Atleetin kolumnisti Lauri Hollo pohtii, miten Korisliigan joukkueet elävät, kun sarjan katsojakeskiarvo on noin 1000 silmäparia.
Eilen alkaneen Korisliigan katsojakeskiarvo on ollut kaksi viime kautta noin tuhannessa. Ennen sitä se on pyörinyt haarukassa 700-900, joten nousu ei ole kovin merkittävä. Vain Karhu ja Vilpas vetävät selkeästi yli 1500 katsojan keskiarvolla, kukaan muu ei yllä tuhanteen. Pahnan pohjalla elellään 600-700 katsojan nurkilla. Väkisinkin tulee mieleen, miten seurat elävät; markkina-alue on pieni, eikä Susijengin nostattamasta buumista ole tietoakaan, kun liigan tiistai-illassa pelataan.
Empiirinen kokemus on myös paljastanut, että aika monen seuran katsojaluvuissa on ilmaa. On hyvä kysymys, miten liigaseuraa voi ylipäätään pyörittää, jos peleissä on todellisuudessa 500-600 maksavaa katsojaa. Jos yksi lippu maksaa 15 euroa, yhden kotiottelun tuotot ovat silloin reilut 8000 euroa. Kauden 16 kotiottelua tuottavat siis 130 000 euroa. Ollaan vielä valovuoden päässä kokonaisbudjetista, joista pienimmät ovat Kipinä Basketin 324 700 euroa ja Pyrinnön 382 000 euroa. Suurimmat liki miljoonassa eurossa.
TV-rahaa korisliigaseurat eivät jääkiekon tavoin saa. Se käytetään mm. erotuomaripalkkioihin ja markkinointiin. Varma TV-näkyvyys antaa tosin mahdollisuuden tiristää sponsoreilta ja yhteistyökumppaneilta hieman enemmän, mitä se olisi ilman Ruudun tarjoamaa TV-näkyvyyttä. Nämä yhteistyökumppanit ovatkin lopulta ne, jotka lystin kustantavat.
Koiviston Kipinä eli Kipinä Basket nousi täksi kaudeksi liigaan. Seuran toiminnanjohtaja Pekka Mäntymaa myöntää, että liigaan lähteminen, jos ei nyt hirvittänyt, niin ainakin mietitytti.
”Kyllä me sitä jouduimme miettimään. Tarkkana joutuu olemaan ja kaiken pitää mennä budjetin ehdoilla. Sitä saa seurata todella tarkkaan. Kyllä tässä sarjassa todella moni seura on tiukilla”, Mäntymaa myöntää.
Viime vuonna Kipinän budjetti divarissa oli 170 000 euroa, joten se lähes tuplaantui.
”Rahanhankintaa on tehtävä jatkuvasti. Yhtään ei tiedä, kuinka porukkaa käy peleissä marraskuun pimeinä iltoina tai tammikuun pakkasilla. Koko ajan on saatava rahaa sisään.”
Kipinän budjettilisäys tulee käytännössä tukijoiden ja yhteistyökumppaneiden kautta. He eivät ole tehneet sitä virhettä, että olisivat lähteneet ennalta budjetoimaan hullun suuria yleisömääriä. Viime kaudella seuran divaripeleissä kävi noin 300 katsojaa.
”Laskimme budjettiin ihan pikkuisen nousun yleisömäärin, emme minkään 800-1000 katsojan mukaan. Budjettiin laskettiin noin 100-150 katsojan nousu. Totta kai odotamme enemmän”, Mäntymaa sanoo.
Monen seuran tilanne on tiukka
Moni urheiluseura on kaatunut siihen, että katsojamääriä on budjetoitu ennalta rajusti yläkanttiin – sitten kun väki ei käy, homma kusahtaa omaan mahdottomuuteensa. Kymmenen viime vuoden aikana moni Korisliigaseura tai sen taustayhtiö on kuukahtanut taloudellisten realiteettien mahdottomuuteen. On suoranainen ihme, ettei niin ole käynyt useammallekin. Pelottaako Äänekoskella?
”On se vahvasti tiedostettu. Sitä pakoon ei pääse. Ja kyllä pitää sekin ottaa huomioon budjetissa, että jotakin voi aina käydä. Jos joku pelaaja vaikka loukkaantuu, niin se on pystyttävä paikkaamaan. Jonkin verran pelivaraa budjetissa on siis oltava.”
Toisin kun jääkiekossa ja jalkapallossa, Korisliigan seurat eivät saa Neloselta TV-rahaa lainkaan.
”Tuomarikuluja ja jotakin maksetaan. Totta kai se, että jokainen peli näkyy TV:stä, on sponsoreillekin hyvä juttu. Tämä Korisliiga on meille vielä ihan outo juttu, joten on tässä opettelemista.”
Korisliigassa oli jo viime kaudella isot tasoerot. Tällä kaudella ne kasvavat entisestään.
Se voidaan päätellä jo pelaajabudjeteista. Kauhajoki ja Vilpas operoivat liki miljoonan euron budjetilla, Kataja ja Seagulls noin 900 000 eurolla. Viidenneksi suurin budjetti on KTP-Basketilla, mutta se on vain 532 000. Miljoonan budjetti ja suomalainen seurakoripallo ei kuulosta rehellisesti sanottuna ihan vedenpitävältä yhtälöltä.
”Olen sitä itsekin vähän ihmetellyt, en tiedä tarkkaan, mistä kaikesta isoimpien seurojen budjetti koostuu. Totta kai esimerkiksi Salon Vilppaan on nyt pakko panostaa, kun niillä on europelit. Se on iso satsaus. Ei tämä halpaa peliä ole, kyllä monen suomalaisen seuran tilanne on tiukka, kaikki eivät voi hyvin. Siitä on tietysti itsellänikin huoli”, Mäntymaa kertoo.
Alle 400 000 eurolla operoivat Honka, Bisons, Pyrintö ja sarjanousija Kipinä. Ei tarvitse olla Nostradamus ennustaakseen, että nämä joukkueet tulevat myös kituuttamaan sarjataulukon pohjalla. Kipinä uskoo kuitenkin pärjäävänsä.
”Keski-Suomessa ei ole saatu aikoihin liigatason seuraa, vaikka perinteitä on. Me tämän kuitenkin pelaamalla ansaitsimme. Huomista päivää ei voi tietää, kun kaikki kustannuksetkin nousevat koko ajan nykyisessä maailmantilanteessa. Uskon silti, ja me uskomme, että olemme tästä touhusta nyt riittävästi jyvällä.”
Kipinän kohdalla pitää muistaa sekin, että heidän budjettinsa on liigan pienin. Millä huseeravat ne, joilla se on kolminkertainen?
Lauri Hollo
