Suomen lentopallomaajoukkue ylsi hienoon saavutukseen edeten EM-kisojen kahdeksan parhaan joukkoon. Voitto tuli vaikeimman kautta, mutta kaksi pelin kulmakiveä ratkaisivat kahdessa viimeisessä erässä, kirjoittaa Atleetin Panu Markkanen.
Kyllä näytti ensimmäisen ja kolmannen erän jälkeen pahalta lentopallomaajoukkue Veljesten kannalta. Kreikka oli vienyt EM-kisojen neljännesvälierän ensimmäisen erän 25–22 ja kolmannen samoin lukemin.
Vaikka välissä oli murskalukemin 25–16 Suomelle päättynyt kakkoserä, ei Suomi näyttänyt tappioerissä yhtään omalta itseltään. Ihmeellinen henkinen käsijarru oli päällä, torjuntoja ei juuri napsunut ja joukkueen tähtipelaaja Luka Marttila oli varjojen mailla.
Oikeasti näytti siltä, että Tampereen alkulohkossa valtavan lentopallohehkun Suomeen sytyttänyt Veljekset saisi lähteä yhden pudotuspeliottelun jälkeen kotiin. Harvinainen herkku eli selviytyminen kahdeksan parhaan joukkoon jäisi taas kerran saavuttamatta.
Vaikka Suomi on tunnettu joukkuepelaamisestaan, tällä tasolla eli EM-kisojen pudotuspeleissä tarvitaan sen päälle vielä eritoten hyökkäyspelaamisessa henkilökohtaista ratkaisuvoimaa. Marttila oli tehnyt yhteensä yhdeksän pistettä kolmeen ensimmäiseen erään, mutta neljännessä hän paukutti peräti kahdeksan pistettä teholukemalla +6. Hyökkäysten tappoprosentti oli huikea 73%.
Toki hän oli tehnyt jo hävityssä kolmannessa erässä viisi pistettä, joten ilta oli jo nousujohteinen. Isoveli-Marttilan illan saldo oli 21/+13, pikkuveli Nooa säesti 21/+11:llä ollen ottelun alkupuolella Suomea kannatteleva yleispelaaja.
Toinen asia, joka herätti huomiota Suomen voittamissa erissä, oli pitkään Suomi-lentiksen kulmakivenä niin maa- kuin seurajoukkuetasolla jatkunut torjunta-puolustuspelaaminen. Suomi otti voittamassaan toisessa erässä kuusi torjuntaa, mikä on kova lukema. Neljännessä erässä torjuntoja tuli kolme, joka tällä tasolla kyllä kelpaa.
Viidennessä erässä, joka muodostui lopulta hurjaksi trilleriksi, Suomi ei ollut kertaakaan tappiolla. Suomi teki yhdeksästä ensimmäisestä pisteestään viisi ns. jatkopallopelaamisen kautta eli palloissa, joissa vastaanottavan joukkueen ensimmäinen hyökkäys ei tuota sille pistettä.
Suomi ei juhlinut torjunnoilla, mutta sai vaimennettua Kreikan hyökkäyksiä niin, että omien puolustusten jälkeen päästiin hyökkäämään pisteitä. Marttila sai samalla rinnalleen hakkuri Joonas Jokelan (20/+13), joka tappoi Kreikan kenttään erän puolivälin jälkeen arvokkaita ns. hakkuripalloja. Kuvaavaa Suomen nousulle oli se, että ottelupallon tappoi juuri Marttila ja nimenomaan jatkopallosta.
Selviytyminen EM-kisojen kahdeksan parhaan joukkoon on suorituksena huiman kova. Ensimmäiseltä pudotuspelikierrokselta kotiin lähteminen olisi ollut etenkin Tampereella nähdyn huuman jälkeen hienoinen pettymys, mutta nyt tämä turnaus näyttäytyy menestyksenä.
Seuraavaksi vastaan tulee Italia, jonka kaataminen olisikin sitten aivan valtava sensaatio. Italia on yksi maailman kovimmista maajoukkueista. Sen kaataminen vaatii jokaisen pelaajan uran parasta ottelua, eikä sekään välttämättä riitä.
Mutta tämä ilta nautitaan saavutuksesta, johon lentopallomaajoukkue ei ole yltänyt 13 vuoteen.
Panu Markkanen
