Jääkiekon MM-kultajoukkueen päävalmentaja Antti Pennanen on esimerkki nuoruuden monipuolisesta urheilutaustasta, kannustavasta ympäristöstä ja pitkäjänteisestä työstä, joka lopulta palkitaan kirkkaimmalla mitalilla, kirjoittaa Atleetin perustaja ja Pennasen koulukaveri Tuomas Kanervala.
Hikiällä – lähes kylän keskustassa, ei missään Taka-Hikiällä – nuoruutensa viettäneen Antti Pennasen ala-asteen johtava opettaja oli entinen maajoukkuetason korkeushyppääjä Pertti Nurmi. Hänen johdollaan koulussa liikuttiin paljon muulloinkin kuin liikuntatunneilla ja kilpailut olivat jokapäiväisiä.
Liikuntanumerot annettiin mm. pesäpallon taitokisojen, vauhdittomien hyppyjen tulosten ja tikkahiihtokisojen perusteella. Huonoilla tuloksilla ja sääntöjen seuraamisella sai kutosen tai seiskan. Välillä tuntui siltä, että aktiiviset liikkujat saivat myös vähän hyvän miehen lisää muiden aineiden numeroissa. Välitunnit kuluivat jalkapalloa pelaten kesät ja talvet.
Antti osallistui aktiivisesti Hausjärven Urheilijoiden toimintaan hiihdossa, maastojuoksussa ja yleisurheilussa. Seuran silloinen valmentaja Hannu Jokinen muistelee Antin olleen voittamassa “jotain mitalia” piirinmestaruushiihtojen viestissä 12-vuotiaiden sarjassa.
Parhaimmat tulokset hän kuitenkin saavutti pidemmillä juoksumatkoilla. Vuonna 1990 hän oli 11-vuotiaiden sarjassa maan toiseksi nopein 1000m juoksija ajalla 3.09. Tämä oikeuttaa kaikkien aikojen tilastossa sijalle 72. Samanikäisenä vajaat 8 sekuntia häntä nopeammin 1000m oli juossut edelleen kyseisen matkan suomen ennätystä hallussaan pitävä Ari Suhonen.
Mainittakoon vielä, että samassa 11-vuotiaiden tilastossa Suhostakin korkeammalla on pitkän uran urheilutoimittajan tehnyt Mika Saukkonen. Jos Pennanen olisi jatkanut mailerina, olisiko hän nyt valmentamassa suomalaisia huippuiskuun elokuun Birminghamin EM-kisoihin? Vai kenties naputtelemassa juttua jääkiekon MM-kisoista?
Veri veti sosiaalista luonnetta kuitenkin enemmän joukkuepelien pariin. Ensin jalkapalloon Hausjärven Nappuloissa, jossa eräs aktiiveista oli Antin yläasteen talonmies Matti Ojala. Kyseinen yläaste tarjosi merkittävän verkoston, sillä opettajina siellä toimivat sekä Hausjärven Urheilijoiden Hannu Jokinen että muuan Jukka Jalonen, joka oli juuri lopettanut kahden liigaottelun värittämän jääkiekon pelaajauransa.
Jalkapallon lisäksi mukaan tuli myös jääkiekko ensin Riihimäen Nikkareissa ja sitten isommilla halleilla Hämeenlinnan HPK:ssa. Tapasin Pennasen isän Ilmon ja entisen jalkapallovalmentajan Matti Ojalan 1990-luvun puolivälissä Jyväskylän Hippoksella, kun Antti pelasi HPK:n U18 joukkueen turnausta siellä. Oman perheen lisäksi myös Antin urheilu-uran varrella mukana olleet seurasivat suurella mielenkiinnolla oman kylän pojan matkaa jääkiekon kirkkaampiin valoihin.
Pennasen pelaajaura kuitenkin “huipentui” vain viiteen liigapeliin HPK:ssa, ja loppui jo 22 vuotiaana Mestis-kauden päätteeksi. Seuraavaksi hänet nähtiin samalla tasolla valmentajana HPK:n juniorijoukkueissa.
Kuten monet muutkin valmentajat, Pennanen sai aika ajoin kovaa kritiikkiä. Lähiverkosto antoi tiukoissa paikoissa tukea, kun sitä tarvittiin. Paikallislehdet kritisoivat Pennasen toimintaa kovin sanoin hänen ollessaan Jukureiden päävalmentajana, mutta pari napakkaa puhelua Pennasen äidiltä päätoimittajalle muuttivat keskustelun sävyä asiallisempaan suuntaan.
Mediasta tuleva kritiikki kuuluu osana jääkiekkovalmentajan työhön. Tuloksia pitäisi kuitenkin pyrkiä tarkastelemaan faktojen pohjalta. Pienemmillä resursseilla varustetun liigajoukkueen johdattaminen mestaruuteen vaatii valmentajalta erityistä osaamista. Tätä Pennanen osoitti 2018-19 valmentaessaan HPK:n mestaruuteen.
Maajoukkueessa resurssit ovat toiset ja pelaajat useimmiten parhainta mahdollista luokkaa. Pennasen tulokset päävalmentajana kestävät vertailun kovimpien kanssa. Ensimmäisessä turnauksessa vastassa olivat Suomea kovemmat joukkueet, kun Kanada, USA ja Ruotsi osallistuivat Leijonien lisäksi 4Nations- turnaukseen. Tuloksena tappiot Pohjois-Amerikan joukkueille ja voitto Ruotsista.
Seuraavaksi viime kevään MM-kisoissa tuloksena oli alkusarjassa yksi tappio Ruotsille ja tippuminen puolivälierissä tulevalle mestarille USA:lle. Useissa medioissa vaadittiin Pennasen eroa ennen seuraavan talven olympialaisia. Tämä oli outoa, koska tuloksena ollut 6 voittoa ja 2 tappiota oli parempi kokonaissuoritus verrattuna kahteen edelliseen MM-kisaturnaukseen, jolloin joukkueen matka jäi niin ikään puolivälieriin.
Edes huippusuoritus olympialaisista pronssimitalien muodossa ei kaikkia kriitikoita hiljentänyt. Suomi ei turnausta simuloitaessa tai pelaajamateriaalia vertailtaessa ollut kolmen kovimman maan joukossa missään nimessä. Ikävä negatiivisen uutisoinnin kierre perustuukin lähes aina mielikuviin, ei tuloksiin tai muihin faktoihin.
Toivottavasti Pennanen saa MM-kisamenestyksen myötä työrauhan ja voi keskittyä jatkossa entisestään pelin kehittämiseen ja esimerkkinä olemiseen. Vaikka oma ura urheilijana ei korkeimmalle pallille kantaisikaan, antaa nuorena opittu positiivinen suhtautuminen urheiluun ja siihen liittyvään kilpailuun eväät pärjätä elämässä niin myötä- kuin vastamäessä.
Tuomas Kanervala
