Suomen lentopallomaajoukkue pelasi upean viikonlopun lentopallon EM-lopputurnauksen alkulohkossa Tampereella. Puhdas saldo ja lohkon kahden muun kovimman maan kaataminen voi kantaa jopa historialliseen EM-mitaliin saakka, kirjoittaa Atleetin Panu Markkanen.
Suomen miesten lentopallomaajoukkue on ollut maamme pitkäaikaisimpia menestysmaajoukkueita kesäolympialaisten palloilulajeissa. Sen putki EM-lopputurnausten vakiomaana alkoi jo 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, se pelasi aikoinaan kesäliigojen aatelisarjassa Maailmanliigassa lukuisina kesinä, ja MM-kentilläkin Suomi on ollut jo niin tuttu näky, ettei mistään visiiteistä MM-kentillä voida puhua.
Tuomas Sammelvuon lähdettyä maajoukkueen päävalmentajan paikalta viime vuosikymmenen lopulla, tasoon tuli paha notkahdus, mutta viime vuodet Suomi on ollut taas tasolla, jolle se kehittyneen materiaalinsa puolesta kuuluu. Viime MM-kisoissa kaatui mm. olympiavoittaja Ranska, ensi kaudeksi on noustu Maailmanliigan seuraaja Volleyball Nations Leagueen ja EM-kisoissa Suomi suorittaa nyt tasolla, joka vie voitosta voittoon. Suomi on kaatanut putkeen Tanskan, Belgian ja Serbian.
Tanska pitikin kaataa, mutta Belgian ja Serbian ei pystynyt linjaamaan Suomen edessä kaatuvan. Suomi voitti viime kauden VNL-maat Belgian 3-2 ja Serbian 3-0. Belgeille lipsahtaneen pisteen perään ei tarvitse itkeä, sillä EM-lentopallon sarjataulukoissa voitot ratkaisevat, ja nyt Suomi on matkalla alkulohkon voittoon, kun jäljellä on Hollannin ja Viron kohtaamiset.
Lohkovoiton merkitys
Ensinnäkin nämä voitot ovat kovia. Viime MM-kisoissa juuri Belgia katkaisi Suomen tien ja piti Suomen VNL:n ulkopuolella vielä kesältä 2026. Serbia on lajin suurmaa. Kolminkertainen Euroopan mestari ja 12-kertainen EM-mitalisti on Suomen edellä kansainvälisen lentopalloliiton FIVB:n rankingissa.
Toki Hollanti ja Virokin pitää voittaa alkulohkon voittamiseksi, mutta tällä hetkellä Suomi pelaa niin kovatasoista lentopalloa, että Suomi on molemmissa jäljellä olevissa otteluissa suosikki. Oma hyvä suoritus omalla kovalla tasolla riittää voittoihin.
Lohkovoitto on turnauksen edetessä tärkeä. Se toisi neljännesvälierissä vastaan A-lohkon neljännen. Tuo lohko on hyvin kaksijakoinen, sillä kolme kärkipaikkaa menevät Italialle, Slovenialle ja Tshekille. Nelossijasta kamppailevat huomattavasti heikommat Ruotsi, Kreikka ja Slovakia. Kakkossija toisi vastaan lohkokolmosen, joka olisi hyvin todennäköisesti Tshekki. Jos Suomi olisi hävinnyt sekä Belgialle että Serbialle, olisi tuloksena todennäköinen kolmossija ja vastaan asettuisi A-lohkon toiseksi sijoittuva maa, eli Italia tai Slovenia. Näiden maiden FIVB-rankingsijat ovat järjestyksessä toinen ja neljäs.
Parasta vaaditaan pöytään
Minkä kolmesta A-lohkon pohjakolmikosta Suomi sitten kaataisikaan, tarkoittaisi se sitä, että Suomi olisi turnauksessa kahdeksan parhaan joukossa. Se olisi kova suoritus, niin kuin lajilegenda Sammelvuo sanoi Atleetille kisojen alkupäivinä. Kun jälleen tarkastellaan FIVB:n rankingia, on Suomi siinä Euroopan maista 11. ja kisoissa olevista maista yhdeksäs. Edellä olevista maista Venäjä ja Bulgaria eivät ole kisoissa mukana.
Lohkoykkösenä pudotuspeleihin eteneminen ja ensimmäisen pudotuspelikierroksen selvittäminen toisi kaaviossa sitten sen A-lohkon kakkosen eli Italian tai Slovenian. Kuten yllä lukee, olisi kumpi tahansa Suomea kovempi vastustaja, jonka voittamiseen tarvittaisiin varmasti paras peli, jonka tämän maajoukkueen muodostava pelaajarunko on koskaan pelannut.
Mutta mahdotonta se ei ole. Eikös arvokisojen lopputurnaus ole aina paikka, jossa joukkueen kuin joukkueen pitää olla parhaimmillaan? Suomi on osoittanut etenkin kahdessa viime pelissä suuria kehityksen merkkejä. Belgia kaatui trillerin jälkeen viisieräisessä ottelussa ja Serbiaa vastaan Suomi nousi kahdessa jälkimmäisessä erässä tappiotilanteista voittoihin. Tämä tuo henkistä pääomaa valtavasti.
Kehitys ollut kovaa
Pari sanaa pelillisistä asioista. Suomea ei ole perinteisesti pidetty fyysisimpänä eikä hyökkäyspelaamiseen perustavana joukkueena, mutta tämä materiaali antaa edellytykset sille, että nyt voidaan pitää. Hakkuri Joonas Jokela on saanut lyönteihinsä valtavan määrän taitoa ja voimaa lisää, ja 202-senttinen varsi on hyvä mitta hakkurille. Serbiaa vastaan hyökkäysten tappoprosentti oli julma 71%, kun 50:tä pidetään hyvän illan tappoprosenttina.
Keskipelaajat Severi Savonsalmi ja Miika Haapaniemi ovat 210- ja 203-senttisiä. Penkillä on Haapaniemen mittainen Petteri Tyynismaa. Yleispelaajaosastolla Marttilan veljekset ovat kovakätisin kaksikko miesmuistiin Suomen maajoukkueessa ja taitavia hyökkääjiä. Veljeksistä nuorempi eli Nooa paukutteli Ylen tv-lähetyksen grafiikoiden mukaan ässäsyöttöjä 116 kilometrin tuntivauhtia.
Kun tähän yhdistetään se, että koventunut hyökkäys ei ole tapahtunut puolustuksen kustannuksella, lopputulos on hyvä ja rohkaiseva. Palloja kaivetaan edelleen lattiasta niin, että näkee pelaajien tekevän töitä toistensa eteen joukkueen markkinointinimi ”Veljesten” mukaisesti.
Ja Italia/Slovenia kohdattaisiin tilanteessa, jossa Suomi olisi kulkenut voitosta voittoon. Ensimmäisellä kierroksella niiden kohtaaminen tapahtuisi tilanteessa, jossa joukkue olisi kokenut yhden tai kaksi pettymystä. Puolivälierissä maanosan huippu kohdattaisiin itseluottamusta täynnä. Kyllä sekin eron valmistautumiseen toisi.
Sitten pelattaisiinkin mitaleista. Aivan niin kuin vuonna 2007, kun EM-mitali jäi yhden voitetun pisteen päähän. Tämä joukkue voi sen mitalin ottaa, mutta liki täydellisiä pudotuspelejä se vaatii. Liki täydellinen suoritushan on mahdollinen…
Kommentti: Panu Markkanen
