Oloksen Tykkikisojen viikonloppuna on nyt hiihdetty suomalaisittain odotetuimmat matkat, sprintit ja 10 kilometrin väliaikalähdöt perinteisellä etenemistavalla.
Nyt löytyy osviittaa sille, mitä voisi tapahtua kahden viikon päästä, kun maailmancup alkaa Rukalla. Myös siellä hiihdetään samat perinteisen matkat, lisäksi vapaalla 20 kilometriä.
Lauantain odotetuin kisa oli miesten kymppi, mutta se lässähti, kun olympiavoittaja Iivo Niskanen ei jostain syystä osallistunutkaan lopulta kilpailuun, vaikka oli lähtöluettelossa viimeiseen asti. Virallista selitystä asialle ei ole saatu. Valistunut arvaus on, että hän jäi pois kipakahkon pakkaskelin ja tuulen takia. Maailmancupin avausta ei haluta riskeerata.
Niskanen on sairastellut viime kausina enemmän kuin lääkäri määrää. Hän on varmasti tullut jo ylivarovaiseksi pieniinkin tuntemuksiin. Vuoden 2025 MM-kilpailut jäivät kokonaan väliin virustartunnan vuoksi, viime kauden olympialaisissa hengitystieinfektio iski ennen päämatkaa 50 kilometriä, minkä Niskanen keskeytti heikon alun jälkeen.
Falunin MM-laduilla keväällä hän ei taatusti halua olla kipeänä, sillä arvokisamenestys on ainoa, mitä Niskanen enää urallaan tavoittelee.
Dopingjäähyllä ollut pitkien matkojen spesialisti Ari Luusua oli yllättäen kympin toinen. Hän kepitti toissa keväänä samalla matkalla MM-hopeaa ottaneen Norjan Erik Valnesin. 38-vuotias Luusua lykki koko matkan tasatyöntöä, mistä oli päivän kelissä etua. Silti suoritus oli todella kova ja tuonee miehelle paikan Rukan maailmancupiin.
A-maajoukkuehiihtäjien panos jäi todella kesyksi, Niko Anttola oli sentään neljäs, mutta ero Luusuaankin oli liki 20 sekuntia. Ei hyvältä näytä kokonaisuutena.
Olisiko Niilo Moilasen vuosi?
Perjantain sprinttien ehdoton suomalaistähti oli Niilo Moilanen, joka sijoittui kohtuullisen kovassa seurassa kolmanneksi taistellen voitosta loppuun asti.
Nopea hän on ollut aina, mutta miehellä on ollut selkeitä hankaluuksia jaksaa läpi sprintin karsinnat ja kaikki erät. Puhti on monesti loppunut, mutta nyt on otettu selkeästi askel eteenpäin. 0,33 sekunnin tappio norjalaishuippu Erik Valnesille oli kova temppu.
Valnes ei todellakaan ole mikään sunnuntaihiihtelijä. Hän selvisi viime kaudella Milano-Cortinan olympialaisissa sprinttifinaaliin, vaikka sairasteli ennen sitä. Alkukaudesta hän oli kahdesti maailmancupin palkintopallilla. Ei ole iso riski ennustaa, että Niilo Moilanen lyö tällä kaudella isosti läpi.
Pitää toki muistaa, että 25-vuotias Moilanen oli maailmancupin sprintissä kahdeksas jo kaudella 2022, uran paras sijoitus on viides Rukalla 2024. Viime kausi menikin sitten pieleen erilaisten terveysmurheiden ansiosta. Olisiko hänestä nyt vastuunkantajaksi?
Jasmi Joensuun harjoituskausi on onnistunut
Naisten puolella Jasmi Joensuu oli kolmas sprintissä ja toinen kympillä. Se kertoo hyvin sujuneesta harjoituskaudesta. Sprintin voittaja Laura Gimmler oli viime kaudella parhaimmillaan maailmancupin kakkonen ja säännöllisesti finaaleissa. Ehkä se ihan paras terävyys Joensuun hiihtämisestä vielä puuttuu, mutta nyt se saakin vielä puuttua.
Naisten kympin voitti Italian Caterine Ganz, joka oli saman matkan maailmancupeissa viime vuonna sijoilla 16, 17 ja 26. Ihan maailman terävintä huippua ei ladulla nähty. Suomen A-maajoukkuenaisista Joensuu oli toinen ja hävisi Ganzille sekunnin, Johanna Matintalo kolmas 8,1 sekuntia perässä. Noilla suorituksilla olisi siis ollut maailmancupissa todennäköisesti sijoilla 20-25. Eli normipäiviä.
Kisan suomalaisyllättäjä olikin maajoukkueen ulkopuolinen 28-vuotias Anni Alakoski, joka hävisi niukasti Matintalolle. Hänellä on kuitenkin jo pitkä ura takanaan, joten tuskin maailmancupin tasolla on odotettavissa mitään valtavaa nostetta.
Nuoria yllättäjiä ei naisten puolella nähty, joten verenvähyys lienee tänäkin talvena tuttu termi.
Näkökulma: Lauri Hollo
