Räppäri Gettomasa, oikealta nimeltään Aleksi Lehikoinen, pelaa alkavalla kaudella Korisliigassa Kipinä Basketin joukkueessa. Moinen farssi tuo Suomen urheilusta mieleen toisen Masa-farssin 1990-luvulta, kirjoittaa Atleetin toimittaja Otto Palojärvi.
Gettomasan sopimus kertoo osaltaan suomalaisen pääsarjakoriksen epätoivoisestakin tilanteesta. Kaikkea pitää yrittää, jotta kaudesta selvittäisiin kuivin jaloin.
Gettomasan itsekunnioitustakin voi kyseenalaistaa. Miksi mies tekee itsestään pellen?
Rahasta ei pitäisi olla kyse. Enemmänkin kyse on ego-ongelmasta sekä tilannetajun puutteesta. Vastaavaan sortui 1990-luvulla toinen Masa, silloinen yritysjohtaja Martin ”Iso-Masa” Saarikangas.
Vuorineuvoksen arvonimen 1996 saanut telakkajohtaja Saarikangas rakensi uraa myös urheiluvaikuttajana. Saarikangas toimi 1990-luvulla monissa merkittävissä urheilujohtajan tehtävissä, kuten SM-liigan ja SLU:n puheenjohtajana.
Saarikankaan johtama Masa-Yards sponsoroi 1990-luvulla TPS:aa. Hänen egonsa oli niin isolla tasolla, että hän halusi todistaa Helsingissä järjestetyissä yleisurheilun EM-kisoissa vierailevalle Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n puheenjohtajalle Primo Nebiololle pystyvänsä mihin tahansa.
Saarikangas halusi näyttää vaikutusvaltaansa siten, että pääsisi Veikkausliigassa kentälle. 57-vuotiaana hän tekisi suomalaista jalkapallohistoriaa olemalla historian vanhin pelaaja Suomen pääsarjassa.
TPS:n seurajohto nöyrtyi Saarikankaan toiveeseen pakon edessä. TPS:n silloinen valmentaja Juha Malinen oli raivoissaan, mutta ei voinut tehdä asialle mitään. Työnantajan käskyä piti totella.
Malinen kertoi 2024 julkaistussa elämäkertakirjassaan ”Valmennuksen pidempi oppimäärä” (Arthouse.fi) tapahtumista seuraavasti:
– Ensihämmästyksen jälkeen käsitin, että kyse ei todellakaan ollut vitsistä. Minua rauhoiteltiin kertomalla, että Saarikangas vain käväisee kentällä. Hyväksyin tosiasiat päätäni puistellen ja vannotin, että Saarikangas viettäisi kentällä ainoastaan pari minuuttia pelin alusta, ei yhtään sen enempää.
– Itse peluutus meni niin, etten päästänyt Martinia edes verryttelyihin, saati meidän pukukoppiimme: hän tuli mukaan vasta siinä vaiheessa, kun teimme lähtöä pelaajaesittelyyn. Olimme sarjan kärjessä, enkä kaivannut tärkeään peliin yhtään ylimääräistä häiriötekijää.
– Paikalle ilmestyttyään Saarikangas alkoi höpöttää jotain omiaan, mutta olin niin keskittynyt kamppailuun, etten kuullut puoliakaan. Pelaajien piti hölkätä otteluseremonioita varten vanhan Pallokentän puolelta varsinaiselle pelikentälle. Saarikangas tuli joukon jatkeena ja jäi muista joka askeleella. Hän saapui raskaasti puuskuttaen pelaajaesittelyyn keskiympyrään. Kentän laidalla kiroilin mielessäni. Miehellähän näytti olevan housutkin väärinpäin jalassa!
– Hävisimme kärkikamppailun puhtaasti 0-3. Lehdet tietenkin kirjoittivat ruotsalaista Aftonbladetia myöten, että on tämäkin pelleilyä.
Tapahtunutta pidettiin skandaalina. Pakon edessä Saarikangas myönsi tuolloin heti virhearvionsa. Hän selitteli, että hänen piti tulla potkaisemaan vain ottelun avauspotku.
Saarikangas pitää joka tapauksessa hallussaan ennätystä Suomen jalkapallohistorian vanhimpana pääsarjapelaajana. Nähtäväksi jää, yrittääkö Gettomasa parinkymmenen vuoden kuluttua vastaavaa ennätystä koripalloparketilla.
Ennätys on Bernard Harrisin hallussa. Hän pelasi 8. joulukuuta 2002 Forssan Koripojissa 52 vuoden ja 12 päivän ikäisenä.
Harris toimi tuolloin FoKoPon valmentajana, mutta päätti sillä kertaa itsekin pelata.
Gettomasa on vasta 32-vuotias. Harrisin ennätyksen rikkomista hän joutuu odottelemaan vielä pari vuosikymmentä.
Näkökulma: Otto Palojärvi
