NHL-kiekkoilijat saatiin ensi kertaa olympialaisiin Naganossa 1998. Suomella ei pitänyt olla turnauksessa mitään mahdollisuuksia, mutta Leijonat voittikin pronssia.
Kehitys oli ollut olympiajääkiekossa nopeaa. Vielä 1980-luvun alussa Kansainvälinen Olympiakomitea KOK oli vannonut amatööriurheilun nimeen välittämättä ollenkaan Neuvostoliiton ja muiden sosialististen maiden valtioammattilaisuudesta. Mutta taloudelliset paineet pakottivat KOK:n tekemään täyskäännöksen.
Calgaryssa 1988 NHL:ssä pelanneet kiekkoilijat saivat ensi kertaa osallistua olympialaisiin. Ja Naganon kisojen aikaan 1998 NHL suostui viimeinkin pitämään olympiatauon, jotta sen pelaajat voisivat pelata olympialaisissa.
Turnausformaatti oli outo. Ensin karsittiin kaksi joukkuetta alemmasta alkusarjasta, vaikka kaikki maat eivät saaneet NHL-kiekkoilijoitaan heti mukaan. Slovakia koki oikeusmurhan. Se ei päässyt jatkoon hävittyään ”b-joukkueellaan” Kazakastanille.
Ylemmässä alkusarjassa joukkueet jaettiin kahteen neljän joukkueen lohkoon. Kaikki kahdeksan joukkuetta pääsivät puolivälieriin, jolloin turnaus vasta todellisuudessa alkoi.
Suomella ei 1998 ollut täyttä joukkueellista NHL-kiekkoilijoita. Kaikki kolme maalivahtia, viisi hyökkääjää ja yksi puolustaja valittiin joukkueeseen Euroopan sarjoista.
Suomessa käytiin keskustelua, ettei Leijonilla olisi mahdollisuuksia. Curt Lindströmin maajoukkueen päävalmentajana korvanneen Hannu Aravirran pätevyyttä päävalmentajaksi epäiltiin, vaikka Aravirta oli neljä vuoden ajan toiminut maajoukkueessa apuvalmentajana.
– Paljon mieluummin olisin lähtenyt tehtävään positiivisessa lähtökohdassa. Kun lähdin liikkeelle syksyllä 1997 ennen Naganoa, oli se stressaavaa aikaa, kun oli kaikki epäilyt päällä, että tuleekohan tosta yhtään mitään, Aravirta muisteli jutun kirjoittajalle 2015.
Sittemmin loisteliaan NHL-uran pelannut Kimmo Timonen pelasi tuolloin HIFK:ssa, jossa Naganon jälkeen voitti Suomen mestaruuden.
– Nagano oli mulle ehkä se isoin juttu siinä mielessä, että taisin olla ainoa Euroopan sarjoista mukaan joukkueeseen päässyt pakki. Jo se oli iso juttu, että pääsin siihen joukkueeseen ja katsomaan Jari Kurrin, Esa Tikkasen ja kumppaneiden touhua siellä, Timonen muisteli 2017 jutun kirjoittajalle.
– Pääsin olemaan samassa kopissa nuorena poikana, niin olihan se ihan huikea kokemus. Ja loppujen lopuksi pääsin vielä pelaamaan. Kokemuksena menee varmasti aika korkealle näissä olympialaisissa, Timonen jatkoi.
Leijonien turnaus alkoi kahdella tappiolla. Tshekki tyrmäsi Leijonat ensin 3-0. Sitten Venäjä voitti Suomen 4-3, vaikka Suomi oli johtanut 2-0 ja 3-1. Kritiikki Suomen joukkuetta ja Aravirtaa kohtaan kasvoi.
Alkusarjansa Suomi päätti otteluun Kazakstania vastaan. Sen pelin Suomi voitti murskaavasti 8-2.
Sitten olikin tosi kyseessä. Vastassa oli puolivälieräottelussa Ruotsi.
Väitetään, että Suomen ja Tshekin joukkueen NHL-kiekkoilijoille oli jo valittu paluuliput puolivälieräottelun jälkeiseksi päiväksi. Jos näin oli, niin se oli virhe. Tshekki voitti Yhdysvallat 4-1 ja Suomi kukisti Teemu Selänteen maaleilla Ruotsin 2-1.
Kyseessä oli yksi Suomen kiekkohistorian riemukkaimmista voitoista Ruotsista. Samalla epäilijät saivat nenilleen.
Tosin osa Suomen joukkueen pelaajista lähti juhlimaan voittoa kaupungille. Se tietysti vaikutti palautumiseen välieräotteluun Venäjää vastaan, jota ennen oli vain yksi välipäivä.
Asia tuli ilmi 2014 Teemu Selänteen elämäkertakirjassa. Selänne paheksui kaupungille lähtijöitä, joita ei nimennyt erikseen.
Aravirta ei kiistä kirjan väitettä.
– Se tarkoittaa Ruotsi-pelin jälkeistä iltaa. Kyllä se niin vakuuttavasti on tullut esiin, että osa joukkueesta kävi kaupungilla. Minkälaista se sitten on ollut, niin mun mielestäni siihen ei kannata ottaa liian isosti kantaa, kun en ollut paikalla. En tiedä, mitä tapahtui konkreettisesti. Tiedän, että joku lähti olympiakylästä pois, Aravirta kertoi tapahtuneesta.
– Ehkä olisin voinut tehdä toisin. Olisin sanonut pelaajille, että mihin aikaan tilaan bussin? Ottakaa pari olutta ennen sitä. Pelaajat olisivat rentoutuneet hetken ja lähteneet sitten hyvillä tuntemuksilla olympiakylään valmistautumaan Venäjä-otteluun.
Venäjä voitti Suomen 7-4. Pavel Bure teki viisi maalia, joista neljä läpiajoista.
Leijonat oli noussut 0-3 -tappioasemasta tasoihin. Ja vielä tuli tasoitus 4-4:ään, ennen kuin Venäjän Andrei Kovalenko teki 5-4:ään, kun kiekko ohjautui Jarmo Myllyksen taakse hänen luistimestaan. Ja sen jälkeen Teppo Numminen mokasi Buren läpiajoon, mistä tuli Venäjälle kuudes maali.
– Se oli harmi mun mielestäni. Me pelattiin niin hemmetin hyvä Venäjä-peli, siis pelillisesti, mutta niitä maaleja meni sitten omiin. Pavel Bure teki viisi ja niitä maaleja meni helposti. Ruotsi-pelin jälkeinen ilta on noussut ihan erilaiseen arvoon, koska me hävittiin se Venäjä-peli, Aravirta harmitteli.
Jere Lehtinen korostaa Atleetille, että Suomi hävisi siitäkin syystä, että Bure on yksi kaikkien aikojen parhaista hyökkääjistä, jolla oli valtava luisteluvoima.
– Bure on aika hyvä pelaaja. Aika hyvä läpiajoissa ja muutenkin tekemään maaleja. Ne oli niitä päiviä ja hänen päiviään. Ei muuta kuin hänelle vaan kunnia siitä, Lehtinen sanoi.
Pronssiottelussa Suomi kohtasi Kanadan, joka oli hävinnyt Tshekille välieränsä rankkarikilpailussa. Selänne ei pystynyt pronssimatsia pelaamaan, mutta Leijonat voitti silti 3-2. Ville Peltonen viimeisteli voittomaalin.
Timonen sai pronssiottelussa oppia, ettei NHL:ssä saa taklata kovaa supertähtiä.
– Pronssipelistä muistan semmoisen tapauksen. Tiesin kyllä, kuka Wayne Gretzky on, mutta menin taklaamaan sitä vahingossa. Seuraavassa aloituksessa Brendan Shanahan kuiskasi korvaani, että ”you do that one more time, I kill you!” (jos teet sen uudelleen, tapan sinut). Eipä tullut sen jälkeen taklattua, Timonen paljasti.
Timoselle ja Gretzkylle olympiaturnaus oli uran ensimmäinen. Timonen voitti heti mitalin ja voitti myöhemmin vielä kolme mitalia lisää.
Gretzkylle Nagano jäi ainoaksi olympiaturnaukseksi. Hänen uransa Kanadan maajoukkueessa päättyi tappioon Suomelle.
Samaan otteluun päättyi Gretzkyn vanhan tutkaparin Jari Kurrin maajoukkueura. Kurri laukoi pronssiottelun avausmaalin ja voitti mitalin.
Jere Lehtinen oli tuolloin Dallas Starsin ykkösketjun vakiopelaaja. Hänen tutkaparinaan pelasi yhdysvaltalainen supertähti Mike Modano, jonka olympiaturnaus päättyi jo ennen mitalipelejä.
Lehtinen ei vahvista, että olisi kuittaillut Naganosta Modanolle NHL:ään palatessaan.
– Oli hienoa päästä pelaamaan silloin, kun kaikki parhaat oli ekaa kertaa mukana. En tiedä mitä sitten, kun pääsin takaisin Dallasiin. Mutta se oli huikeaa, että pystyttiin haastamaan silloin ja oltiin hyviä siinä turnauksessa. Ja mitali käteen, niin se on aina hyvä saavutus olympialaisissa.
Naganon loppuottelussa kohtasivat Tshekki ja Venäjä. Tshekki voitti puolustaja Petr Svobodan maalilla 1-0.
Svoboda oli 1986 loikannut Tshekkoslovakiasta. Hän oli saanut virallisesti Tshekin kansalaisuuden vasta juuri ennen Naganon kisoja, jotta pystyi pelaamaan olympialaisissa, vaikka kommunismi romahti Tshekkoslovakiassa jo 1989.
Turnauksen kultajoukkueen ehdoton sankari oli Tshekin maalivahti Dominik Hasek. Hän torjui kumoon niin Suomen, Yhdysvallat, Kanadan kuin Venäjänkin.
