ZÜRICH Jääkiekon MM-kisoissa Zürichissä on käynnissä upea karnevaali. Kisat totisesti näkyvät kaupungilla.
Vaan eipä ole näkynyt suomalaisten toimesta. Leijonien peleissä kuuluu välillä Suomi-huutoja, mutta varsin vaimeasti.
Toista oli viime sunnuntaina esimerkiksi Unkarin ja Itävallan ottelussa. Siinä pelissä oli tunne, kuin olisi seurannut maiden välistä jalkapallo-ottelua. Laulu raikasi ja maiden fanit katsoivat pelin seisten alusta loppuun.
Myös Saksan fanit ovat olleet äänekkäitä, vaikka paikan päällä Zürichissä on yllättävän vähän ollutkin, jos ajatellaan Saksan läheistä sijaintia. Saksassa Kölnissä pelatuissa edellisissä MM-kisoissa 2010 ja 2017 Kölnin noin 19 000 katsojaa vetävä areena oli täynnä kaikissa Saksan otteluissa ja siellä oli futismatsien tunnelmaa. Samaa saksalaistunnelmaa on Zürichissä pienemmässä mittakaavassa.
Sveitsin pelit ovat olleet Zürichissä oma lukunsa. Jos haluaa oppia jotain fanikulttuurista, kannattaa tulla katsomaan Sveitsin maajoukkueen ottelua maassa järjestettävissä MM-kisoissa.
Maanantaina pelatussa Sveitsin 6-1 -voittoon päättyneessä Saksa-ottelussa oli melkoinen karnevaali. Katsojat hyppivät ja pomppivat ja lauloivat koko ottelun ajan.
Lehmänkellot soivat hallissa ja sen ulkopuolella. Korvat olivat ottelun jälkeen lukossa, mutta haastattelut sentään onnistuivat.
Allekirjoittaneen Atleetille haastattelemat Sveitsin pelaajat Nino Niederreiter ja Christoph Bertschy olivat vilpittömästi haltioissaan. Heiden eleistään ymmärsi, että ottelutapahtuma ja sen tunnelma oli heille jotain todella erityistä.
Kun muistellaan Tampereen MM-kisojen 2022 ja 2023 Leijonien alkusarjapelejä ja vertaa niitä vaikkapa Prahan 2024 tai Zürichin 2026 alkusarjapelien tunnelmaan, nousee Leijonien Tampereen peleistä mieleen suorastaa myötähäpeää.
Tampereella parhaat paikat oli Leijonien otteluissa varattu yritysvieraille. He pitivät yllä tunnelmaa, joka muistutti rippikoulun siunaustilaisuutta.
Suomalaiset fanit eivät ole viime vuosina jääkiekon muutenkaan MM-kisoissa herättäneet huomiota muuten kuin hiljaisuudellaan.
”Miten nuo sveitsiläiset huutavat noin paljon”, hämmästeli vanhempi suomalainen Leijona-paitaan pukeutunut suomalaisrouva Prahassa 2024 areenan lähettyvillä sveitsiläisfaneja seuratessaan.
Parikymmentä vuotta sitten suomalaisfanien kännäilyä jääkiekon MM-kisoissa paheksuttiin. Erityisesti Riiassa 2006, jolloin halpa alkoholi sekoitti suomalaisten päät johtaen suoranaiseen suomalaissikailuun.
Mutta silloin suomalaisfaneista lähti ääntä. Kisajärjestäjät olivat iloisia, että suomalaiset tulivat paikan päälle sankoin joukoin.
Nyt tilanne on muuttunut. Suomalaiset ovat MM-jääkiekon katsomoissa ja fanikarnevaaleissa täysiä statisteja.
Herää pari kysymystä.
Onko Suomi raitistunut? Ollaanko liian ujoja päästelemään ääniä ilman promilleja?
Tampereella 2022 ja 2023 yritysvieraat olivat hallissa hiljaa, mutta paluujunassa Helsinkiin kännisen äänekkäitä. Varmasti alkoholia vieläkin nautitaan.
Fanitus onkin sitten ihan oma taiteenlajinsa. Leijonilla ei organisoitua fanitoimintaa näytä olevan toisin kuin Suomen jalkapallomaajoukkueella Huuhkajilla ja koripallomaajoukkueella Susijengillä.
Tulokset näkyvät Zürichissä.
Otto Palojärvi
