Wilma Heltelä sijoittui seiväshypyn EM-finaalissa hopealle ylitettyään 475. Kultakin oli lähellä, mutta Sveitsin Angelica Moser sai ylitettyä 480.
Keväällä Wilma Heltelällä oli ollut vastoinkäymisiä. Kesällä hän kuntoutui kuitenkin lyhyessä ajassa Euroopan eliittitasolle.
Atleetin toimittaja Jari Porttila esittikin Heltelälle osuvan kysymyksen:
Wilma. Olet sä melkoinen taikuri. Miten sä kesäkuun alusta taioit itsesi tommoiseen kuntoon?
Heltelä antoi ytimekkään vastauksen:
– Päivä kerrallaan keskittyy tehtävään, joka on käsillä, eikä hätäile suuntaan tai toiseen. Se on varmaan taikatemppu tavallaan. Hahah.
Heltelä myönsi kyllä, ettei ollut välttämättä niin luottavainen keväällä.
– Se kevät ei ollut mitenkään suoraviivainen, eikä se itsestään selvä asia ollut. Kevään ja kesän mittaan asiat johdonmukaisesti menivät eteenpäin ja suunta oli hyvä tänne asti. Se luottamus sieltä pikkuhiljaa tasaisesti nousi. Viimeistään tänne tullessani olin tosi luottavainen.
Kisa sujui Heltelältä loistavasti. Hän oli toisena vuorossa ja ylitti kaikki korkeudet ensimmäisellään paitsi 480 ja 485, jotka olivat hänelle liikaa.
– Tuntui, että sain itse määrätä tahtia aika paljon. Luulen, että sain muille sanoa, että pitää hypätä aika paljon. Oli kyllä ihan kivaa olla siinä hyppykierroksen kärjessä ja määritellä sävy, millä tehdään ja pistää muille jauhot suuhun siinä.
Heltelä nautti kisaamisesta.
– Oli kyllä todella kiva hypätä seivästä tänään, hän hehkutti.
