Yhdysvalloissa laskettiin tiistai-iltana tarkasti ääniä. Samaan aikaan New Jerseyn Prudential Centerissä, kavereitten kesken ”The Rock”:issa laskettiin toisenlainen numerosarja. Tyylikkäistä herrasmiespelaajista tyylikkäin herrasmiespelaaja, Ryan Nugent-Hopkins, pelasi NHL-uransa ottelun numero 1,038. Kaikki saman joukkueen paidassa, mikä on Edmonton Oilersin seuraennätys. Tässä muutama sekalainen kommentti.
Yhden seuran mies
Kaikki ammattilaisjääkiekkoilijat eivät ole supertähtiä. Mutta kiekkofanien sydämissä on aina erityinen spesiaali paikka sellaista pelaajaa varten, joka pelaa koko uransa saman joukkueen paidassa. Keväällä luistimet naulaan nostanut Anze Kopitar oli yksi, Los Angeles Kingsissä (1,521). Shane Doan oli toinen Phoenix/Arizona Coyotesissa (1,540). Supertähtiluokan kärjessä Sidney Crosby jatkaa yhä uraansa Pittsburgh Penguinsissa (1,435).
Suomalaisista Jere Lehtinen pelasi koko uransa (875 runkosarjaottelua) Dallas Starsin paidassa (vaikka oli Minnesota North Starsin varaus, siinä on hyvä triviakysymys!). Pian Hockey Hall of Fameen aateloitava Pekka Rinne torjui kaikki pelinsä Nashville Predatorsin väreissä (683 runkosarjaottelua). Olemme nähneet kommentteja siitä, että esimerkiksi Curtis Joseph olisi ansainnut saman kunnian. Samaa mieltä, mutta kaksi asiaa voi olla totta samaan aikaan. Jäämme seuraamaan, mihin lukuihin vaikkapa Aleksander Barkov (806) ehtii Floridassa, tai Esa Lindell (776) Dallasissa.
Edmonton Oilers varasi noin puolentoista tunnin ajomatkan päästä kaupungista etelään, Red Deer-nimisessä pikkukaupungissa, ja sen WHL-junnuseurassa Red Deer Rebelsissä pelanneen Ryan Nugent-Hopkinsin NHL Draftin ykkösenä kesällä 2011 (Tuo puolentoista tunnin ajo tulee kohta tutuksi joillekin meistä, koska Suomen nuoret leijonat aloittava U20 MM-kisat siellä joulun jälkeen). Jälkiviisaina voimme todeta, ettei Nugent-Hopkinsista tullut tuon varaustilaisuuden paras pelaaja; toisen kierroksen loppupuolella varattu, viime päivinä paljon otsikoissa nähty Nikita Kucherov, tai vaikkapa seitsemäntenä napattu Mark Scheifele tulevat ensimmäisinä mieleen.
Nugent-Hopkins, NHL-jääkiekon ystäville yksinkertaisesti ”Nuge”, tai ”RNH” pelasi tiistaina New Jerseyssä NHL-uransa 1,038. ottelun. Se on uusi Öljyn seuraennätys, jolla Nuge ohitti kuuden Stanley Cup-mestaruuden ja Hockey Hall of Fameen aateloidun puolustaja Kevin Lowen, jo 28 pitkää vuotta voimassa olleen seuraennätyksen.
Edmonton hävisi tuon New Yorkin kiertueensa viimeisen ottelun Devilsille rankkareissa 4-3. Nuge merkkautti kaksi pistettä juhlaottelussaan; ensin ykkössyöttö Evan Bouchardin maaliin ensimmäisessä erässä, ja ylivoimamaali kolmannessa.
Oilersin huoltaja Brad Harrison taiteili jälleen hienon t-paidan juhlan kunniaksi, jota pelaajat pitivät aamujäillä.
Vaatimaton tähtipelaaja ja hurjat tilastot
Ryan Nugent-Hopkins on vuosien 2011-2026 saanut todellakin kokea kaikki mahdolliset nousut ja laskut, joita NHL-pelaajan uralle voi tulla. Ensimmäiset viisi kautta tulivat Oilersin ”decade of darkness”:in aikana, joka kevät päättyi runkosarjaan. Seitsemän tuollaista kevättä Nugen ensimmäisten yhdeksän kauden aikana. Sen jälkeen myös kaksi marssia aina Stanley Cupin finaaliin saakka.
Toimittajat yrittivät saada RNH:n luettelemaan kaikki yksitoista päävalmentajaa, jotka häntä ovat NHL:ssä valmentaneet. Hän ei halunnut edes yrittää pelätessään unohtavansa jonkun nimen. Tyypillistä, vaatimatonta ja kunnoittavaa käytöstä mieheltä, joka on kokenut kaiken. Ehkä vähän liikaakin, koskaan valittamatta sanallakaan.
Nuo yksitoista päävalmentajaa olivat siis aikajärjestyksessä: Tom Renney (2011-2012), Ralph Krueger (2012-2013), Dallas Eakins (2013-2014), Craig MacTavish (2014), Todd Nelson (2014-2015), Todd McLellan (2015-2018), Ken Hitchcock (2018-2019), Dave Tippett (2019-2022), Jay Woodcroft (2022-2023), Kris Knoblauch (2023-2026), ja Mike Babcock.
Tuossa on Stanley Cup-voittajia, legendoja, ja muita. Koska aina ajattelemme, että National Hockey Leaguessa valmentaa 32 maailman parasta valmentajaa, sinne ei pääse vahingossa, emme kommentoi enempää. Ainoa huolenaihe Nugen tapauksessa on se, miten nuoreen ykkösvaraukseen vaikutti se, että valmentajat vaihtuivat niin tiheään uran alkuvuosina. Jokainen toi oman pelitapansa, omat yksityiskohdat.
Me Edmontonin pelejä tarkasti seuranneet olemme saaneet nähdä alunperin hoikan 74-kiloisen junnun kasvavan nyt 86-kiloiseksi lihaksikkaaksi 33-vuotiaaksi. Kahden lapsen perheenisäksi. Vancouverin alueen Burnabyssä kasvanut poika, joka sukunimellään tuo kunniaa molemmille vanhemmilleen. Burnaby Winter Club Bruinsin lahjakas junnu joutui jättämään yhden kauden (11-12-vuotiaana) pelaamatta, koska eronneilla vanhemmilla ei ollut varaa kustantaa harrastusta. Hän vietti ajan harjoittelemalla ominpäin.
Nuo tiistaiset pisteet olivat Nugen uran 295. maali ja 518. syöttöpiste. Yhdeksän pistettä tällä kaudella seitsemässä ottelussa. Hän missasi kauden ensimmäisen kuukauden, ensimmäiset yhdeksän ottelua harjoituksissa tulleen alavartalovamman takia.
Ryan Nugent-Hopkins ei ole supertähti. Mutta hän on ehdottomasti tähtipelaaja NHL:ssä. Hän ei tule voittamaan henkilökohtaisia palkintoja, joita Oilersin pukuhuoneessa on muutamalla muulla kaapit täynnä. Nuge on valmentajan unelma. Pelaaja, josta ei tarvitse ikinä huolehtia. Pelaaja, joka tulee aina paikalle valmiina ja huippukunnossa. Käyttäytyy aina korrektisti. Elää terveellisesti. Hän näyttää nyt 33-vuotiaana lähes yhtä nuorelta kuin silloin 18-vuotiaana. ”Papua” on tullut lisää. Rasvaa vartalossa vähemmän kuin tämän kirjoittaneen nenässä.
RNH on monipuolinen ja erittäin peliälykäs hyökkääjä. Hän laukoo CCM Vizionillaan leftin puolelta, ja pystyy pelaamaan omalla paikallaan sentterinä tai tarvittaessa laidalla. Sportsnetin konkaritoimittaja Mark Spector eli Spec kirjoitti, että Nugesta on kaikkien näitten vuosien aikana tullut jonkinlainen yhdessä asiassa loistavan spesialistin vastakohta. ”Ultra low-maintenance player” oli termi, jota Spec käytti. ”Pelaaja, joka voi olla tehokas vasen laita Connor McDavidin vieressä, alivoimapelaaja Matt Hendricksin tai Derek Ryanin kanssa, pelata sentterinä kakkosketjussa, ja nopeasti auttaa NHL:n viimeisten kuuden kauden tehokkainta ylivoimaa”, hän kirjoitti.
Nuge on Edmontonin tappavassa ylivoimassa usein se ”kolmannen syöttöpisteen” mies, joka saa hyökkäysalueelle kiekon tuoneelta McDavidiltä syötön, ja antaa sitten kiekon rystysyötöllä Evan Bouchardille, jonka jälkeen supertähdet tekevät maalin.
Tuohon ei ole mitään lisättävää.
Muita uskomattomia tilastoja Ryan Nugent-Hopkinsin uralta, seuran tiedonannosta:
Hän on pelannut 132 eri hyökkääjän kanssa. Eniten Leon Draisaitlin kanssa (870 ottelua). Neljän pelaajan kanssa vain yhden ottelun. Hän on pelannut 80 eri puolustajan kanssa. Nuge on pelannut 26 eri maalivahdin Jaedessä. Uran varrella hän on nähnyt 24 eri apulaisvalmentajaa.
Ja vielä, RNH on pelannut viiden pisteen illan kahdesti, neljän pisteen pelin yhdeksän kertaa, ja kolmen pisteen pelin 41 kertaa.
Paita kattoon?
Nyt paljon keskusteluissa esilletuleva kysymys täälläpäin onkin, ansaitseeko Ryan Nugent-Hopkins saada paitansa Rogers Placen kattoon?
Nuge ei ole supertähti. Hän on jonkinlainen köyhänmiehen paveldatsyuk monipuolisuudessaan, ehdottomasti tähtipelaaja. Aina lojaali samalle seuralle, läpi huonojen, tosi huonojen ja myös hyvien aikojen. Joku voisi sanoa, että hänellä on ollut noin 75 miljoonaa syytä jäädä kaupunkiin, mutta silti.
Mies, joka osasi jo teininä pelata NHL-tasolla. Ei helppoa. Joskus kolmosketjun sentteri, joskus kolmosketjun laituri. Joka paikan osaaja. Pelaaja, jonka peli perustuu aivoihin, ja joka pystyy pelaamaan missä roolissa tahansa joukkue häntä tarvitsee. Taitoja pelata maailman parhaitten hyökkääjien kanssa. Rooli NHL:n pelottavimmassa ylivoimassa, joko ”bumper”:ina maalin edessä, tai pelinrakentajana laidalla. Ei maailman pelottavin laukaus, mutta osaa käyttää tilanteet hyväkseen, ja laittaa kiekon maaliin. Muutama vuosi sitten 104 pisteen kausi, normaalisti varma 50-60 pisteen pelaaja.
Tiedämme varmasti, menemme tässä asioitten edelle pahasti, mutta jos tämä hullu Mike Babcock-idea ja riski, ja toistaiseksi erinomaisesti kulkenut kausi vie Edmonton Oilersin Stanley Cup-juhlaan saakka, ensimmäisenä Kannun saa käsiinsä kapteeniltaan Ryan Nugent-Hopkins. Kuin Raymond Bourque aikoinaan ”Burnaby Joe” Sakiciltä. Tai Kimmo Timonen Jonathan Toewsilta.
Oilersilla on pääasiassa ollut tähän saakka se käytäntö, että vain Hockey Hall of Fameen aateloidut pelaajat saavat paitansa kattoon. Tässä tapauksessa, kuten myös Ryan Smythin tapauksessa, tämän kirjoittanut on sitä mieltä, että seuraikonit ansaitsevat myös saman kunnian. Jääkiekkoseurojen kannattajat ainakin arvostavat omia ”lennupetrellejään”.
Mitä jos tässä tapauksessa mielipidettä kysyttäisiin, ja asian saisivat päättää kaikki ne yksitoista päävalmentajaa, 24 apulaisvalmentajaa, 132 hyökkääjää, 80 puolustajaa, ja ne 26 maalivahtia, joitten kanssa Nuge on toiminut?
Vastauksen tiedämme.
Paita #93 kattoon.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
Videoblogi ”NHL Top-10”, joka sunnuntai, ja podcast ”NHL-dinneri” Olli Östermanin kanssa joka lauantai kello 18.00
