Atleetti pääsi vierailemaan Rukalla Suomen hiihtomaajoukkueen suksihuollon luona. Vierailulla tuli selväksi, millaista työmäärää maajoukkueen menestyminen huollon osalta vaatii.
Rukan hiihtostadionin laidalla seisoo suomalaisille jo tuttu näky: maajoukkueen massiivinen huoltorekka. Sen sisällä tuoksuu voide ja telineissä on pystyssä riveittäin suksia. Taustalla porakoneeseen kiinnitetty rotoharja hurisee lähes tauotta. Täällä talven ensimmäinen maailmancup-viikonloppu alkaa todellisuudessa jo monta päivää ennen lähtölaukausta.
Rekan perältä astuu esiin voitelupäällikkö Heikki Tonteri, mies, jonka johdolla suomalaisten kisamenestys rakennetaan millimetrin tarkkuudella suksen pohjasta lähtien. Edessä on työntäyteiset päivät. – Kiireinen viikko. Tässä yritetään niin paljon tehdä urheilijoiden suksitestiä kuin vaan aika antaa myöten, Tonteri toteaa.
Maanantaista perjantaihin – suksi kerrallaan kohti kisalähtöä
Tilannekuva on tämä: ollaan alkuviikossa, ensimmäiset kilpailut hiihdetään perjantaina. Urheilijoiden katse on tulevissa starteissa, mutta huollon maailma pyörii nyt lähes kokonaan testauksen ympärillä. Tonteri kuvaa työn rytmiä viikon aikana seuraavasti, – Ihan tässä alkuviikossa keskitytään käytännössä koko ajan urheilijoiden suksien testaamiseen, ja sitten kun mennään lähemmäs sitä kilpailupäivää perjantaita, niin sitten aletaan enemmän vielä tuotteita testaamaan.
Ensin on siis varmistettava, että itse väline – suksi – toimii. Vasta sen jälkeen siirretään painopistettä voiteluun, eri tuotteiden ja yhdistelmien kokeiluun. Huoltorekan ovi käy tiheään, kun suksia testataan ladulla pari toisensa jälkeen, tuntemuksista raportoidaan ja uusia pareja kiikutetaan ulos.
Tämä ei ole muutaman tunnin tarkistus vaan koko alkuviikon mittainen prosessi. ”Käytännössä koko ajan” kertoo paljon: työtä tehdään aamusta iltaan, ja jokainen testin tulos vaikuttaa siihen, mitkä sukset nousevat mukaan valittaessa viikonlopun kisapareja ja mitkä jäävät varalle tai siirretään syrjään.
Hiomakone ei hiljene – pohjakuviointi tehdään paikan päällä
Pelkkä voitelu tai sen yhteydessä tehty suksen pintakuviointi ei ole ainoa suksille tehtävä toimenpide viikon aikana. -Meillä on hiomakone tuossa vieressä, että siellä tehdään hiontoja ihan koko ajan, Tonteri kertoo.
Se, että hiomakone kulkee mukana ja käy ”ihan koko ajan”, kertoo paljon nykyisestä huipputason suksihuollosta. Pohjakuviointi ei ole vain kerran kaudessa tehtävä perustoimenpide, vaan olennainen osa kilpailuviikon valmistautumista. Hiontaa voidaan säätää paikan lumi- ja keliolosuhteisiin sopivaksi, ja jos testit osoittavat, että jokin pari ei toimi toivotulla tavalla, se voidaan päivittää uudelleen hiomalla.
Sama suksi voi tämän jälkeen käyttäytyä ladulla tyystin eri tavalla. Huollon näkökulmasta pohjakuviointi on yhtä tärkeä osa ”voitelua” kuin varsinaiset voiteet – ilman sopivaa pohjaa parhaatkaan tuotteet eivät nouse oikeuksiinsa. Fluorivoiteiden kiellon myötä suksen ja siihen tehtävän pohjakuvioinnin merkitys on kasvanut entisestään.
Kotiviikonloppu, mutta ei helppo: Ruka on ”lähes pahin tilanne”
Rukan viikonloppu on suomalaisille kuin kotikisat. Ladut ovat tutut, olosuhteet ainakin periaatteessa ennakoitavissa ja logistisesti tilanne on helpompi kuin kaukana Keski-Euroopassa. Silti voitelupäällikön sanavalinnat kertovat toisenlaisen tarinan.
– On aikamoista hässäkkää nyt. Meillä on isot joukkueet ja ensimmäinen viikonloppu, niin tämä on lähes pahin tilanne silleen. Mutta tämä nyt on normaali tilanne, että ainahan tämä viime aikoina on täältä Rukalta alkanut ja isot joukkueet. Aiheuttaa lisätyötä, Tonteri summaa.
Kauden avaus on huollolle aina erityinen. Taustalla on kesän ja syksyn ajan tehty työ: hankitut uudet sukset, tehdyt hionnat, mahdollisesti uudet voidekonseptit. Ne kaikki joutuvat testiin ensimmäisen kerran tositilanteessa kilpailtaessa muita maailman huippumaita vastaan. Kun joukkueet ovat suuret ja lähes kaikki haluavat varmistua heti kauden alussa välineidensä toimivuudesta, huoltorekan kuorma kasvaa entisestään.
Se, mikä katsojan silmään näyttää ”kotikenttäedulta”, voi huollon näkökulmasta olla päinvastoin intensiivisin viikonloppu koko kaudella.
Kymmeniä urheilijoita, valtava määrä suksia
Rukan viikonloppuna huoltorekan ovea ei koputa vain muutama tähtiurheilija, vaan laaja joukko maajoukkueen hiihtäjiä. Kysyttäessä, kuinka monet sukset voitelun ja testauksen läpi týöntyvät viikon aikana, Tonteri ei lähde arvailemaan tarkkaa lukua.
– No en osaa sanoa, paljon viikon aikana käy, mutta meillä on yli 40 urheilijaa tuossa viikonloppuna tulilla. Niitä on paljon niitä suksia, joita tässä viikon aikana pyöritellään.
Yli 40 urheilijaa tarkoittaa jo yksinään suurta määrää testattavia pareja. Ja maajoukkuehiihtäjällä ei ole käytössään vain kahta tai kolmea suksiparia, vaan valikoima on laaja. Kuinka monella parilla maajoukkuehiihtäjä sitten kauden aikana pärjää?
– Se on hyvä kysymys. Se vaihtelee ja urheilijoittain, että onhan täällä joillakin 60–70 paria, mutta 30 ja 60 parin väliin varmaan pyöritään, Tonteri naurahtaa.
Lause kertoo paljon siitä, minkä mittakaavan välineurheilusta huipputason maastohiihto nykyään on. Yksittäisellä urheilijalla voi kauden aikana olla käytössä 30–60 paria. Kaikki parit eivät tietenkään ole Rukalla mukana, mutta jo se, että huoltorekan ympärillä liikutellaan ja testataan näin suurta kokonaisuutta, kertoo työn luonteesta.
”Pientä inventaariota” tehdään jatkuvasti: suksia karsitaan, siirretään syrjään, nostetaan uudelleen esiin, kun olosuhteet vaihtuvat tai testit antavat uutta tietoa. Tavoitteena on löytää jokaiselle urheilijalle kuhunkin kisaviikonloppuun sopiva, hallittava valikoima.
Nollakeli tulossa ”puskista” – lauantaiaamu ratkaisee
Rukan viikonlopuksi ennustettu keli tuo lisämausteen muutenkin kiireiseen viikkoon. Viimeistään lauantaille on luvattu nollakeliä ja ehkä jopa muutamaa lämpöastetta.
– Se lauantain lämpötila tulee vähän puskista, mutta ei päästä valmistautumaan, koska se on ensimmäinen päivä tällä viikolla, kun se menee nollaan. Kaikki testit täytyy tehdä siihen lauantai-aamuun, Tonteri avaa nollakelin problematiikkaa.
Taustalla on yksinkertainen, mutta armoton realiteetti: koko kilpailuviikon alku on ollut pakkasvoittoinen, eikä nollan tuntumassa ole päästy hiihtämään lainkaan. Kun lämpötila nousee ensimmäisen kerran nollaan vasta kisapäivänä, mitään ”ennakkotestiä” ei voida käytännössä tehdä. Kaikki ratkaisut on löydettävä muutaman tunnin intensiivisessä työ- ja testijaksossa juuri ennen starttia.
Miksi nollakeli sitten harventaa huoltomiehen hiuksia? – Siinä on pitovoiteiden jäätymisvaara aina olemassa, kun ollaan siinä nollan paikkeilla, niin se on yksi sellainen paha tilanne. Ja sitten se, että ei olla päästy testaamaan sen kelin suksia tässä tällä viikolla, vastaa satojen nollakelien aikaan suksia voidellut Tonteri.
Pitovoiteen jäätyminen on jokaiselle perinteisen hiihtotavan harrastajalle tuttu kauhukuva: suksi alkaa takertua lumeen, pitoalue kerää lunta ja havuja muutamin kirosanoin terästettynä tarvitaan jokaisen nyppylän päällä.
Suksitesti on voitelutyön ydin
Haastattelun punaisena lankana kulkee yksi sana: testi. Tonteri puhuu suksitestistä, urheilijoiden suksitestistä, tuotteiden testauksesta ja ”raasta testistä”, jolla nollakeli ratkaistaan. Tämä kertoo paljon siitä, miten moderni huippuvoitelu ymmärretään.
Moderni huoltotyö ei ole myöskään sidottu yhden voidevalmistajan tuotteisiin. Keskusteltaessa suksien määrästä ja rekassa olevista merkeistä, kääntyy puhe eri voidemerkkeihin. Voitelupäällikkö Heikki Tonteri vastaa eri merkkien käytöstä tyhjentävästi, – Kaikki merkit on käytössä.
Vastaus kertoo, että voitelupäätökset tehdään olosuhteiden, ei logojen perusteella. Huollolla on käytössään laaja valikoima eri valmistajien tuotteita, ja jokainen niistä on potentiaalinen osa kisavoitelua, jos testit niin osoittavat. Tämän taustalla on sama periaate kuin kaikessa muussakin Tonterin puheessa: mikään yksittäinen ”uskomus” ei ohita ladulla tehtyä testiä.
Päivä, joka ei näy tv-kuvissa
Kun televisio lähettää Rukan maailmancupin starttia, katsoja näkee valmiin lopputuloksen: sileät ladut, huippukuntoiset urheilijat ja sukset, joiden pitäisi toimia juuri oikealla tavalla. Se, mitä ei näy, on se lauantaiaamu, josta Tonteri puhuu. Aamukolmelta piippaava herätyskello, väliin jäänyt hotellin buffet-aamiainen ja työntäyteiset pimeän tunnit ennen sprinttien karsintaa, jolloin lämpötila nousee ensimmäistä kertaa nollaan ja huolto käy läpi kaikki viikon aikana kerätyt havainnot ja uuden kelin tuomat yllätykset.
Huoltorekassa ei tehdä suuria puheita, vaan pieniä, mutta ratkaisevia päätöksiä. Kaiken keskellä voitelupäällikkö Tonteri summaa tilanteen hyvin käytännönläheisesti, – Raakaa testi, ei siinä mikään auta.
Se on lause, joka kuvaa koko maajoukkueen huoltotyötä. Suksien voitelu ei ole mystiikkaa, vaan systemaattista, määrätietoista ja välillä armottomankin hektistä testaamista, jossa jokainen pari ja jokainen voidekerros joutuu ansaitsemaan paikkansa ladulla.
