Suvi Minkkinen on noussut kolmekymppisenä ampumahiihdossa maailman terävimpään kärkeen. Sitä ei olisi uskonut kukaan vielä viisi vuotta sitten. Menestys, ja etenkin poikkeuksellinen tie sinne on poikinut valtavasti hyvää suomalaiselle ampumahiihdolle.
Ennen vuotta 2022 Minkkisen paras sijoitus maailmancupissa oli 25:s. Seuraavat kaksi vuottakaan eivät antaneet mitään merkkejä noususta huipulle, mutta keväällä 2024 Minkkinen päätti 29-vuotiaana pistää kaikkensa likoon. Hän muutti kolmeksi kuukaudeksi Ranskan Alpeille, maksoi valmentajansa Mikko Viitasen mukaan ja panosti kaikkensa fysiikan kehittämiseen.
Ja kuinka kävi? Kaudella 2024–2025 tuli MM-pronssia pikamatkalla, viime keväänä olympiapronssi takaa-ajosta.
Minkkisen esimerkki on siivittänyt muitakin maajoukkuenaisia panostamaan urheilemiseen yhä enemmän.
– Sillä on ollut ihan valtava merkitys. Hän on näyttänyt esimerkkiä, että ihan kaikki on mahdollista, kun vain tekee todella paljon töitä. Paljon aina puhutaan siitä, että jos ei nuorena jo pärjää, ei ole mahdollista menestyä myöhemminkään. Suvi on osoittanut, että asia ei menen noin, sanoo nouseva nuori tähti Sonja Leinamo Atleetille.
Esimerkki kantaa
Jos kaikki maajoukkuehiihtäjät olisivat harmaata massaa, kukaan tuskin edes tietäisi, mitä menestys oikeasti vaatii. Nyt se tiedetään.
– Olen nähnyt omin silmin hänen menestyksensä läheltä. Olen alkanut ajatella, että okei, jos Suvi pystyy tuollaiseen menestykseen, miksi minäkin en pystyisi.

Leinamo on solahtanut maajoukkueympyröihin kuin kala veteen. Mitään konflikteja tai blokkiutumista naisporukan kesken ei ole.
– Olen muutenkin tosi etuoikeutettu, kun olen saanut viettää aikaa, reissata ympäri maailmaa ja tehdä töitä noin mahtavassa porukassa. Meidän maajoukkueporukassa on tosi hyvä olla.
Reissupäiviä riittää
On varmasti etua siitä, että joukkueessa on hyvä olla. Samalla porukalla nimittäin vietetään todella paljon aikaa.
– En ole laskenut päiviä, mutta ihan varmasti tulee enemmän matkapäiviä kuin kotipäiviä. Maksimissaan sitä on viikon, kaksi kotona ja sitten taas mennään kolmen viikon reissulle. Jouluna pääsee seuraavan kerran vähän pidemmäksi aikaa kotiin. Veikkaan, että reissupäiviä tulee vuodessa helposti yli 200, Sonja Leinamo kertoo.
Vaikka hän pitääkin reissaamisesta, hemma bäst.
– Siinä on hyvät ja huonot puolensa. Tykkään olla reissussa, on hienoa nähdä erilaisia paikkoja. Mutta tykkään myös tosi paljon olla kotona, missä on oma arki ja rutiinit. Aina kun reissuun lähtee, on sellainen harmitus, mutta se katoaa aika pian.
– Tiedän toki, etten tee tätä hommaa eläkepäiviin asti. Täytyy nauttia nyt. Jossain elämänvaiheessa koittaa sekin hetki, kun saa olla kotona ihan kyllästymisen saakka, 24-vuotias Leinamo sanoo.
Kaikki kivet käännetään
Minkkisen esimerkin siivittämänä hänkin on päättänyt katsoa urheilussa joka ikisen kortin ja kääntää kaikki eteen tulevat kivet. Nähtäväksi jää, kantaako valtava satsaus hedelmää.
– Tällä hetkellä en opiskele, keskityn vain urheiluun. Tämä vie niin paljon aikaa, etten olisi varmaan ehtinytkään. Elän oikeastaan ihan täysin yhteistyökumppanien sponsorituloilla.
– Olen siunattu, koska tiedän myös, kuinka tiukkaa on ylipäätään saada yhteistyökumppaneita tässä maailmantilanteessa. Olen todella kiitollinen, että minulla on yhteistyökumppanit, jotka ovat pystyneet rahoittamaan urheilemiseni.

Tilanne ei ole todellakaan helppo, ja samaan ongelmaan monen nuoren lahjakkaankin urheilijan ura kaatuu jo aivan liian aikaisin. Kaikki eivät ole valmiita tinkimään niin sanotusta normaalista elämästä. Sitä huipulle pääseminen kuitenkin vaatii.
– Paljon on päiviä, kun tuntuu, että tämä on ihan 24/7-työtä. Kompromissejakin joutuu tekemään. Välillä tuntuu pahalta olla koko ajan jossain leirillä, kun ei voi viettää aikaa läheisten kanssa. Se ei ole ollenkaan mukava tunne.
Vapaus kiehtoo
Leinamokin kertoo miettineensä pahoina päivinä, miksi satsaa urheilemiseen niin paljon.
– Joskus mietin, mikä järki tässä on. Mutta toisaalta en haluaisi edes tehdä mitään muuta. Kaikkein hienointa urheilussa on, kun laittaa kaikkensa likoon ja tavoitteet täyttyvät. Siihen fiilikseen en ole millään muulla elämän osa-alueella törmännyt.
Urheilemisessa on silti niin paljon positiivisia puolia, että se saa jatkamaan unelmien tavoittelua.
– Vuosien varrella olen tutustunut urheilussa ihan huipputyyppeihin. Tämä on hieno yhteisö. Urheilemisessa on myös tietynlainen vapaus, joka kiehtoo. Huonoin hetkinä sitten miettii, miksi olen täällä ja teen tätä, Leinamo sanoo.
Lauri Hollo






















