Gabriel Landeskog pääsi vihdoin irti – Jesse Puljujärven paluu on inspiroiva tarina

NHL-runkosarjaa on enää neljä päivää jäljellä. Stanley Cupin playoffien suunniteltu alkamispäivä on tulevana lauantaina, 19. huhtikuuta. NHL-kauden kalkkiviivat ovat täynnä tarinoita. Tässä muutama sekalainen kommentti.

Landeskogin paluu

Kevään inspiroivin tarina saattaa olla Colorado Avalanchen kapteenin Gabriel Landeskogin paluu.

“Landy” ei ole pelannut NHL:ssä sen jälkeen, kun Avalanche voitti Stanley Cupin keväällä vuonna 2022. Sitä ennen hän oli joukkueensa sielu ja sydän, ja samalla yksi National Hockey Leaguen paremman luokan voimahyökkääjistä.

Termi “Power Forward” on kärsinyt pahaa inflaatiota meidän silmissämme, jotka näemme parhaitten päiviensä Rick Tocchetin, Keith Tkachukin ja Cam Neelyn sen nähdessämme. Landeskog oli ennen loukkaantumistaan yksi lähimpänä termin alkuperäistä merkitystä olleita pelaajia.

> Katso paluuvideo

Tarina olisi voinut saada toisenlaisenkin käänteen, koska GM Joe Sakic jätti kesällä 2021 kapteeninsa suojaamatta Seattle Krakenin laajennusdraftissa.

Gabriel Landeskog olisi voinut helposti siirtyä sikariportaaseen, mikä on jokaisen miehen tavanneen ennustus hänen tulevaisuudelleen.Mutta vielä ei ole sen aika. Tämä on tukholmalaispoika, joka tuli 16-vuotiaana Pohjois-Amerikkaan syksyllä vuonna 2009 pelatakseen Ontarion junnuliigan Kitchener Rangersissä. Hänen paitaansa ommeltiin kapteenin C hyvin nopeasti.

Colorado Avalanche saa mahtavan henkisen buustin ainakin kapteeninsa paluusta. Nyt mennään päivä kerrallaan, mutta koko tarina on uskomaton. Landeskog ei ole nuorentunut päivääkään kolmen vuoden aikana, ja tässä hän on.

Biisonikuningas

Jesse Puljujärven pelaaminen kolmessa NHL-ottelussa Florida Panthersin paidassa on tarina, joka saa huimaa hypetystä maailman onnellisimman maan kiekkomediassa. Mukaan lukien tämä, jota juuri luet. Biisonikuningas nostettiin ylös Panthersin loukkaantumissuman takia. Panthers on joukkue, jolla oli eniten pelaajia 4 Nationsissa, ja se on marssinut kahtena peräkkäisenä keväänä koko matkan Stanley Cupin finaaliin saakka. Joukkueenjohto priorisoi terveyttä ja pelaajien valmiutta, kun Game 83 alkaa.

Puljujärvi on käyttänyt tämän tilanteen hyväkseen. Kolmessa ottelussa hän on pelannut keskimäärin hieman yli 13 minuuttia per peli. Yhden käden ohjausmaali Buffaloa vastaan ohi Ukko-Pekka Luukkosen. Eniten rekisteröityjä taklauksia koko NHL:ssä viimeisen viikon aikana.

Nyt mietitään, onko hän Panthersin kokoonpanossa, kun sivussa olevat pelaajat palaavat playoffien alkaessa? Ja miksi yhdeksän vuotta sitten numerolla neljä varattu pelaaja saa niin paljon huomiota pelatessaan Bottom Six-roolissa, neljännessä NHL-organisaatiossaan?

Jesse Puljujärven paluu on inspiroiva tarina. Se antaa toivoa meille kaikille.

Idän ihme ja järjetön hypetys

Montrèal on NHL:n eniten tunteella jääkiekkojoukkueensa mukana elävä kaupunki. Jotain spesiaalia on tapahtumassa jääkiekon Vatikaanissa. Montrèalissa Canadiensin fanit ovat täysillä mukana joukkueensa pelissä, ja sen pystyy tuntemaan kotisohvalle saakka. Vastakohtana vaikka Toronto, jossa suuri osa katsojista on paikalla firmalipuilla, ei samanlaista heittäytymistä omien puolesta.

19-vuotiaan Ivan Demidovin saapuminen KHL:stä on saanut uskomattoman hypetyksen aikaan Habitants-fanien puolesta. Jopa nuorukaisen lentoreittiä Pietarista Toronton kautta Montrèaliin seurattiin, ja media lähetti edustajansa kuvaamaan viime kesänä viidentenä varattua, leftin puolelta laukovaa hyökkääjää jo välilaskun aikana.

> Katso video

Emme suosittele jäitä hattuun Canadiens-faneille, koska tämä hulluus on juuri hauskaa. Realistisesti, teini-ikäisen pelaajan liittyminen mukaan tähän aikaan kaudesta ei ole helppoa. Mitä muuten pyhään Canadiensiin tulee, en ymmärrä Patrik Laineen pientä roolia. Hän pystyy tekemään enemmänkin.

Patrik Laine on paukuttanut 20 maalia. Kuva: David Kirouac-Imagn Images

Baarilaskut

NHL:n pelaajaturvallisuus ei antanut ylimääräistä rangaistusta Carolina Hurricanesin puolustajalle Jalen Chatfieldille tämän judopyyhkäisystä tappelussa Washington Capitalsin Connor McMichaelia vastaan. NHL Player Safety saattoi tietoisesti antaa pelaajien oman kurinpidon hoitaa Chatfieldin pöydälle jättämän baarilaskun, ajattelin.

Asia hoidettiin seuraavassa joukkueitten välisessä ottelussa Brandon Duhaimen toimesta. Ja nyt asia on käsitelty, oikein tai väärin.

Toinen samankaltainen tapaus syntyi, kun Minnesota Wildin Yakov Trenin löi jäähän pudonnutta, puolustuskyvytöntä Vancouver Canucksin Derek Forbortia. Forbortin silmää ympäröivä luu rikkoutui iskusta. Oikeastaan kirjaimellisesti säännöissä mainittu tilanne, mutta Player Safety jätti rankaisematta. Trenin tulee todennäköisesti maksamaan laskunsa ensi kaudella.

NHL-tappelujen käyttäytymissäännöistä määräävissä kirjoittamattomissa säännöissä on paljon harmaata aluetta, kaikki asiat eivät ole ihan päivänselviä, ja joitakin sääntöjä tulkitaan eri tavoilla. Pitäisikö pelaajien jättää kaiken seeprapaitojen ja liigan ratkaistavaksi? Se ei ole todellisuutta NHL:ssä.

Sairaslistat ja paluut

Sairaslistoilla on tällä hetkellä paljon pelaajia NHL:n runkosarjan kääntyessä viimeiselle viikolleen. Odotettavissa ihmeparannuksia jo viikon päästä, joissakin tapauksissa saattaa olla kyse NBA:stä tutusta “load management”:istä. Pelaajille annetaan lepoa ennen tärkeitten pelien alkamista. Jos maksaisin pääsylipuistani vaikka $400 kappale, en olisi tästä innoissani.

St. Louis Blues sai Colton Paraykon jo takaisin. Florida Panthers saa henkisen johtajansa Matthew Tkachukin ilmeisesti kokoonpanoon, kun playoffit alkavat. Ottawa Senators on pelannut hyvin ilmankin Brady Tkachukia, mutta kun Battle of Ontario alkaa, kapteeni on varmasti mukana.

Edmonton Oilers sai jo Stu Skinnerin takaisin, mutta tärkeän puolustajan Mattias Ekholmin tilanne on hämärän peitossa. Se, että NHL:n ykkösjoukkue Winnipeg Jets sai vain 18 laukausta aikaan Winnipegissä sunnuntaina, on aikamoinen saavutus rammalta Oilersilta.

Dallasissa suurin kysymys on tietenkin Miro Heiskasen paluu. Pete DeBoerin viimeinen lausunto tilanteesta oli:

– Me olemme kaikki toiveikkaita, että Miro on kokoonpanossa kun Game 1 alkaa. Mutta on se sitten Game 1, Game 2, Game 7 tai toisella kierroksella, tosiasia on se, että meidän on pelattava ilman häntä jossain kohtaa. Ja tosiasia on se, että vaikka hän olisikin kokoonpanossa, hän ei tule pääsemään playoffvauhtiin sen jälkeen, mitä hän on joutunut läpikäymään.

Dallas Stars on joutunut pelaamaan jo pitkään ilman Miro Heiskasta. Kuva: Javier Vicencio / Eyepix Group

“Things are different today, back in New York…”

Anteeksipyynnöt loistavalle, juuri USA:n kiertueensa päättäneelle Michael Monroelle, mutta asiat todellakin ovat erilailla tänään New Yorkissa. New York Rangersin romahdus 55 voiton, 114 pisteen, Presidents’ Trophyn voittajajoukkueesta, ja idän konferenssifinaalista (Rangers oli otteluvoitoissa 2-1 johdossa, kun Sunrisessa pelattu Game 4 venyi jatkoajalle. Sam Reinhartin voittomaali tasoitti sarjan. Toisinpäinkin olisi helposti voinut käydä) playoffien ulkopuolelle ja täydelliseen tuhoon, on vaikea ymmärtää.

NHL-jääkiekko on business, parhaat pelaavat, mitään ei tule ottaa henkilökohtaisesti, mutta jotain mätää on New Yorkissa tapahtunut. En usko, että pelaajat ovat liian pehmeitä henkisesti, tässä on kyse jostain muusta. Kun jopa Calvin DeHaan kutsui tilannetta sanalla “fucked”, tilanne on varmaankin “fucked”. Konkaripakki ei ollut päässyt pukemaan viimeisissä 18 ottelussa ollenkaan, mutta hänellä on näkemystä ja kokemusta.

Mark Messier esitti Amerikan TV:ssä omat teesinsä Rangersin seurakulttuurin pelastamiseksi. Siihen kuului sellaisia kohtia, kuten 1) identifoi kapteeni/johtajatyyppi, 2) luo joukkueen identiteetti, 3) määrittele joukkueen runko, joka ajaa kulttuuria 4) aja nuoria pelaajia isompiin rooleihin.

Peter Lavioletten ei kannata enää ostaa vihreitä banaaneja ainakaan New Yorkin kotiinsa.

Yzerplan?

Detroit Red Wings on jäänyt playoffien ulkopuolelle nyt jo yhdeksännen kerran peräkkäin. GM Steve Yzermanin paluu Motor Cityyn otettiin vastaan innokkaasti. Hän oli tehnyt loistavaa työtä Tampassa, saanut oppisopimuskoulutuksen itseltään Ken Hollandilta aikaisemmin.

Koko ajan ajattelemme, että Red Wings on tulevaisuuden joukkue, se tekee hyviä varauksia. Mutta aika alkaa käydä loppuun, fanien tai omistajan kärsivällisyys on koetuksella.

Sateinen vasen rannikko

Vancouver Canucksin romahdus joukkueesta, jonka odotettiin ottavan seuraavan askeleen eteenpäin vielä kauden alussa, muistuttaa New York Rangersin romahdusta. Kausi on ollut yhtä draamaa toisensa jälkeen. Thatcher Demkon mystinen loukkaantuminen, J.T. Millerin ja Elias Petterssonin välinen saippuaooppera ja niin edelleen. Paljon kysymyksiä.

Joukkueenjohto on julkisesti ehdottanut Eliakselle kesän viettämistä Vancouverissa, mikä ei ole liikaa pyydetty. Mutta lopullinen päätös on miehen oma.

Rick Tocchet voitti Jack Adamsin NHL:n parhaana valmentajana viime kesänä. Hänen kolmevuotinen sopimuksensa Canucksin kanssa päättyy tähän kauteen, mutta vaikka seuralla on optio jatkaa yhdellä kaudella (jotenkin erikoinen pykälä), nyt odotetaan uutista hyvin nopeasti kauden päätyttyä. Eli viikon sisällä.

Miksi hyvä valmentaja haluaisi jäädä valmentamaan seuraan, jossa valmentajan työkuvaan kuuluu ihan liikaa muutakin? Ottajia on paljon ympäri NHL:n, Philadelphiasta alkaen, otaksumme.

Yksi asia, vaikka Don Cherryä emme enää pääsekään kuulemaan mediassa yhtä paljon kuin ennen: Vancouver Canucks pelaa Länsi-Kanadan markkinoilla. Sen kokoonpanossa on kauden mittaan nähty yksi tai kaksi kanadalaista pelaajaa. Tasan yksi kovan WHL-junnuliigan entinen pelaaja. Euroopasta ja Amerikasta tulee hienoja pelaajia, mutta mitä ihmettä joukkueenjohto oikein ajattelee?

Verrataan tätä vaikkapa St. Louis Bluesin tai Vegas Golden Knightsin Stanley Cupin voittaneisiin kokoonpanoihin.