Jalkapallon MM-kisat ovat jo vaatineet ensimmäiset ”uhrinsa.” Putoamisten myötä on jaettu valmentajapotkuja ja lisää voi olla tulossa.
Myöhäinen maanantai ja aikainen tiistai tarjosivat MM-viihdettä koko rahan edestä globaalille katsojakunnalle. Ensimmäisen pudotuskierroksen otteluissa oli tositoimissa kolme klassista menestysmaata ja kolme haastajaa. Brasilia, Saksa ja Hollanti kohtasivat Japanin, Paraguayn ja Marokkon. Lopputulos on tyrmäävä: kaksi suurta ulos, vain Brasilia selvisi niukasti.
Jo nyt on ollut vilkasta työnantajapuolella. Ainakin Tshekki, Etelä-Korea ja Skotlanti ovat vaihtaneet kotimatkalle lähteneistä maista valmentajaa, tai valmentaja on lähtenyt. Eikä tämä jää tähän. Steve Clarke ja kumppanit saavat pian nimekästä seuraa, sillä olisi lähes mahdoton ajatus, että Saksan Julian Nagelsmann tai Hollannin Ronald Koeman saisivat jatkaa tehtävissään.
Näille maille ei nimittäin riitä se, että pääsee kisoihin eikä se, että menee alkulohkostaan jatkoon. Myös jatkopeleissä täytyy tulla menestystä, mutta kyseessä on surkea epäonnistuminen. Kun näin käy, on se päävalmentaja (usein tiimeineen) se, joka lähtee kortistoon.
Kirveet kaivettu kaapeista
Niin Hollannissa kuin Saksassa media ja fanit murhaavat joukkueitaan. Myötätuntoa ei juuri löydy, jos löytyy yhtään. Varsinkin Saksassa on pauhattu jo pikkutunneista lähtien, että ihmepojaksi tituleerattu Nagelsmann ei yksinkertaisesti voi jatkaa tehtävässään. Nagelsmann ilmoitti, ettei tule eroamaan, joten päätöksen tekee Saksan Palloliiton johto. Eikä johdolla oikeasti voi olla muuta vaihtoehtoa kuin laittaa Nagelsmann pihalle.
Kaikki mediahommissa olleet entiset Saksan suurpelaajat ovat harvinaisen yksimielisiä tästä: Nagelsmann ulos. Tässä tilanteessa luottamuksenosoitus oli jalkapallopoliittinen itsemurha päättäjiltä.
Hollannissa vasta heräillään shokkiin, mutta ensireaktiot ovat samaa laatua kuin Saksassa. Koemanin päätä vaaditaan pöllille. Hollanti sentään hävisi vahvalle ja nimekkäitä pelaajia kuhisevalle Marokolle, mutta silti tapa, jolla lähtö tuli, ei ole puukenkämaassa hyväksyttävää. Marokko vei peliä, hallitsi sitä mielin määrin ja ansaitsi kokonaisuudessa voittonsa olemalla parempi joukkue. Olkoonkin, että Marokon tasoitus tuli vasta yliajalla.
Olisi todella suuri yllätys, jos yleisynseä ja hollantilaiseen jalkapallonäkemykseen yltiöpuolustava Koeman saisi jatkaa. Kertoimet tälle ovat hyvin korkeat. Lisäpainetta luo se, että seuraavina päivinä Hollannissa asuva valtavan iso marokkolaissiirtokunta ottaa kaiken ilon irti tilanteesta. Ronald Koeman ei itse ilmoittanut eroavansa, joten tässäkin tapauksessa liitto toiminee pyövelinä.
Viime hetken pelastus
Brasilian legendaarinen italialaisvalmentaja Carlo Ancelotti sai sen sijaan jatkoaikaa. Japani meni johtoon, mutta Brasilia tuli tasoihin. Viime hetkien voittomaali pelasti Ancelottin maineen ja työpaikan – toistaiseksi. Tämä ei vielä riitä, olkoonkin, että Japanilla oli todella laadukas joukkue matkassa.
Brasiliassa rima on niin korkealla, että todennäköisesti vain mestaruus sementoisi ”Carliton” jatkon. Tai vaihtoehtoisesti kunniakas tappio, mahdollisesti jonkun kontroversaalin erotuomaripäätöksen kautta, esimerkiksi finaalissa.
Joka tapauksessa jo nyt on selvää, ettei näistä kisoista tullut odotettua eurooppalaisten menestysmarssia. Tietysti valttikortteja on maanosallamme vielä käyttämättä, mutta Saksan ja Hollannin lähtöä kisojen tässä vaiheessa ei odottanut kukaan.
Eivät ainakaan Ronald Koeman tai Julian Nagelsmann, jotka kaikella todennäköisyydellä siirtyvät joko pelailemaan golfia ansaitsemillaan miljoonilla tai sitten lähtevät etsimään markkinoilta uusia haasteita.
Panu Markkanen
