Marraskuinen Helsinki tarjosi sunnuntai-iltana niin sanotun potkupallo-ottelun, kun Suomi ja San Marino ottivat yhteen Kansojen liigassa. Tällainen ottelu oli jalkapalloilulisen kaamosmasennuksen keskellä ihan paikallaankin, kirjoittaa Atleetin toimittaja Otto Palojärvi.
Suomi voitti San Marinon maalein 7–2. Maailman todennäköisesti huonoin jalkapallomaajoukkue on sentään näin paljon Suomea perässä.
Vieraskentällä Suomi kohtasi San Marinon syyskuussa. Sen ottelun Suomi voitti 7–0.
Kansojen liiga mutasarjatasolla oli Huuhkajilta kaikin puolin surkea esitys, vaikka kolme ottelua voitettiinkin ja yhdessä ottelussa tuloksena oli tasapeli. Surkeat tappiot Valko-Venäjää ja Albaniaa vastaan kuitenkin osoittivat Suomen tason olevan Euroopassa Kansojen liigassa C-tasolla. Paikkaa korkeammalla Suomi ei tällä hetkellä ansaitse.
Albaniaa vastaan Huuhkajat vaikutti henkisesti alistuneelta. Pelitapa 4–3–3 oli väärä, ja luottamus omaa tekemistä kohtaan oli suomalaisilla kadoksissa.
Julkinen ruoskinta oli armotonta. Syystäkin.
Edessä oli sunnuntaina pakkopullapeli San Marinoa vastaan. Tästä pelistä jäi seitsemän maalin myötä pelaajille varmasti parempi mieli.
Mahdollisesti ottelussa vietettiin myös kaksia jäähyväisiä. Roman Eremenko teki yllättäen paluun A-maajoukkueeseen vuosikymmenen tauon jälkeen ja pelasi Suomi-paidassa todennäköisesti viimeistä kertaa. Jacob Friis mahdollisesti valmensi Huuhkajia viimeistä kertaa.
Palloliitto ei tietenkään ole kommentoinut, että Friisille harkittaisiin potkuja, mutta paine on kova. Uudella valmentajalla olisi myös hyvin valmistautumisaikaa, jos Suomi pääsee aloittamaan EM-karsinnat vasta ensi syksynä.
Seitsemän maalia Suomi on tehnyt aiemmin A-maaotteluissa vain viisi kertaa. Suurinumeroisimman voittonsa Suomi saavutti 1922, jolloin Viro kaatui 10–2.
Vuonna 1933 Suomi löylytti Liettuan maalein 9–2. Vuonna 1994 Viro taipui Suomelle Tallinnassa 0–7 ja San Marinon Suomi kukisti Helsingissä 2010 peräti 8–0.
Kansojen liigassa 2026 Suomi teki San Marinoa vastaan yhteensä 14 maalia. Ehkä sillä voi itseään kaiken surkeuden keskellä lohduttaa.
Näkökulma: Otto Palojärvi
