Calgary Flamesin maalivahdista Devin Cooleysta on käytetty termiä ”jääkiekon kiinnostavin mies.” Hän on viime aikoina noussut jääkiekkomaailman tietoisuuteen yhtenä National Hockey Leaguen omaperäisimmistä ja syvällisimmistä ajattelijoista. Pitkänhuiskea veräjänvartija, jonka filosofioissa tulee kognitiivista aivotreeniä, urheilupsykologiaa ja mustaa huumoria. Jonkinlainen nykypäivän Gilles Gratton? Ei, tässä riisutaan huippujääkiekon vaikeimman pelipaikan paineet aseista oikeastaan älykkäästi ja ihan tieteellisin perustein.
Vanhan Saddledomen buddha
Calgaryn nopeasti vanhaksi käynyt Saddledome (vastahan Dave King mittautti Jarmo Myllyksen ristikon siellä, ja Tihonov tuli Leijonien koppiin onnittelemaan ”finskaja komandaa” juuri viime viikolla?!) ei näytä tai tunnu paikalta, josta löytyy lähes buddhalaista valaistusta, viisautta, ja henkistä heräämistä.
– Nothing matters. Nobody cares. We`re all going to die
Mitä ihmettä? (Millään ei ole mitään väliä. Ketään ei kiinnosta. Me tullaan kaikki kuolemaan kuitenkin). Aikamoista, jopa näennäisen nihilististä tekstiä modernilta maalivahdilta. Liigassa, jossa tunnetusti yritetään kontrolloida ”viestiä” muulle maailmalle.
Calgary Flamesin kookas maalivahti Devin Cooley ei ole ammattilainen, joka vetää haastattelutkin läpi peruskliseillä, ”meillä on hieno nippu jätkiä täällä”, ”kaikki antavat sata prosenttia”, ”pelataan peli kerrallaan”, ”pelataan vain omaa peliä”, ”kaikki jätetään jäälle”, ”luotetaan omaan pelisysteemiin”, ”täydet kuusikymmentä minuuttia”, ”yksinkertaista peliä, toimitetaan kiekko maalille”, ”jalat pitää saada liikkeelle”, ”tämä oli koko joukkueen voitto”, ja niin edelleen.
Tämä Kalifornian Piilaakson tienoilta kotoisin oleva, San Jose Junior Sharksissa poikavuosinaan pelannut, kookas (196cm/87kg), todella atleettinen, vaistoillaan asiantuntijoitten mukaan paljon pelaava NHL-maalivahti on jotain muuta. Nyt 29-vuotias, vasta viime kaudella paikkansa luotettavana NHL-tason torjujana vakiinnuttanut mies kiersi alasarjoja vuosien ajan. Ei NHL-varausta. Hän kävi läpi pitkän polun tänne päästäkseen. Tällä kaudella hän haastaa jo itsensä kumiukko Dustin Wolfin aloitusten määrässä.
Cooleyn lähestymistapa ammattiinsa on virkistävä. Se on tehnyt tästä erikoisesta miehestä yhden Cowtownin fanien suosikeista. Jokaista haastatteluesiintymistä odotetaan innolla. Oikeastaan hän on jo nyt paras haastateltava koko NHL:ssä. Hänen pelien jälkeisiä haastattelujaan odotetaan kaikkialla. Kalifornian miehen jutut ovat herättäneet huomiota myös jääkiekon ulkopuolella. Urheilupsykologian asiantuntijat ovat kiinnostuneet. Hänen sanomisiaan on käsitelty Joe Roganin podcastissä.
Devin Cooleyn innostava ja älykäs käytös on kiehtovaa ja mukaansatempaavaa.
Tuo Devin Cooleyn mantra ”Nothing matters. Nobody cares..” tuli jo hänen pelatessaan lyhyen ajan kotikylänsä San Jose Sharksissa aikaisemmin. Lauseen tarkoitus oli muistuttaa, ettei yksittäinen päästetty maali ole elämän ja kuoleman kysymys. Tuollainen ajattelu vapauttaa maalivahdin pelkäämästä virheitä. Se kuuluisa maalivahdilta vaadittava ”lyhyt muisti”.
Tietoinen ja alitajuinen mieli
Cooleyn pelifilosofian ydin, ja hänen toistaiseksi kuuluisin teoriansa on ero tietoisen ja alitajuisen mielen välillä. Hän on sanonut, että hänen tietoinen mielensä on huono maalivahti, koska peli NHL:ssä on liian nopeaa tietoiseen päätöksentekoon. Alitajuisesti pelaamalla, kun ei ajattele liikaa, torjuminen sujuu paremmin.
Devin Cooley aloittaa henkisen valmistautumisen ennen ottelua torjumalla kaikki kehon ja mielen häiriötekijät; väsymyksen, sairastelun tunteen, tai jännityksen, hokemalla itselleen, ettei hän yksinkertaisesti välitä niistä. ”I do not care”. Kaikki energia suunnataan vastustajan kuvioitten tarkkailuun.
Cooley sulkee tunteensa ottelujen ajaksi, ei hymyile eikä juttele muitten kanssa pelikatkoilla eikä edes erätauoilla. Hänen on pysyttävä syvässä keskittymistilassa. Tuo olotila on miehen itsensä mukaan täydellinen tyhjyys, jossa hän ei tiedä jälkikäteen itsekään, miten on torjuntansa tehnyt. Tästä on kyse alitajuisen mielen pelatessa.
Devin Cooley on sanonut, että hänen suurin haasteensa on se, että hän suorastaan rakastaa pelaamista. Siksi hän ei pelatessaan hymyile, välttää juttelemista muitten kanssa kentällä, eikä pidä hauskaa. Kaukalon ulkopuolella aina energisen iloinen mies on vakava pelatessaan, koska jos keskittyminen lepsahtaa, hänen mielentilansa voi siirtyä alitajuisesti tietoiseen tilaan.
Tietoisessa tilassa reaktiot hidastuvat, tilanteista jää jälkeen, ja kiekkoja alkaa upota selän taakse. Jos Cooley päästää maalin, hän nollaa tilanteen muistuttamalla itselleen, että ”menneisyys on kuollut, eikä siellä ole sinulle mitään” (The past is dead, there is nothing for you there). Todellista hetkessä elämistä.
Summerin soidessa, jos peli on onnistunut, Cooley sanoo kokevansa valtavan dopamiinin, serotoniinin ja adrenaliinin ryöpyn, sekä kylmät väreet. Hän elää tästä tunteesta.
Otteluissa täysin ilmeetön ja sulkeutunut maalivahti on harjoituksissa ja pukukopissa muuten aina hymy päällä. Devin Cooley on positiivinen ja hyväasenteinen pelaaja, jonka kovaa työmoraalia joukkuetoverit arvostavat. Hän on aina halukas auttamaan nuorempia maalivahteja, etenkin pelin henkisillä osa-alueilla.
Kaukalon ulkopuolella, maalivahdin varusteitten jäätyä Flamesin koppiin, Cooley on piristävän poikkeava tuttavuus. Äärimmäisen utelias, selvästi älyllisesti suuntautunut persoona. Muutama muu NHL-maalivahti, kuten esimerkiksi Penguinsin tulokasvahti Sergei Murashov, ovat kiittäneet häntä älykkyydestä ja poikkeuksellisesta avoimuudesta.
Kotioloissa Cooley on henkilö, joka ei jääkiekkoa murehdi. Hän lukee kotona kirjoja lemmikkikaninsa Titon kanssa. Hän lukee ihan omaksi ilokseen lineaarialgebraa ja tekee matematiikan tehtäviä. Hän pitää aivonsa terävinä myös lukemalla vanhoja insinööritieteen kirjoja.
Systemaattiset aivotreenit
Numerolla yksi pelaava Cooley harjoittaa aivojaan jään ulkopuolella systemaattisesti. Todellista henkistä valmennusta, jonka tuloksena vahva aivotoiminta johtaa hänen mukaansa nopeampiin päätöksiin, kirkkaampaan ajattelun ja parempaan mielenterveyteen.
Hän käyttää tiettyjä menetelmiä käsitelläkseen ahdistusta, ja pelipaikasta taistelemisen tuomia paineita, jotka hän on näin onnistunut poistamaan.
Cooley tekee töitä ammattimaisen ”jonglöörausohjaajan” kanssa. Aivoja haastetaan uusilla tavoilla. Harjoitteet parantavat ääreisnäköä, silmän ja käden koordinaatiota sekä kykyä ylläpitää intensiivistä keskittymistä paineen alla.
Tieteellinen perusta
Calgary Flamesin B1 maalivahdin ajattelua ja aggressiivista positiivisuutta voidaan arvioida ja pitää analysoida tieteellisin perustein. Me tulemme kaikki kuolemaan kuitenkin. Tässä meillä on jääkiekkomaalivahti, jonka vaikutus ulottuu kauas siniseksi maalatun jään ulkopuolelle. Hän sanoo oppineensa ajattelutapansa seuraamalla isäänsä Scott Cooleya, joka piti paljon puheita Piilaaksossa, perusti ja rakensi menestyneitä teknologiayrityksiä, ja joutui pakosti muuttumaan introvertistä ekstrovertiksi pärjätäkseen.
Sieltä tuli pojan kyky muuttaa tavallinen perusjääkiekkohaastattelu yhtäkkiä filosofian luennoksi, komediapätkäksi, tai miksi tahansa.
Jo se, että Piilaaksosta tulee NHL-tason maalivahti, hyvä sellainen, on aika erikoinen tarina. Vaikka matka oli pitkä. Ehkä erikoiset ideat ja filosofiat tulevat siitä, ettei tällä maalivahdilla ollut nuorempana aavistustakaan, miten polku jääkiekon huipulle kulkee.
Devin Cooleyn innokas asenne ja energisyys auttavat jääkiekon henkisesti kovimmalla pelipaikalla. Kausi on pitkä. Innokkuus auttaa rankan ohjelman läpi, samalla tavalla kuin muittenkin alojen esiintyjiä. Innokkuudella esityksen taso pysyy parempana. Ajatellaan vaikka parhaita tietämiämme muusikkoja, tai vaikkapa podcastien pitäjiä.
Cooleyn teoria tietoisesta ja alitajuisesta mielestä (tai aivoista) on tunnettu filosofinen käsite. Tietoinen mieli pitää huolen suunnittelusta ja strategiasta. Se on hyvin voimakas ja tietoinen, mutta samalla hidas toimintaprosessissaan. Jos jääkiekkomaalivahti ajattelee tietoisesti, hän ei ehdi tekemään nopeita torjuntoja.
Alitajuinen mieli taas pystyy toteuttamaan asioita paremmin, ja on enemmän automaattinen. Ihmisen refleksit tulevat kaikki alitajunnasta. Teemme jotain, vaikka emme oikeastaan edes tiedosta sitä. Emme ajattele sitä, vain teemme. Tästä Cooley puhuu, kun hän sanoo olevansa todella huono maalivahti, kun tietoinen mieli on päällä. Eli silloin, kun hän alkaa ajattelemaan liikaa.
Ja tuo ajattelu siitä, ettei maalivahdin peli tuo mitään ihmiskunnan hyväksi, on oikeastaan hieno filosofinen keino olla ajattelematta itseä, ja siten vapauttaa itsensä muitten tuomioista ja omasta huolehtimisesta. Näin hän vapauttaa mielensä vain pelaamaan, torjumaan kiekkoja. Saavuttamaan sen ”flow-tilan”.
Devin Cooleyn hymy huulilla, uskomattoman positiivisella mielellä ja kirkkain silmin antamat ajatukset saattavat ensialkuun vaikuttaa hulluilta, mutta niissä on oikeasti rehellisyyttä, älykkyyttä, tiedettä takana, ja niissä on opittavaa meille muillekin. Asioita, joita voimme soveltaa omiinkin touhuihimme.
Täällä Jouni Niemisen tietoinen mieli, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
Olli Östermanin johtama podcast ”NHL-dinneri” lauantaisin kello 18, videoblogi ”NHL Top-10” sunnuntaisin kello 15

















