Video: Sportivo TV

A-maajoukkueen nuorennuksen vaikeus – eikö kukaan päävalmentaja tee sitä koskaan oikein?

Panu Markkanen |

Elettiin syksyä 2024. Suomen Kansojen liigan ottelut olivat menneet mollivoittoisesti Markku Kanervan johdolla, ja samaan aikaan Mika Lehkosuon Pikkuhuuhkajat lensivät kärjen tahdissa EM-karsinnoissa. Kanerva oli nostanut joukkueeseensa Pikkuhuuhkajissa meritoituneita pelaajia, muistelee jalkapallotoimittaja Panu Markkanen.

Leo Walta, Topi Keskinen ja Tomas Galvez olivat mukana Huuhkajissa, samoin Matti Peltola, joka oli ollut joukkueessa jo pitempään. Julkinen mielipide oli selvä. Markku Kanervaa vaadittiin viimeistään Pikkuhuuhkajien jatkokarsintavaiheessa luovuttamaan avauksessakin esiintyneet ja ikänsä puolesta vielä Pikkuhuuhkajiin mahtuneet pelaajat Mika Lehkosuon käyttöön. Nuorten EM-lopputurnaus nähtiin niin tärkeänä eikä tuolloin ollut juurikaan väliä, mitä ”jossain Kansojen liigassa” tapahtuu.

Näin tapahtuikin. Kanerva luovutti pelaajat, kolme todennäköistä avauksen pelaajaa kahdessa viimeisessä ottelussa, Lehkosuon käyttöön. Loppu hyvin, kaikki hyvin? Pikkuhuuhkajat meni kisoihin, Kanerva hävisi kaksi viimeistäkin ottelua ja sai potkut.

Sama huuto, eri vaatimus

Tullaan syksyyn 2026. Päävalmentaja Jacob Friisiä syytettiin armotta siitä, ettei hän valinnut joukkueeseensa mahdollisia tulevaisuuden tähtiä. Syys-lokakuun otteluikkunassa julkinen mielipide on selvä: missä ovat Matias Siltanen, Otto Ruoppi ja Luka Hyryläinen, nousipa Ilari Kangasniemikin spekulaatioihin. Friisin joukkueessa oli jo kolme Pikkuhuuhkajien pelaajaa, mutta lisää olisi pitänyt ottaa.

Pohdittiin, että olisi tulevaisuuden kannalta järkevää ottaa lupaukset mukaan siitäkin huolimatta, ettei vastuuta välttämättä tulisi. Tulisi laittaa niin sanotusti rahaa pankkiin laittamalla pojat kasvamaan A-maajoukkueympäristöön.

Miten kisapaikan olisi käynyt?

Jos Friis olisi toiminut näin, juhlittaisiinko Pikkuhuuhkajien lopputurnauspaikkaa nyt? Jo aiemmin etenkin Ruoppi ja Siltanen olivat vahvasti mukana Huuhkaja-spekulaatioissa ja Friis oli saanut rankkaa kritiikkiä siitä, etteivät he olleet mukana.

Maanantaivalmentaminen on aina kivaa, mutta olisi hyvin mahdollista, ettei historiallista toista perättäistä lopputurnauspaikkaa olisi tullut, jos Lehkosuolta olisi riistetty kolmen jo aiemmin mukana olleen Pikkuhuuhkajien pelaajan lisäksi ratkaisuotteluista neljä muutakin avainpelaajaa.

Heidän rooliinsa olisi ollut Huuhkajissa todennäköisesti vielä hyvin pienen tai olemattoman välimaastossa. Pikkuhuuhkajissa nämä nuorukaiset kantoivat joukkuetta niin koti- kuin vierasottelussakin. Ei Irlantia vastaan käyty ottelupari mitään riemumarssia ollut, kuten Norjaa vastaan edellisellä vuosikerralla viime karsinnoissa. Parhaat tarvittiin.

Vaikka tällä kertaa yleisesti oltiin sitä mieltä, että Pikkuhuuhkajia täytyy heikentää, vaikuttaa reaktioiden mukaan siltä, että lopputurnauspaikka ilahdutti yleisesti jalkapalloa seuraavia ihmisiä, mediaakin.

Väärin valittu? Väärin painotettu? Oliko sittenkään?

Kerrannaisvaikutukset muistettava

Vuonna 2025 EM-lopputurnauksessa pelanneesta joukkueesta lähes 20 pelaajaa on vaihtanut seuraa paremmalle tasolle. Tuskin näin olisi tapahtunut ilman lopputurnausta.

Samasta joukkueesta on usea pelaaja noussut Huuhkajiin isoon rooliin. Puhutaan Ville Koskesta, Adam Marhievista ja Leo Waltasta. Juho Lähteenmäki ei Pikkuhuuhkajissa oikeastaan ehtinyt pelatakaan ennen ”ylennystä”, Adrian Svanbäck piipahti Pikkuhuuhkajissa ja Samuli Miettinen annettiin jatkokarsintapeleihin järkeä käyttäen.

Vielä syys-lokakuun ikkunassa Miettinen pelasi paljon Huuhkajissa, mutta marraskuussa oli puhdasta järjenkäyttöä antaa hänet Pikkuhuuhkajiin, etenkin, kun Arttu Lötjönen oli avausottelusta Irlantia vastaan pelikiellossa. Jos näin ei olisi ollut, Miettinen olisi todennäköisesti ollut isompien Huuhkajien mukana tuoreimmassakin ikkunassa.

Myös se, että Luka Hyryläinen palasi ratkaisupeliin Irlantia vastaan lupaavan A-maajoukkuedebyytin jälkeen, oli huipputärkeä asia lopputuleman kannalta. Tähän tosin ilmeisesti vaikuttivat myös pelialustat, eikä pahoista säärten rasitusmurtumista kärsinyttä kolossia haluttu laittaa tekonurmille. Joka tapauksessa Hyryläinen oli huipputärkeä pelaaja EM-kisamatkalla ja tietysti ratkaisuottelussa Irlannissa.

Adrian Svanbäck teki Huuhkajissa hattutempun San Marinoa vastaan, mutta tämäkin herätti arvostelua. Miksei Svanbäck ollut Irlannissa? Kysymys olisi ollut validimpi liittyen Albania-peliin ja avausotteluun Irlantia vastaan. Jos Svanbäck olisi vapautettu Juho Talvitien loukkaantumisen vuoksi, olisi Lauri Laine jäänyt valitsematta.

Kun taas maanantaivalmennetaan, ei Laineen mukana olo kovin huono juttu ollut lopputuleman kannalta. Laine teki kisapaikan lopulta ratkaisseen maalin Irlannissa.

Vastuualueet vaatimuksissa sekaisin

Nyt on Palloliiton urheilutoimenjohtajan Aki Hyryläisenkin päätä vaadittu vadille. Hyryläinen on päävalmentajan valintaprosessissa isossa roolissa, esittelijänä. Päätöksen päävalmentajasta tekee kuitenkin puheenjohtaja Ari Lahti Palloliiton hallituksen kanssa. Hyryläinen ei ole Friisin esimies, Lahti on.

Sen sijaan Hyryläinen vastaa pitkälle muusta maajoukkuetoiminnasta. Mika Lehkosuo ja 21-vuotiaat menivät kisoihin, 19-vuotiaat menivät EM-jatkokarsintoihin, samoin 17-vuotiaat. Eli sillä sektorilla, josta Hyryläinen vastaa, ei tämän paremmin olisi syksy voinut mennä.

Tietysti Huuhkajat on lippulaiva ja suurimman seurannan kohde. On täysin selvää, että tuloksellisesti Jacob Friisin aikakausi on ollut pettymys ja kolmas sija C-liigan lohkossa on todella kehno. Vaikka Friis on toisen päätavoitteensa eli joukkueen nuorentamisen täyttänyt, on toinen tavoite, menestys, jäänyt vaillinaiseksi.

Näiden kahden asian yhdistäminen ei ole tosin aiemminkaan onnistunut. Tätä voi kysyä vaikka edellisen massiivisen nuorennusleikkauksen tehneeltä Stuart Baxterilta. Myös edesmennyt Richard Möller-Nielsen uudisti joukkueen täysin, mutta ”Kultainen sukupolvi” pelasi varsinaisesti vasta myöhemmin Antti Muurisen alaisuudessa.

Tämän yhtälön onnistuminen jäi Friisiltä haaveeksi. ”Nuorenna ja vaihda joukkue, mutta menesty samalla heti”, ei ole todennäköisesti toteutuva yhtälö Suomessa. Eikä tosin kovin monessa muussakaan maassa.

Pelkkää huonoa?

Huuhkajien heikko menestys on selviö, mutta hyvääkin on tapahtunut. Friisin seuraaja saa käyttöönsä nimilistan, joista lähes 20 pelaajaa sai debyyttipelinsä Huuhkajissa Friisin aikana. He tietävät jo nyt, millaisia pelejä on edessä miesten maailmassa oman ikäluokkansa pelien sijaan.

Kun tätä runkoa jalostetaan nyt EM-kisoihin menneen ikäluokan sopivilla pelaajilla, kaikki on mahdollista. Seuraavat tulokkaat nimittäin saavat tukea ja oppia niiltä edellisen Pikkuhuuhkajien ikäluokan pelaajilta, jotka ovat jo oppirahoja kovimmalla tasolla paljon maksaneet.

Näiden kahden lopputurnaukseen päässeen Pikkuhuuhkajien joukkueen pelaajat muodostavat Huuhkajien rungon seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Aivan kuten kävi Baxterin aikoinaan maajoukkueeseen nostamien Kanervan silloisten Pikkuhuuhkajien. Heistä tuli runko ”sukupolvien unelman” toteuttaneeseen joukkueeseen noin seitsemän vuotta debyyttiensä jälkeen.

Toivon mukaan ihan niin kauan aikaa ei tällä kertaa mene samaan. Ruopin, Siltasen ja Kangasniemen kohdalla tosin käydään samaa debattia vielä seuraavissakin EM-karsinnoissa, sillä he ovat 2006 ja -07 syntyneitä ikänsä puolesta silloinkin kelpoisia Pikkuhuuhkajiin.

Panu Markkanen