Yleisurheilukausi alkaa olla suomalaisittain ohi. Atleetin kolumnisti Lauri Hollo analysoi, ketkä ovat kansainvälisellä mittapuulla tämän hetken kovimmat suomalaiset naisyleisurheilijat.
Naisten rynnistys suomalaisessa yleisurheilussa on suhteellisen tuore ilmiö. Vuoteen 2018 miehet olivat aina ottaneet suuren osan esimerkiksi EM-kilpailujen mitaleista tai pistesijoista, mutta sen jälkeen kaikki on muuttunut; miehet ovat jääneet jalkoihin. Tämän kesän Birminghamin EM-kilpailuissa Alisa Vainio ja Silja Kosonen ottivat kultaa, Wilma Heltelä pronssia. Paljon on hehkutettu heidän ja Krista Tervon mitalipotentiaalia myös ensi kesänä MM-tasolla. Siihen on kuitenkin vielä faktisesti matkaa.
Listauksemme potentiaaliset urheilijat ovat suurelta osin hyvin nuoria, mikä lisää tulevaisuuden odotusarvoa entisestään, jopa globaalilla tasolla. Tosin globaali taso on paljon kovempi kuin EM-taso, joten yhdenkin mitalin saavuttaminen MM-Pekingistä 2027 tai Los Angelesin olympialaisista 2028 voi olla työn ja tuskan takana.
1. Alisa Vainio
Maraton on niin valtavasti kilpaillumpi laji ympäri maailman, että on pakko nostaa Vainio listan kärkeen ennen moukarinaisia ja Heltelää. Jos absoluuttisesti mitataan, niin toki he ovat Vainiota lähempänä maailman ehdotonta kärkeä. On kuitenkin syytä muistaa myös se, että arvokisamaratoneilla ei käytännössä koskaan juosta lähellekään niin kovaa kuin Major-maratoneilla. Siksi onkin jopa todennäköistä, että Vainio tulee nappamaan lähivuosina mitalin globaaleissa arvokilpailuissa. Ja se on maratonilla järjettömän kova juttu.
2. Silja Kosonen
Moukarin Euroopan mestari on edelleen vasta 23-vuotias. Historian 14 parasta heittäjää ovat tehneet kahta kiinalaista lukuun ottamatta parhaat tuloksensa 27-31-vuotiaina. Näin tulee Kosonenkin todennäköisesti tekemään. Edessä on globaaleja arvokisoja, MM-Peking 2027 ja Los Angelesin olympialaiset 2028. Kosonen oli kauden maailmantilaston 11:s, 4,72 metriä kärjestä ja 2,68 metriä kolmossijasta. Töitä siis riittää ja kehitystä pitää edelleen tulla, mutta kaikki potentiaali Kososella on siihen.
3. Krista Tervo
Harmi, että selkävaivat vesittivät Tervon loppukauden, hänellä oli mielestäni jo nyt rahkeet 79 metriin, kun Tervon SE on 77,35. Onneksi hän kertoi jatkavansa innolla uraansa, eikä masentunut vastoinkäymisistä. Potentiaalia on jo lähivuosina ylittää 80 metriä, Tervo (28) on heittäjänä parhaassa iässä.
4. Wilma Heltelä
Upea comeback isojen vaikeuksien jälkeen, vaikka hankaluuksia riitti ja Timanttiliigan finaali sekä Ultimate Championship jäivät lopulta haaveeksi. Heltelää on pidetty hyppääjänä, jonka ominaisuudet riittävät viiteen metriin. En keksi yhtään syytä, miksi ne eivät edelleen riittäisi. Isojen ongelmien kautta kauden 481 oli siitä vahva osoitus. Nyt terveitä vuosia ja se viisimarkkanen on täysin otettavissa. Ehkä jo ensi vuonna, mutta viimeistään 2028.
5. Saga Vanninen
Kausi meni täysin vihkoon ja valmennuskin vaihtui. Urheilullinen potentiaali ei ole toki mihinkään kadonnut. Silti ensi kausi on todella iso vedenjakaja. Palaako Vanninen kehityksen polulle? Ennätyksellään 6563 hän olisi ollut tämän kauden maailmanlistan viides.
6. Ilona Mononen
3000 metrin esteissä maailmanlistan 17:s ja Euroopan kuutonen. Ja ikää edelleen ainoastaan 23 vuotta. Huima potentiaali ottaa seuraavia steppejä ja niitä tarvitaankin. Kylmä fakta on, että kuusi afrikkalaista rikkoi tällä kaudella 9.00 ja heistä viisi juoksi alle 8.55. Tuohon porukkaan Mononen kiivaasti haluaa, mutta se ottaa vielä vuosien työn. Mahdoton ajatus se ei silti tulevaisuudessa ole.
7. Nora Lindahl
Superlahjakas pikajuoksija saa viimeistään 1.1.2028 Suomen edustusoikeuden, mutta karenssi voi vielä lyhentyäkin. Kenties hänet nähdään sinivalkoisissa jo MM-Pekingissä ensi vuonna. Ennätykset pikamatkoilla nyt 11,15 ja 22,87. Ja 22-vuotiaalla on vielä huimasti käyttämätöntä potentiaalia. Globaali taso on toki posketon, mutta finaalijuoksijaksi hän voi hyvinkin kehittyä. EM-tasolla ehdoton mitalipotentiaali.
Näkökulma: Lauri Hollo
