Pelaaja-agentti Tomi Haulan mukaan nuoret pelaajat kärsivät siitä, että putoamisen pelko on liigaseuroissa niin suuri.
Atleetin antoisa keskustelu tunnetun pelaaja-agentin Tomi Haulan kanssa tarjoaa koko joukon mielenkiintoisia näkemyksiä niin kentiltä, kaukaloista kuin kulisseista.
Värikäs puhe rönsyilee ja polveilee, peittelemättömiä ja kaunistelemattomia mielipiteitä riittää.
Porilainen aksentti on vahva.
Meritoituneelta urheilu- ja jääkiekkovaikuttajalta ei käytännössä voi olla kysymättä, kuinka Liigan ”hullu superkausi” on vaikuttanut pelaajamarkkinaan, kun vihdoin ja viimein avatusta pääsarjasta putoaa keväällä peräti kolme seuraa porrasta alemmaksi.
– Aiempina vuosina kesken kauden nähtyjen tyhjennysmyyntien kaltaiset ratkaisut eivät enää toimi, Haula viittaa huomattavasti koventuneeseen kilpailuun, joka ainakin teoriassa voi jatkua tulikuumana hyvinkin pitkälle kevääseen saakka.
Isoja pelaajasopimuksia alettiin hänen mukaansa tehdä kiihtyvää tahtia jo kesällä 2025. Päätös täksi kaudeksi (2026–2027) muuttuvasta sarjasysteemistä vaikutti merkittävästi eri osapuolten neuvotteluasetelmiin. Ihan kärkinimille alettiin maksaa aiempaa suurempaa palkkaa, mutta Haula tietää, että tätäkin tuntuvampi muutos tapahtui keskitason selvästi kasvaneissa tienesteissä.

– Useat seurat alkoivat valitettavasti suosia kokeneita duunaripelaajia, joiden palkka saattoi entiseen verrattuna jopa tuplaantua. Kun riveihin hankittiin kalliita kehäraakkeja, pahiten turpiin sai nuori ikäluokka. Huipputasoa vasta lähestyvän sukupolven pelaajille ei löytynyt enää yhtä paljon tilaa, pelipaikkoja tai mahdollisuuksia kuin aiemmin, Haula kertoo kokemuksesta.
Hyvät valmentajat vähissä
Haula ei valita. Suorapuheinen satakuntalainen ja pitkäaikaisen NHL-hyökkääjän Erik Haulan, 35, isä vain kertoo, miten asiat ovat – tai vähintäänkin, kuinka hän ne näkee.
Korkea vaatimustaso, armoton kilpailu, jatkuva pyrkimys ja vaade kehittyä ovat Liigan kaltaisessa ammattilaissarjaympäristössä toiminnan kivikovinta ydintä.
– Huippu-urheilun ja muun yhteiskunnan säännöt on erotettava toisistaan. On sääli, että kilpailu yritetään liian usein tappaa jo heti lapsuusvaiheessa. Hyvän valmentajan tärkein tehtävä on tehdä pelaajista koko ajan nykyistä parempia, mutta todelliset laatuvalmentajat ovat valitettavan vähissä, Haula laukoo.

– Suomen liigatasolla Raipen (Raimo Helminen, toim. huom.) toiminta SaiPassa on erinomainen esimerkki korkeasta vaatimustasosta. Hän edellyttää erittäin aktiivista luistelua niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaan, muttei laadi itse peliin sellaisia malleja, jotka rajoittaisivat pelaamista.
Haula korostaa valmentajan reiluuden ja oikeudenmukaisuuden sekä toisaalta joukkueen flown ja ilmapiirin merkitystä. Hän tietää vankan agenttikokemuksensa kautta, että nämäkin peruspilarit ovat usein pelaajakehityksen tärkeimpiä kulmakiviä.
Tappioita on vihattava
Haulan intohimoisessa puheessa toistuu tämän tästä juuri sana ”pelaajakehitys”. Hän linjaa kategorisesti, ettei kyse ole ainoastaan pelitaidoista tai laadukkaasta harjoittelusta. Tarvitaan ja vaaditaan äärimmäisen lujaa luonnetta sekä henkistä kanttia, joka ei murene ainakaan ensimmäisen loukkaantumisen tai muun vastoinkäymisen sattuessa kohdalle.

– On ihan liikaa pelaajia, joilta puuttuu (pelillinen tai kilpailullinen, toim. huom.) tappajanvaisto. Agenttien olisi löydettävä heistä häviämisen vihaa, mutta jos alkaisin puhua näistä asioista perheiden kanssa, kaikki lähtisivät todennäköisesti muiden asiakkaiksi, Haula arvelee pitkän kokemukseksensa perusteella hieman lakonisuutta äänessään.
– Pelaajakehitys on iso kokonaisuus, johon liittyy kiinteästi niin perheiden kuin koulun tapa kasvattaa lapsia ja nuoria. Hyvää henkistä valmennusta voi olla sekin, että opetellaan sanomaan kohteliaasti huomenta ja kiitos, Haula huomauttaa.
Mitri Pakkanen
























