Atleetin Sporttikärpänen-ohjelmassa vieraileva elintapavalmentaja Pinja Pitkänen paljastaa vihanneensa lapsena urheilua. Sittemmin hänen asenteensa liikkumiseen muuttui kuitenkin totaalisesti.
Pinja Pitkänen on kotoisin Kuopiosta, joka on opittu tunnetaan talviurheilukaupunkina. Hiihtäminen ei kuitenkaan Pinjaa oikein napannut.
– Muistan lapsuudessakin, kun oli esimerkiksi talvia ja meillä on paljon metsää ja mitä kaikkea meillä Kuopiossa onkaan. Hiihtohan oli hyvin tyypillinen koulussakin. Me lähdettiin hiihtämään, Pinja muistelee.
– Se oli minulle niin vastenmielistä. Minä en vaan halunnut tehdä sitä. Minä en tykännyt siitä, Pinja jatkaa.
Eikä urheileminen oikein muutenkaan Pinjaa kiinnostanut.
– Ei voinut vähempää kiinnostaa. Minä tein kaikkeni, että minä pystyin välttämään sitä, että piti lähteä liikkumaan. Minusta vanhempien kanssa riideltiin monta kertaa siitä, että nyt pitäisi lähteä lenkille.
– Minä en halunnut lähteä. Minä en ollut mikään hirveän ylipainoinen lapsi, mutta kyllä minä pyöreen olin.
Liikkumisen ilo löytyikin muualta kuin urheilusta.
– Oli sitä painoa, mutta en ollut kuitenkaan ylipainoinen, mutta joka tapauksessa. Sitten löysin tanssin. Silloin harrastin tanssia lapsena. Sitten kävin kokeilemaan jotain taitoluistelua ja kaikkea. Se kaikki ehkä jäi juuri siihen, että liikunta ei vain tuntunut minulle omalta.
Kuopio on tullut tutuksi Puijon hyppyrimäistä. Kaupungista tai sen lähialueilta on tullut useita menestyneitä mäkimiehiä.
Pitkänen ei muista kuitenkaan mäkihyppelyä Puijon torneista nähneensä. Mäkihypyn uljuus on jäänyt häneltä tyystin kokematta.
– Minä kattelin sitä mäkeä silloin lapsen aikana. Mitähän tuolla tapahtuu? Minä en muista nähneeni, mikä on siis outoa, mutta en muista nähneeni mitään isompia kilpailuja tai markkinointia sen suhteen. En tiedä, olenko kulkenut silmät kiinni siellä.
Miten urheilua inhonneesta ihmisestä sitten tuli elintapavalmentajana? Vastaus löytyy inhosta omaa ulkomuotoaan kohtaan. Asiaan piti saada muutos.
– Se oli mulle niin vastenmielistä, mutta täytyy ihan sanoa, että ulkonäköpaineet oli toinen. Kun mä silloin, kun voin tosi huonosti ja halusin tuleta tekemään muutosta,niin mä en ollut yhtään tyytyväinen siihen, miltä mä näytin.
– Mä olin isossa kunnossa ja olin huonovointinen, ja rasvaprosentti oli tosi iso. Ja myös näkyyhän se minusta, että mä voin tosi huonosti, ja mä tiesin, että siihen pystyy vaikuttamaan sillä liikunnalla, minkä puutetta mä olin taas selitellyt kaikilla mahdollisilla, yleensä kaikilla ulkopuolisilla asioilla.
Edelleenkään Pinja ei katso kuitenkaan urheilua.
– Kaikki muut katsovat, kuten minun tututkin nykyään. Sitten minä koen olla vähän ulkopuoliseksi. Mutta sama oli lapsena, hän paljastaa.
