National Hockey Leaguen tällä kertaa 84 ottelun mittaista runkosarjaa on nyt pelattu vähän runsaan viikon päivät. Vain täydellinen toope, todellinen idiootti alkaisi tässä vaiheessa tekemään johtopäätöksiä järjettömän lyhyen otannan perusteella. Onhan vasta lokakuun alku. NHL-runkosarja päättyy vasta huhtikuun kymmenentenä. Joten tässä siis perinteisesti muutamia johtopäätöksiä ensimmäisen NHL-viikon jälkeen.
Hurricanesin Stanley Cup-darra on todellinen
Hallitseva Stanley Cup-mestari ei ole lähtenyt kauteen vauhdilla, vaikka se pitääkin playoffpaikkaa Metrossa neljän ottelun jälkeen. Kotiavaus ei ollut maalijuhlaa, ja senkin pilasi Gustav Forsling 4.3 sekuntia ennen jatkoajan loppua. Seurasi perjantailöyly kotona kesän aikana uudistuneelta Washington Capitalsilta, ja sitten Hurricanes pääsi vieraspeleihin. Niukka voitto jatkoajalla Philadelphia Flyersista, mutta jotenkin `Canesin hyökkäys ei näyttänyt pääsevän lentoon. Olkapääleikkauksesta toipuvan Seth Jarvisin poissaolo näkyy. Paljon parempi peli ja vakuuttava voitto Montrealissa. Ykkösketjukin, jonka tehottomuutta ihmeteltiin laajasti playoffeissa, ja jonka menestys on kriitttinen asia joukkueelle, heräsi upeasti.
Carolinalle ei tässä vaiheessa merkitse mikään muu kuin se, mitä tapahtuu huhtikuun kymmenennen jälkeen. Maalivahtipeli on kysymysmerkki, jota seurataan kuitenkin sitä odotellessakin.
Florida Panthersin paikat ei kestä
Viime kauden piti olla välikausi kahdesti Stanley Cupin voittaneelle ja kolme kertaa finaaliin saakka peräkkäin marssineelle Panthersille. Odotus oli, että nyt kunnolla levännyt, akkunsa ladannut, ja täysin terve Paul Mauricen tyylikkäästi luotsaama huippujoukkue palaisi omalle paikalleen nopeasti.
Panthersin bandwagon sai heti pahan iskun kauden toisessa ottelussa San Josessa, kun National Hockey Leaguen paras kahden suunnan sentteri kaatui viattoman näköisessä tilanteessa, ja loukkasi ilmeisesti polvensa. Sen terveen polvensa. Aleksander Barkovin polvi oli viikonlopun yli seuratuin ruumiinosa jääkiekkoilevassa maailmassa. Nyt joukkueen omien lääkäreitten tutkittua koko viime kauden missannut kapteeni, ei joudu puukotettavaksi, mutta missaa 6-8 viikkoa alavartalovamman (kuten NHL:ssä sanotaan) vuoksi.
Veteraani Brad Marchandin paluu hänen missattuaan kauden kaksi ensimmäistä peliä toipuessaan urheilutyräleikkauksesta, oli positiivinen merkki. Mutta sitten Little Ball of Hate vol.2 ajoi päin tolppaa ikävän näköisesti LA:ssä, Kingsin puolustaja Brandt Clarke ”auttoi”, ja piteli vasenta polveaan jään pinnassa tuskallisen näköisesti.
Florida Panthersin joukkuelääkärillä riittää työtä. Joukkue teki vain kuusi maalia kolmessa ensimmäisessä ottelussaan. Tästä piti tulla erilainen kausi kuin mikä viime kaudesta lopulta tuli, mutta pessimisti voisi sanoa, että tämä näyttää yhä enemmän samalta. Atlantin kärkisijalla kuitenkin tätä kirjoitettaessa neljän pelin jälkeen.
New York Rangers on palannut huipulle!
Broadwayn Sinipaidat ovat Metron kärjessä! Kuten jumala tarkoittikin. Kausi alkoi tylyllä 3-0 tappiolla Bostonissa, mutta sen jälkeen pelkkiä voittoja! Neljä peräkkäin. Tampa kaatui vakuuttavasti, Detroit putosi, erittäin hieno taisteluvoitto Madison Square Gardenissa kovasta Utahista, ja vielä kaksi pistettä Battle of New Yorkista, kun New York Islanders jäi jalkoihin.
Igor Shesterkin torjuu kiekkoja, ja tekee maaleja ja pisteitä. Eeli Tolvanen on 60 maalin vauhdissa, aivan kuten ennustimmekin. Rangers saa hyökkäystehoja laajalta rintamalta, läpi koko kokoonpanon. Alexis Lafreniere on vasta 24-vuotias, vaikka toivo on menetetty niin monta kertaa. Tämä uusittu joukkue missasi playoffit kahdesti peräkkäin, uutta toivoa selvästi kaupungissa, joka ei koskaan nuku. Ei tarvitsekaan laskea enää, kuinka monena keväänä peräkkäin Mike Sullivanin valmentama joukkue on missannut playoffit.
Detroit Red Wingsin touhusta ei tule yhtään mitään
Kauden alku on ollut lohduton Motor Cityssä. Kolme tappiota peräkkäin. Kapteenin C:nsä luovuttaneelle, ja treidiä pois pyytäneelle Dylan Larkinille buuattiin kotiavauksen esittelyssä. Yleisö osoitti turhautumisensa toisen polven omistaja Chris Illitchille viiden minuutin pelin jälkeen alkamalla huutaa ”SELL THE TEAM!!” kovaäänisesti.
Joukkue, joka aikaisemmin pelasi playoffeissa 25 keväänä peräkkäin, on nyt jäänyt pois kymmenen kertaa peräkkäin. Uudessa hulppeassa pizzahallissa ei ole koskaan pelattu Stanley Cupin playoffeja.
Lisää suolaa haavoihin tuli, kun harjoitusleirille omaehtoisella PTO:lla ja itse maksamallaan vakuutuksella osallistunut, joukkueen toiseksi paras pakki Simon Edvinsson lähti Göteborgiin saakka pitämään kuntoa yllä. Ja nyt hänkin on ilmoittanut haluavansa mieluiten siirron jonnekin muualle. Tämä siis organisaatiossa, jonka palveluksessa kaikkien valkoisen leivän maan nuorien puolustajien jumala Nicklas Lidström, den perfekta människan, on.
Miten ihmeessä uuden GM:n etsiminen voi kestää kolme kuukautta? Pientä toivoa pimeyteen toi tiistainen voitto vierailevasta Ottawa Senatorsistakin. Larkinkin onnistui kääntämään pelin alun buuaukset pelin lopun hurrauksiksi. Pisteet hänelle työpaikalle ilmestymisestä.
Chicago Blackhawksin jälleenrakennusprojekti ajautui karille
Odotimme, ettei Amerikan Lahden joukkue pääse ihan parhaaseen potkuun heti alussa, koska nuori kapteeni Connor Bedard on syrjässä kesäisissä harjoituksissa sattuneen, ja leikatun olkapäävamman takia. Jeff Blashillin luotsaama Hawks on nuori joukkue, mutta kauden aloittaminen kolmella tappiolla peräkkäin, vaikka kaikki vieraissa (Vegas, Utah, Buffalo), ei näyttänyt hyvältä. 15 maalia omiin, viisi vastustajan maaliin.
Kesällä ykköspakiksi hankittu Bowen Byramkin oli poissa yhdestä ottelusta henkilökohtaisen syyn takia. Myöhemmin kävi ilmi, että hän kävi synnyttämässä kaksoistyttäret. Onnittelemme.
Seuralegenda ”Showtime” Patrick Kanen paluu kotiin tuo toivoa. Tiistain voitto paikallisvastustaja St. Louis Bluesista kotiavauksessa tuo myös. Silti, vaikeaa löytää huonompaa joukkuetta NHL:ssä juuri nyt. No, Detroit ainakin. Ehkä Calgary.
Rick Tocchetin valmennus tuhoaa hyökkäyspelin
Onko sittenkin niin, että suuresti arvostamamme RIck Tocchetin valmennuksessa onkin jotain vikaa? Miksi hänen joukkueissaan hyökkäyspeli näyttää kuivuvan kuin ylihintainen merinovillapaita? Elias Neljäsosasuomalainenkin näyttää taas itseltään ”Tocchin” vanhassa työpaikassa, kuin vapauteen päästetyltä mieheltä. Välissä oli toki vielä toinenkin valmentaja, jonka systeemi oli ehkä vieläkin hankalampi.
Flyersilla on koossa vain viisi tehtyä maalia neljän pelin jälkeen. Calgaryssä Flamesilla on vain kolme, mutta Philadelphiassa pitäisi olla taitavia pelaajia tarpeeksi. Mitä ihmettä on tapahtunut viime kauden löydölle Porter Martonelle? Kukaan ei odottanut tätä, ei etenkään viime kevään jälkeen. Pittsburgh Penguinsin kaataminen playoffeissa ei näyttänyt sattumalta.
Öljyn maalivahtiongelmaan ei ole ratkaisua
Ja vielä preerian laidalle. Edmonton Oilers on yllättävän monen ennakkoon veikkaama Stanley Cup-voittaja mallia 2027. Mutta maalivahtikysymys ei poistu keskustelusta Albertassa, ei ainakaan vielä. Freddy Andersenin paluuta – joulukuussa viimeisten tietojen mukaan – odotetaan kuin joulupukkia.
Stu Skinner torjuu nyt Winnipegissä. Tristan Jarry ja Devon Levi päästivät kolmetoista maalia kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Onnenkantamoisella varmistunut kotivoitto 3-1 oikeastaan yllättävän kovasta Seattle Krakenistä toi toivoa (Levi maalilla). Nyt Öljy on Kalifornian kiertueella, jossa maalivahtien peluutusta seurataan enemmän kuin mitään muuta. Jokainen Oilers-ottelu on näytön paikka ja koe maalivahdeille.
Jotkut unelmoivat Winnipegistä pois haluavaa Connor Hellebyuckia pelastajaksi. Mies, joka menettää arvioitten mukaan 39,000 dollaria jokaisesta päivästä, jona hän ei ilmesty työpaikalleen. Haluaisiko hän vaihtaa kylmän (siis ilmasto on kylmä) kanadalaiskaupungin toiseen? Tuskinpa.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
”NHL Top-10” videoblogi sunnuntaisin ja ”NHL-dinneri” podi Olli Östermanin kanssa lauantaisin, You Tube ja Spodify
