Atleetin toimitus muistelee vuoden 1998 MM-kisojen dramaattisia hetkiä. Antti Makkonen pureutuu Argentiinan ja Englannin klassikko-otteluun, jonka seurauksena yksi pelaaja sai koko kansakunnan vihat niskaansa.
Manchester Unitedin paidassa huipulle noussut David Beckham oli yksi Englannin suurimmista tähdistä vuoden 1998 MM-kisoihin lähdettäessä.
Tuolloin 23-vuotias Beckham oli jo ehtinyt niittää mainetta upeilla vapaapotkumaaleillaan sekä millintarkoilla keskityksillään, ja koko Englanti uskoi, että Ranskassa järjestetty lopputurnaus sinetöisi hänen asemansa Kolmen Leijonan legendana.
Alkulohkovaiheessa vaihtopenkkiä kuluttanut Beckham nousikin turnauksen puhutuimmaksi pelaajaksi – mutta eri syystä kuin saarivaltakunnassa toivottiin.
Neljännesvälierässä vastaan asettunut Argentiina tarjosi hurjan haasteen ja maiden välillä kyti yhä vanhat jännitteet Diego Maradonan ajoista sekä Falklandin sodasta.
30. kesäkuuta piti olla se päivä, jolloin Englanti saisi hyvityksen kitkerälle tappiolle vuoden 1986 MM-kisoista.
Englanti oli kärsinyt alkulohkovaiheessa tappion Romanialle, mutta se lähti neljännesvälierään ilmiselvänä ennakkosuosikkina – ainakin 11-vuotiaan kesälomalaisen kirkasotsaisesta vinkkelistä.
Ottelu käynnistyi todellisilla pikamaaleilla ja ensimmäisen puoliajan jälkeen tilanne oli 2–2. Beckham tarjoili syötön Michael Owenin upeaan soolomaaliin ennen Argentiinan tasoitusta, mutta näistä hetkistä ei allekirjoittaneella ole juurikaan muistikuvia.
Syystä tai toisesta ensimmäinen mieleenpainuva hetki ottelusta on heti toisen puoliajan alusta – hetki, jolloin Englannin kultapoika muuttui rakastetusta sankarista sylkykupiksi ja maansa vihatuimmaksi mieheksi.
Argentiinan romuluinen Diego Simeone ajoi Beckhamin selästä nurmen pintaan, jolloin pop-tähden asemaan kotimaassaan nousseella United-pelaajalla keitti yli.
Kevyt kopautus Simeonen nilkkaan riitti ja tanskalaiserotuomari Kim Milton Nielsen veti punakortin rintataskustaan.
Juuri tuo hetki on syöpynyt mieleen kenties symbolina siitä, että jalkapallokentällä – kuten elämässä, oikeudenmukaisuus on toisinaan katsojan silmissä.
Beckhamin teko tulkittiin kostoksi, joten suora punainen oli sääntöjen mukaan oikeutettu tuomio.
Silti monen mielestä se oli kova ratkaisu, sillä kyseessä ei ollut vakava vahingoittamisyritys, vaan reaktio vastapuolen onnistuneeseen provosointiin.
Tuona kesänä MM-kisoja pelattiin ahkerasti myös takapihoilla ja kesämökillä, mutta jostain syystä Englanti-Argentiina -ottelun uusintaa ei ikinä nähty eikä siitä puhuttu jälkikäteen. Englantia kannattaneiden kavereiden kesken peli haluttiin unohtaa.
Kim Milton Nielsenin nostama värilappu ja Beckhamin epätodellinen katse – Simeone oli härkä, mutta tällä kertaa punaista näytettiin Kolmen Leijonan kullatulle matadorille.
Englanti hävisi ottelun lopulta rangaistuspotkukilpailun jälkeen, mikä riitti maan medialle. Beckham lynkattiin sekä lehdistön että fanien toimesta.
Entistä kipeämmän tilanteesta teki se, ettei Englannin päävalmentaja Glenn Hoddle, joka oli Beckhamin idoli, pitänyt erityisemmin suojattinsa puolia, vaikka myönsi, että pelaaja tarvitsee uuden mahdollisuuden.
Beckham oli pitkään rajun arvostelun kohteena, mutta palasi konnasta sankariksi viimeistään vuonna 2001, jolloin hän varmisti maansa MM-kisapaikan upealla vapaapotkumaalilla Kreikkaa vastaan.
Silti kesän 1998 tapahtumat ovat jättäneet lähtemättömän jäljen jalkapalloromantikon tajuntaan.
Simeone pelasi sääntöjen rajamailla ja sai vastustajan juomaan omaa myrkkyään. Beckham lankesi ansaan ja joutui kantamaan syntipukin roolia harteillaan.
Kyseessä oli vain yksi monista Englannin MM-pettymyksistä, mutta harvoin kaikki on kulminoitunut näin vahvasti yhden pelaajan ympärille.
Ehkä juuri siksi 30. kesäkuuta 1998 kuningaslajin armottomuus porautui niin vahvasti nuoren katsojan verkkokalvoille.
Antti Makkonen
