NHL-kauden huippuhuipentuma on täällä! Stanley Cupin finaali alkaa tiistaina paikallista aikaa Pohjois-Carolinan Raleighssa. Tulossa on hyvin mahdollisesti todella eeppinen taistelu loordi Stanleyn vuonna 1892 lahjoittamasta palkinnosta. Carolina Hurricanes löi päätään seinään vuosien ajan, ja on oppinut voittamaan. Vegas Golden Knights on voittanut täysin omalla tavallaan. Kenen puolella tässä pitäisi olla? Tässä hyvin nopea ja pinnallinen ennakko ja muutamia kommentteja.
On opittava häviämään ennenkuin osaa voittaa
Carolina Hurricanes lähtee finaaliin kotikenttäedulla ja voitettuaan kaikki toistaiseksi pelaamansa ottelut tämän kevään Stanley Cupin playoffeissa, yhtä tilastotappiota lukuunottamatta. Ennakkosuosikki? On helppoa pitää Rod Brind`Amourin omalla tavallaan harjoittamaa joukkuetta tämän sarjan suosikkina. Kaksitoista voittoa, yksi tappio.
Sanotaan, ettei Rodin systeemissä voi pelata, ellei pelaaja ole aivan hirmukunnossa. Jokaisen on luisteltava niin paljon. Hurricanes pelaa miespuolustusta, ei paikkaa. Kaverin matkassa on pysyttävä. Jalkaa ei oteta kaasupolkimelta hetkeksikään. Joskus näyttää siltä, että Canesin pelaajat tietävät vastustajan aikeet ennenkuin vastustaja itse tietää.
Jokaikinen pelaaja pelaa niin aggressiivisesti ja aktiivisesti, ettei vastustajalle anneta mahdollisuuksia. Puhdasta yritystä. Jokaikinen pelaaja on ”ostanut” mitä Rod myy. Joskus joukkueen peliä katsoessa tulee ajatelleeksi, että se pelaisi samalla tavalla joka tilanteessa, vaikka nimet ja numerot revittäisiin paidoista, ja paikkoja vaihdettaisin.
Sanotaan, että on opittava ensin häviämään, ennenkuin oppii voittamaan. Tämä Carolina Hurricanes ei ole päässyt konferenssifinaalia pitemmälle sitten kunnian kevään 2006. Vuonna 2019 tuli lähtö idän finaalista Boston Bruinsin käskystä suoraan neljässä. Pettymyksiä on tullut joka kevät; vuonna 2023 ja 2025 konferenssifinaalissa tuli tappio Florida Panthersille.
Tänä vuonna tarina on vihdoinkin toinen. Kahdeksan vuotta peräkkäin on Brind`Amour tuonut ryhmänsä playoffeihin. Joukkueen runko on rakentunut ja vahvistunut. Ja nyt ollaan lähellä. Neljän voiton päässä.
Ainoa asia, mitä tulee mietittyä Rodin touhua katsellessa on se, osaako hän olla rento tarvittaessa? Rod on aina superintensiivinen, aina tosissaan, pelaajat tekevät mitä tahansa hänen vuokseen, mutta onko hän liian tiukka liian usein? Vai onko tilanteen rentouttaminen edes päävalmentajan tehtävä?
Ei kenenkään sentimentaalinen suosikki
Vegas Golden Knights on menossa Stanley Cupin finaaliin jo kolmatta kertaa yhdeksän vuotta vanhan seurahistoriansa aikana. VGK on heittänyt vanhan ajattelun siitä, että laajennusjoukkueen on pakko olla alussa huono, täysin päälaelleen. Joukkue rakennettiin alusta saakka omalla, nerokkaalla tavalla. Sen jälkeen pelaajia on upotettu sairaslistalle, ja pelaajat ovat tehneet ihmeparannuksia juuri sopivasti playoffeihin. Nyt sääntöjä on muutettu, mutta Vegas Golden Knightsin menestys ei muutu.
Joukkue, joka antoi kenkää vain kolme kevättä sitten sen Stanley Cup-mestariksi valmentaneelle Bruce Cassidylle vain kahdeksan ottelua ennen runkosarjan loppua, on nyt finaalissa. Butchin tilalle tulleen, tylyn, mutta tehokkaan John Tortorellan tilasto on 19-4-1.
On helppoa olla tykkäämättä Vegas Golden Knightista. Cassidylle ei ole annettu lupaa edes neuvotella valmennusuran jatkumisesta muualla. Vaikka hän siis sai potkut. Aikaisemmista varoituksista huolimatta Tortorella ei päästänyt mediaa koppiin Anaheim-sarjan päätyttyä, ja seura sai rangaistuksensa. Ja joukkueen maalivahtina pelaa vielä Carter Hart, yksi Kanadan junnujoukkueen vuoden 2018 skandaalin takia oikeudessa olleista viidestä pelaajasta, jotka kaikki vapautettiin syytteistä viime vuonna.
Hartin läsnäolo aiheuttaa moraalisen keskustelun joissakin osissa yleisöä ja mediaa. Oikein tai väärin. Allekirjoittanut ei ollut paikalla hotellihuoneessa, joten en voi kommentoida. Edelleen suosittelen lukemaan kunnolla läpi oikeustuomari Maria Carroccian kirjoittaman lausunnon, jos tapaus kiinnostaa.
Hart aloitti runkosarjassa vain kahdeksantoista ottelua, eikä vakuuttanut. Torjuntaprosentti alkoi numerolla kahdeksan. Nyt playoffeissa jo kuusitoista aloitusta, torjuntaprosentti alkaa numerolla yhdeksän. Loistavaa peliä.
Puheenaiheita
Pian alkavan, ennakolta todella kiehtovan ja kovatasoisen Stanley Cupin finaalisarjan ympärillä riittää puheenaiheita, ja sivujuonia. Tässä ihan muutama niistä.
Freddyn raskas sydän. Carolinan hieno tanskalainen maalivahti Frederik Andersen aloitti vain 35 peliä runkosarjassa. Playoffeissa hän on torjunut Conn Smythe-tasoisesti. Torjuntaprosentti 93.1%, ottelua kohti päästettyjen maalien keskiarvo eli GAA 1.41. Freddy pelasi itäisen konferenssin viimeisen ottelun saatuaan juuri edellisenä päivänä kuulla rakkaan ystävänsä ja agenttinsa Claude Lemieuxn kuolemasta. Andersen pelasi kantaen historiallisena playoffpelaajana tunnetun ystävänsä muiston kunniaksi.
Carolinan oudon tehoton ylivoima. Yksi tekijä, jota on vaikea selittää, on Carolina Hurricanesin ylivoiman tehottomuus. Joukkue on cruisaillut voitosta toiseen, vaikka ylivoiman tehoprosentti on 12.5%. Toisella puolella Vegasin ylivoiman teho on 23.9% (NHL:ssä hyvänä ylivoimaprosenttina pidetään yli 20 prosentin tehoja, yli 25 prosenttia on jo elittiä):
Molempien finaalijoukkueitten alivoimat ovat erinomaisia. Hurricanesin alivoima 92.5%, Vegasin 87.5%. Canesin av on päästänyt vain neljä omiin, vastustajan 53 ylivoimasta.
Carolina Hurricanes pelaa omalla, jopa erikoisella tavallaan. Se on NHL:n ykkönen kiekon heittämisessä päätyyn ja kiekon hakemisessa sieltä ensimmäisenä, ja oman hyökkäyspelin aloittamisessa sillä tavalla. Jos vastustaja ei ole valmis, jos sen pakit eivät ehdi omaan päätyyn lentäviin kiekkoihin, jos sen maalivahti ei osaa tulla martinbrodeurmaisesti hakemaan kiekkoa, se tullaan syömään elävältä.
Canes on rakennettu pelaamaan tällä tavalla jo vuosien ajan. Sen voittamiseksi on pelattava toisella tavalla, ei sen tavalla. Florida Panthers voitti sen, kuten muistamme, estämällä ja nappaamalla kiekottomat pois pelistä ennenkuin he ehtivät kiekkoihin. Sitä oli oikeastaan ilo katsella. Tähän aikaan vuodesta seeprapaidat pitävät pilliään lähinnä taskussa vielä kaiken lisäksi.
Golden Knightsin puolustuksen on keksittävä helvetin nopeasti, miten pelata Canesia vastaan.
Canesin playoffmenestystä hyökkäyspäässä on yllättävällä – ja ehkä tavalla, josta on oltava iloinen – kantanut sen kakkosketju. Kakkosessa pelaavat Taylor Hall, Logan Stankoven ja Jackson Blake ovat tehneet eniten maaleja, vielä huomattavasti enemmän kuin muut ketjut.
Jo 34-vuotiaaksi ehtinyt, yli tuhat NHL-ottelua (runkosarja- ja playoffottelut yhteenlaskien) pelannut Taylor Hall pelaa uransa parasta jääkiekkoa tämän kevään playoffeissa. Kesän 2010 NHL-ykkösvaraus näyttää kehittyneen Carolinassa, kuten erikoisesti niin moni muukin. Viisi maalia ja 16 pistettä 13 ottelussa. Stankoven on tehnyt yhdeksän maalia.
Tässä erikoisuudessa – siis kakkosketjun tehon ylivoimaisuudessa – piilee yksi tämän finaalin odotetuimmista sivujuonista. Mitä jos ykkösketju, Sebastian Ahon johtama (Andrei Svechnikov, Seth Jarvis) herää, ja alkaa tehoilemaan myös hyökkäyspäässä? Stanley Cup-mestaruus saattaa ratketa siihen.
Onko niin, että pelaajat tulevat paremmiksi Carolinassa? Kuka olisi koskaan odottanut, että Jalen Chatfieldistä kehittyisi oikea ykkösparin puolustaja NHL:ssä? K`Andre Miller on ollut paljon parempi Canesissa kuin hän oli New Yorkissa. Hän on löytänyt oman itselleen sopivimman roolin. Miten Carolinan johto pystyi näkemään tämän?
Mark Jankowski johtaa hyvää nelosketjua. Montreal Canadiens oli suomeksi sanottuna kusessa Canesin nelosen kanssa. Historian ainoa kanadalaisesta lukiokiekosta ykköskierroksella varattu pelaaja jaksaa yllättää vuosien jälkeenkin. Useimmat meistä ovat yllättyneitä nähdessään tuon nimen vielä NHL-kokoonpanossa. Ja hän pelaa hyvin.
Vegas Golden Knights on syvin joukkue, jonka Carolina Hurricanes tulee tänä keväänä kohtaamaan. Jos sanotaan, että Stanley Cup voitetaan keskikentällä, Vegasin Jack Eichel – Wild Bill Karlsson – Colton Sissons – Nick Dowd näyttää todella kovalta. Yksi erikoisuus VGK:n pelissä on se, että jokaisessa ketjussa näyttää olevan kaksi pelaajaa, jotka tarvittaessa pystyvät voittamaan aloituksia.
Jos Vegasin hyökkäyspää on todella vahva – neljässä ketjussa näyttää olevan ainakin seitsemän tai kahdeksan Top-6 tason hyökkääjää, Carolinan puolustus on todella vahva.
Jos haluaa kaataa Carolina Hurricanesin, on päästävä omasta päästä ylös ja keskikentän yli kiekon kanssa. Montrealin puolustus on kiekollisessa pelissä todella vahva, paperilla vahvempi kuin jopa Vegasin. Silti Canadiensin pakeilla oli todellisia vaikeuksia päästä kiekon kanssa omasta päästä ylös Canesia vastaan. Se oli jonkinlainen yllätys.
Etukäteen voisi ajatella, että Carolinan aikaisempiin vastustajiin verrattuna nyt edessä on isokokoisempi ja pahatapaisempi Vegas, joka pystyy paremmin vastaamaan Canesin tukahduttavaan puolustuspeliin. Molemmat finaalijoukkueet tykkäävät pitää kiekkoa. Golden Knights voi kääntää tässä suhteessa tilastot toisinpäin.
Freddy tulee nyt näkemään paljon enemmän ikäviä tyyppejä keittiössään kuin koko keväänä tähän saakka. Sellaisia naapureita, joitten selässä lukee ”Stone”, tai ”Barbashev”.
Carolina ei ole vielä saanut vastaansa niin syvää joukkuetta, kuin nyt tuleva Vegas Golden Knights on. Siis joukkue, jonka kolmosketjussa pelaa sellaisia pelaajia kuin Mark Stone ja Tomas Hertl.
Mitch Marner on pelaamassa loistavaa kevättä. Pystyykö hän jatkaamaan samaa, nyt kun vastus odotettavasti vain kovenee?
Alivoimaspesialistina paremmin tunnettu Brett Howden (”Big Game Brett”) on tehnyt jo kymmenen maalia.
Molemmat finaalijoukkueet ovat ”kuumia” juuri nyt. Pelaamassa parasta kiekkoaan. Kummallakaan ei ole loukkaantumisia. Kuten vanha sanonta kuuluu, kaikilla on vaivoja, kaikkia sattuu, mutta kukaan ei ole loukkaantunut.
Loistavaa, hienoa jääkiekkoa luvassa hienon kauden päätteeksi. Toivottavasti tämä ratkeaa vasta seitsemässä. Voittajaa veikatessa on helppoa olla pari tuntia Vegasin kannalla, ja sitten pari tuntia Carolinan kannalla. Ja sitten taas muuttaa suosikkia. Jos Carolina voittaa, se ei tule voittamaan helposti. Stanley Cupia ei kukaan koskaan voita helposti.
Vegasille on annettava tunnustusta Coloradon pudottamisesta, vaikka Avsillä oli loukkaantumisia. Silti huomattava teko.
Ketä tässä pitäisi kannattaa? Haluan nähdä Rod Brind`Amourin voittavan Stanley Cupin myös valmentajana. Rod on liian kauan ollut valmentaja, joka on saanut kätellä voittanutta valmentajaa kauden tärkeimmän ottelun jälkeen. Ja ryhmä miehistä, jotka ovat voittaneet sekä kapteenina että valmentajana, on niin hieno. Toisaalta, olisi siistiä nähdä John Tortorellan voittavan Stanley Cupin vielä kerran.
Molemmilla puolilla on pelaajia, jotka ansaitsevat Stanley Cupin. Sentimentaalisia suosikkeja on paljon. Jokainen nimi oikeastaan, joka löytyy yläpuolelta. Seisoin ihan vieressä seitsemäntoista vuotta sitten The Joen jäällä Detroitissa, kun parikymppinen Jordan Staal lähes sekoili onnesta Penguinsin voitettua Stanley Cupin. Olisi siistiä nähdä veljessarjan viimeinen vielä kerran mestarina, nyt kun tuo nuorukainen näyttää punapartaiselta merirosvolta.
Sebastian Aho on lähestymässä kaikkien aikojen parhaitten suomalaisten NHL-pelaajien luokkaa. Stanley Cup-mestaruus olisi hyvä lisä.
Paras voittakoon.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
