Tänään, kuudentena toukokuuta, on kulunut jo 38 vuotta yhdestä Stanley Cupin playoffien erikoisimmista tapauksista. Donitsit olivat yksi tämän jupakan pääaiheista. On aika taas muistella, mitä tapahtui New Jerseyssä kauan aikaa sitten. Tapaus, johon viitattiin sisäpiirin vitsinä jopa suositussa Hollywood-elokuvassa. Tässä vanha tuttu tarina NHL-blogin arkistoista.
Schoeny ja Tasmanian tuholainen
Viime päivien tapahtumat Stanley Cupin playoffeissa ovat muistuttaneet muutamankin kerran mieliin, etteivät pelejä tuomitsevat seeprapaidatkaan ole täydellisiä. Vain parhaat valittiin tuomitsemaan kauden kovimpia pelejä, ja lukumäärää supistettiin vielä playoffien siirtyessä toiselle kierrokselle.
Olemme saaneet kuulla ja nähdä jatkuvaa kritiikkiä tuomareitten ja linjamiesten toimintaa ja linjaa kohtaan niin faneilta, toimittajilta, TV-kasvoilta, kuin entisiltä pelaajiltakin. Joskus oli aika, jolloin näin kovaa arvostelua ei vielä nähty. Yksi syy saattaa olla kokeneitten siirtyminen eläkkeelle, jonkinlainen sukupolvenvaihdos on meneillään NHL:ssä.
Toisten tuomariryhmien väitetään viheltävän liian innokkaasti, ja toisten jättävän pillinsä taskuun. ”Let the boys play” ei ole enää Stanley Cupin tuomarilinjan tunnusmerkki. Eeppisessä ensimmäisen kierroksen Montreal Canadiensin ja Tampa Bay Lightningin välisessä pelisarjassa tuomittiin paljon kakkosia. Jotkut pelaajat sanoivat ääneen olevansa hämmentyneitä siitä, missä linja oikein kulkee. Oliver Kapanen lähetettiin jäähylle korkeasta mailasta, vaikka hänen mailansa ei koskaan edes osunut loistavasti näytelleen Dominic Jamesin kasvoihin. Yksi esimerkki.
Edmonton Oilersin leirissä oltiin hämmentyneitä siitä, miten tuomarit saattoivat tuomita Ryan Poehlingin jatkoaikamaalin maaliksi, vaikka yksikään heistä ei ollut sellaisessa paikassa, että olisivat mitenkään voineet kiekkoa nähdä. Myöhempi filmi todisti jäällä tehdyn tuomion oikeaksi, mutta jos tilanne olisi ollut yhtään epäselvempi, oltaisiin oltu hankalassa tilanteessa, koska sääntöjen mukaan, kun maali on kerran hyväksytty jäällä tuomareitten toimesta, sitä ei enää voi hylätä kuin aivan täydellisten todisteitten kera.
Lännessä Vegas Golden Knightsia syytettiin Utah-sarjassa siitä, että sen peli meni niin usein sääntökirjan sivuilta ulos, etteivät tuomarit voineet mitenkään viheltää kaikkea. Tämä kuulostaa vanhan kunnon Chris Prongerin taktiikalta!
Seepratkin ovat vain ihmisiä, ja virheitä sattuu. Ja kun tuomareille sattuu virheitä, tunteet nousevat pinnalle.
Viime aikojen tapahtumien valossa tuntuu taas luontevalta muistella tuota vuoden 1988 playoffien tapahtumaa. Jotain todella erikoista tapahtui silloin New Jersey Devilsin ja Boston Bruinsin välillä pelatun itäisen konferenssin finaalisarjan Game 3:n jälkitunnelmissa.
Terry O`Reilly ja Jim Schoenfield olivat kovia pelaajia kaukalossa, ja saman tyylin valmentajia NHL:ssä peliuriensa jälkeen. O`Reilly on yksi 1970-luvun Big Bad Bruinsin pelaajalegendoista. Numero 24 roikkuu TD Gardenin katossa muistona ”Bloody O´Reilly”:stä.
Surullisenkuuluisa Madison Square Gardenin tapaus 23. joulukuuta, vuonna 1979, muistetaan parhaiten siitä, kuinka myöhemmin NBC:n kommentaattorina toiminut Mike Milbury löi yhtä katsojaa tämän omalla kengällä. Mutta Terry O`Reilly oli se Boston Bruinsin pelaaja, joka ensimmäisenä hyppäsi laidan yli katsomoon puolustamaan joukkuettaan New Yorkin ilkeitä faneja vastaan.
O`Reilly oli parhaalla kaudellaan 1977-78 NHL:n seitsemänneksi paras pistemies 90 pisteellä, ja samalla kuudes sekä syöttöpisteissä (61) että jäähyminuuteissa (211). Äärimmäisen harvinainen yhdistelmä minä aikakautena tahansa.
Adam Sandlerin loistavan, ensimmäisen Happy Gilmore -elokuvan ystävät muistavat Happyn mainitsevan juuri Terry O`Reillyn, ”Tasmanian Tuholaisen”, lapsuutensa suosikkipelaajana aivan elokuvan alussa.
Jim Schoenfield oli Buffalo Sabresin jämerä puolustaja, joka toimi Sabresin kapteenina vuosien ajan. Hän oli vuoden 1972 NHL Draftin korkeimmalta varattu puolustaja (5.), ja todellinen kultakimpale vasta vähän aikaa NHL:ssä toimineelle Sabresille.
Schoenfield oli puolustava pakki, maalivahdin paras ystävä. Hän oli iso ja vahva pelaaja, joka dominoi peliä omalla puolustusalueella. Hän tuli aina pelaamaan kovaa ja pelottomasti. Schoenfield taklasi lujaa ja heittäytyi laukausten eteen rohkeasti. Hän oli yksi 1970-luvun suosituimpia pelaajia Buffalossa French Connection -ketjun ohella.
Näitten kahden, erittäin kovaluontoisen entisen pelaajan valmentamat joukkueet pelasivat siis toisiaan vastaan 6. toukokuuta, vuonna 1988.
O’Reilly ja Schoenfield toimivat vielä vuosia tuon tapauksen jälkeen yhdessä New York Rangersin apulaisvalmentajina, päävalmentajana toimineen Bryan Trottierin alaisina. You Tubesta on helppo löytää vanha filmi, jossa Schoenfield riitelee uhkaavannäköisenä pleksin yli pelaajapenkiltä toiselle Glen Satherin kanssa. Tai toinen, jossa Schoenfield on hyvin lähellä
fyysistä yhteenottoa Pittsburghin penkin takana olleen Trottierin kanssa.
Se, että kaikki neljä yllämainittua toimivat yhdessä, todistaa, että nämä kiekkomiehet eivät koskaan polttaneet siltojaan pienistä erimielisyyksistään huolimatta.
Meadowlands, New Jersey, 6. toukokuuta, 1988
Mutta takaisin toukokuuhun 1988.
Tunteet nousivat pintaan tuossa pelisarjassa jo aikaisin Bruinsin Craig Janneyn jäätyä Devilsin pelaajan yliajamaksi. Nuori ja innokas New Jersey pelasi ensimmäistä kertaa pudotuspeleissä. Wayne Gretzky oli vain neljä vuotta aikaisemmin kuuluisasti kutsunut Devilsiä Mikki Hiiri -organisaatioksi. Jos Jersey onnistuisi voittamaan Bruinsin, se voisi päästä finaaliin itse Gretzkyä ja tämän Oilersia vastaan.
Ilmassa oli varmaankin tunne siitä, ettei klassista Original 6 -seura Boston Bruinsia, ja nuorta New Jersey Devilsiä kohdeltu samalla tavalla toimitsijoitten ja liigan taholta.
Pitääkseen rauhan maassa O’Reilly päätti antaa Jay Millerin pukea, ja Schoenfield vastasi ottamalla kokoonpanoon suurimman osan kaudesta junnuissa pelanneen Troy Crowderin. Yhdessä vaiheessa ottelua Devils oli juuri saamassa jäähyn, kun Bruinsin laituri Keith
Crowder tuli, ja löi Devilsin Pat Verbeekiä suoraan kasvoihin. Verbeek, jonka lempinimi ”Little Ball of Hate” on sittemmin luovutettu Brad Marchandille, löi tietenkin takaisin. Bruins teki maalin seuranneesta kahden miehen ylivoimatilanteesta, eikä Jim Schoenfield
ollut tyytyväinen Devilsin penkin takana.
Se, mitä myöhemmin tapahtui, on yksi Stanley Cupin lähihistorian omituisimmista tapauksista, joka aina silloin tällöin nousee puheenaiheeksi. Sen voi katsoa sensuroimattomana YouTubesta.
Kolmannen ottelun (Devils 1 – Bruins 6) kiihkeiden tapahtumien jälkeen valmentaja Schoenfield menetti hermonsa, ja kävi Devilsin vanhan kotihallin Meadowlandsin käytävällä erotuomari Don Koharskin kimppuun arvostelemalla tätä erittäin ankarasti verbaalisesti
huutaen, ja esiintymällä fyysisesti myös jonkin verran aggressiivisesti. Koko farssi tallennettiin TV-kameroille ja siitä saatiin paljon hupia myöhemmin.
Tämä tapahtui aikana, jolloin NHL-pelit vedettiin vielä läpi yhdellä päätuomarilla. Jossain vaiheessa Koharski menetti tasapainonsa ja kaatui kapealla käytävällä. Siitä, kaatuiko hän omasta kömpelyydestään vai Schoenfieldin avulla ei oltu yhtä mieltä.
Kun paikalla olleet linjamiehet Ray Scapinello ja Gord Broseker, sekä Devilsin apulaisvalmentaja Doug McKay vetivät miehiä pois toistensa läheisyydestä – Koharski vastasi huutoihin huutamalla takaisin. Koharskin mielestä Schoenfield tönäisi häntä, mikä sai
hänet menettämään tasapainonsa (hän oli luistimet jalassa käytävällä). Koharskin väitetään huutaneen ”Sinä et enää valmenna yhtään peliä. Toivottavasti se meni nauhalle!”
Mieleenpainuvimmat kommentit, joita sensuuri ei leikannut piippauksiksi filmillä tulivat Schoenfieldiltä: ”You`re full of shit. You`re crazy. You`re crazy. That’s because you fell, you fat pig! Have another donut! Have another donut!”
Suomeksi siis. ”Puhut pelkkää paskaa. Olet hullu. Olet hullu. Se tapahtui, koska sinä kaaduit, senkin lihava sika! Syö lisää donitseja! Syö lisää donitseja!”
Korkeimman oikeuden tuomari
NHL antoi yhden ottelun toimitsijakiellon tapauksen johdosta Schoenfieldille. New Jersey Devilsin GM Lou Lamoriello ei hyväksynyt valmennuskieltoa, joka annettiin ilman kuulustelua. NHL:n silloinen varapresidenttiBrian O`Neill ilmoitti asiasta vain tunteja ennen
neljännen ottelun alkua.
Lamoriello ei vielä niihin aikoihin ollut yhtä tärkeä hahmo NHL:ssä kuten hän oli myöhemmin, mutta hän yritti väistää toimitsijakiellon toista kautta yllättävällä suunnitelmalla.
Lou otti yhteyttä tuttuun oikeudentuomariin, herraan nimeltä John A. Conteen, joka oli kova Devils-fani. Contella oli tapana jopa majoittaa Devilsin nuoria pelaajia kotiinsa. Contella taas oli suhteita vielä ylemmäksi, New Jerseyn ylimmän oikeuden tuomari James F. Maddeniin. Madden suostui kuulemaan Devilsin tapauksen kotonaan, vaikka oli sunnuntai ja äitienpäivä.
John Conten vaimo Lucille ja tytär Jennifer kirjoittivat tarvittavat paperit valmiiksi, ja Lou ajoi Conten ja lakimies Patrick Gilmartinin kanssa Maddenin asunnolle.
New Jersey Devils ilmoitti vain 25 minuuttia ennen ottelun alkua, että seura oli saanut osavaltion ylimmän oikeuden tuomarin päätöksen siitä, että NHL:n oli annettava Jim Schoenfieldin valmentaa sinä iltana. Kun Schoenfield tuli valmentamaan liigan kiellosta huolimatta Game 4:seen, NHL-tuomarit kieltäytyivät tuomitsemasta niin kauan kuin hän oli penkin takana. Otteluun määrätty
päätuomari Dave Newell, ja linjamiehet Scapinello ja Broseker sanoivat kylmästi ei. Tuomareitten ilmoitus jättää tuomitsematta tuli vain minuutteja ennen pelin alkua.
Amatöörituomarit jäälle vihreissä verkkarihousuissa
NHL palkkasi tässä epätoivoisessa tilanteessa kolme amatöörituomaria tuomitsemaan ottelun.
52-vuotias, paikallisen pikkuhallin jäämestari Paul McInnis sai toimia päätuomarina, koska hän oli ainoa kolmesta, joka oli luistellut enemmän ottelua edeltävinä viikkoina. Hän lainasi Devilsin Aaron Brotenin varaluistimet, ja hyppäsi kaukaloon tuomitsemaan kovan
ammattilaisottelun.
Suunnilleen samanikäiset, myyntimies Vin Godleski, ja eläkkeelle jo jäänyt newyorkilainen poliisi Jim Sullivan, luistelivat linjoilla. Godleskilla oli aivan sattumalta tuomarin vehkeet luistimineen autossaan.
Todella hurja näky, kun tärkeässä ammattilaisottelussa tuomareina luistelivat vihreissä verkkareissa olleet miehet. McInnisille löytyi seeprapaita, Godleski ja Sullivan pukivat päälleen keltaiset harjoituspaidat.
Pelaajat olivat todella ihmeissään heidät nähdessään. Joukkueilla ei ollut oikein muuta mahdollisuutta kuin pelata… tai jättää pelaamatta.
He pelasivat. Devils voitti 3–1, mutta hävisi itse pelisarjan lopulta seitsemännessä ottelussa. Ja, kuten tietyn ikäiset suomalaiset NHL:n seuraajat muistavat, finaaleissa Boston törmäsi viimeistä kertaa Wayne Grezkyn johtamaan Edmonton Oilersiin ja hävisi neljässä ottelussa.
Viidenteen saatiin taas oikeat ammattilaistuomarit. NHL piti asiaankuuluvan kuulustelun Schoenfieldille, ja antoi tälle yhden ottelun toimitsijakiellon. Devilsin penkin takana seisoi Lou Lamoriello ensimmäistä kertaa NHL-urallaan.
Donitsi-huomautuksesta tuli vitsi, jolle naurettiin kuukausia eteenpäin. Don Koharskia se otti päähän niin paljon, että hän ilmestyi seuraavalle tuomareitten harjoitusleirille viisitoista kiloa laihempana.
Wayne`s World ja Officer Koharski
Pari vuotta myöhemmin – juuri kun kohu jutusta alkoi olla laantumassa – ilmestyi elokuvateattereihin Saturday Night Live -hupiohjelman suositun sketsin perusteella tehty elokuva ”Wayne’s World”. Toinen taide-elokuva Happy Gilmoren viereen! Elokuvan isä ja pääosan esittäjä Mike Myers on Torontosta kotoisin, ja todella kova kiekkofani.
Elokuvassa Myersin esittämä Wayne Campbell ja hänen kaverinsa, Dana Carveyn esittämä Garth Algar hengailevat kuvitteellisessa Stan Mikitan donitsipaikassa lähellä Chicagoa. He tapaavat tutun poliisin, joka on paikalla syömässä donitseja.
Yksi lopulta 183.1 miljoonaa US dollaria 20 miljoonan budjetilla tuottaneen komedian hauskimpia ”sisäpiirin” vitsejä oli se, että Frederick Coffinin esittämää poliisikonstaapelia kutsuttiin nimellä ”Officer Koharski”.
Tämän kirjoittanut näki elokuvan kanadalaisessa elokuvateatterissa vuonna 1992, ja yleisö remahti nauramaan tässä kohtaa, koska kaikki ymmärsivät, mistä donitseista tykkäävä konstaapeli oli saanut nimensä.
Don Koharski – joka luuli vitsailun Schoenfieldin tapauksesta jo kuolleen pois – joutui tämän jälkeen aina kuulemaan aloituksissa NHL-pelaajilta tästä, koska pelaajat kutsuivat häntä kunnioittavasti ”Officer Koharski”:ksi.
Hyvät ystävät
Don Koharskista ja Jim Schoenfieldistä tuli pian tapahtuneen jälkeen hyvät ystävät. Vaikka molemmat tekivät kunnioitettavan uran NHL:ssä (Koharski vihelsi 1, 719 ottelua, ja hänet valittiin 11 kertaa tuomitsemaan Stanley Cupin finaaleja. Schoenfield valmensi, ja toimi eri seurojen johtoportaissa vuosia peliuran jälkeen), heidät muistetaan valitettavasti ehkä parhaiten juuri donitsitapauksesta.
Koharski tuomitsi Canada Cupeissa, ja oli Neuvostoliiton pyytämä päätuomari Kanadan ja CCCP:n koviin finaaleihin. Hän oli isolla egolla varustettu mies aikana, jolloin seeprojen annettiin näyttää myös omaa persoonallisuuttaan kaukalossa. Ei ehkä siksi kaikkien suosikki.
Nykyisin emme edes tiedä kunnolla tuomareitten ja linjamiesten nimiä, koska niitä ei enää voi lukea paidan selästä.
Vuoden 1987 Canada Cupin finaalifilmissä voi nähdä tilanteen, jossa mainoskatkon päätyttyä juuri vaahterapaidoille kakkosen viheltänyt Koharski kiroaa verisesti Kanadan Mark Messierille. Tarina kertoo, että Mess oli keksinyt mennä hirvittävien paineitten alla finaaleja tuominneen Koharskin luo kysymään ”Kumman puolella sinä oikein olet?”
Koharski ja Schoenfield katuvat tilanteen pääsyä henkilökohtaiselle tasolle, mutta samalla nauravat tapahtuneelle, ja laittavat sen nuoruuden ja molempien hurjan luonteen piikkiin. Koharski kertoo mielellään luistelleensa numero 12 selässään, koska hänellä oli aina tapana tilata tusina donitseja kerrallaan.
Kummatkin saavat kuulla tapahtuneesta vieläkin lähes joka päivä.
Ja aina, kun NHL:ssä tapahtuu kuuma verbaalinen välienselvittely nykyisten tuomareitten ja valmentajien välillä, tuo vanha videofilmi näytetään taas kerran.
Pahimmat voimasanat piipattuna.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
[email protected]
