helsingissä vuonna 2012, jäi käteen miljoonien eurojen tappiot. Opetus ja kulttuuriministeriö kuittasi siitä lopulta miljoonan, muuten SUL olisi mennyt konkurssiin. Kaukana se ei ministeriön avittamanakaan ollut. Tuolloin oli toki kyse EM-kilpailuista, jotka järjestettiin olympiavuonna, 2030 niin ei ole.
Kummelin sketsissä pelkästään avajaisohjelman budjetti oli 158 miljoonaa markkaa, vaikka sellaisen olisi tehnyt median mukaan 10 000 markalla. Tässä piilee myös nykypäivän riski. Vaikka tarkat laskelmat onkin varmasti tehty, budjeteilla on tapana karata käsistä. Ilman ylimääräistä 10 miljoonaa tappiota tulisi varmasti.
Helsingin kilpailijat Zürich ja Bryssel nauttivat jo luvatusta Sveitsin ja Belgian valtion tuesta, Italia taas tuki Rooman vuoden 2024 kisoja 14 miljoonalla. Silti kisoista ei käteen jäänyt. Tai jäi, muttei kisajärjestäjille, vaan turismin ja kulutuksen muodossa alueen yrityksille. Kansainvälinen näkyvyys ja imagohyöty lasketaan tällaisissa tapahtumissa myös aina plussan puolelle, mutta se ei kisajärjestäjiä lämmitä.
Mitä isommat kilpailut, sitä enemmän ne maksavat. EM-isojen budjetit pyörivät 20-40 miljoonan välissä, MM-kilpailujen jo 100–150 miljoonaa. Pariisin olympialaiset infrastruktuureineen maksoivat noin 12 miljardia euroa. On selvää, että vain EM-tason arvokilpailut ovat ns. normaalien valtioiden saavutettavissa, eivätkä niidenkään ilman veronmaksajien tukea. Siksi onkin oletettavaa, ettei hallitus lähde hankkeeseen mukaan, talous on kuralla ilmankin. Samaan hengenvetoon on todettava, että on sitä toki kymmeniä miljoonia turhempiinkin kohteisiin tässä maassa syydetty.
Suurimmat urheilutapahtumat ovat lajiliittojen (ja KOK:n) ahneudesta johtuen kasvaneet megalomaanisiksi. Kunpa vaikkapa yleisurheilun EM-kilpailuista saataisiin jatkossa tapahtuma, jonka voi pienempikin maa sitoa kasaan kengännauhabudjetilla. Pelko on, että käy tismalleen päinvastoin. Ja silloin voidaan Kummelin sketsin tavoin kysyä, missä ovat puuttuvat miljoonat?
Lauri Hollo
