Suomalaisen naiskeihäänheiton hukattujen lupauksien lista on pitkä. Tällä hetkellä kausitilaston kärjessä ovat 23-vuotias Emilia Karell ja 20-vuotias Rebecca Nelimarkka. Molemmat ovat kiskoneet yli 58 metriä. Se on lupaavaa, mutta maailman huipulle on vielä matkaa.
Faktisesti Euroopan kärkeen on vain muutama metri. Kukaan suomalainen ei kuitenkaan ole jostain syystä sinne päässyt, vaikka lahjakkaita heittäjiä meillä on viime vuosinakin ollut. Aina ne viimeiset metrit jäävät ottamatta.
Lyhyt lähivuosien historiakatsaus:
Anni-Linnea Alanen heitti 21-vuotiaana vuonna 2023 62,45, Hän heitti jo 19-vuotiaana 59,52, juniorisarjoista on kaksi EM-pronssia. Tämän kauden avaus toi surkean tuloksen 49,58.
Julia Valtanen kiskaisi 19-vuotiaana 2021 57,90, se on edelleen hänen ennätyksensä. Tämän kauden paras on 53,85.
Elina Kinnunen voitti pronssia 19-vuotiaiden EM-kilpailuissa 2017. Hän heitti ennätyksekseen tuona vuonna 54,30. Seitsemän vuotta myöhemmin ennätys kirjattiin 55,80, tällä kaudella hän ei ole heittänyt.
Vivian Suominen heitti viisi vuotta sitten 18-vuotiaana ennätyksensä 54,64. Se on yhä ennätys. Tällä kaudella keppi on lentänyt 53,84.
Minna Hollanti nakkasi 18-vuotiaana 2019 tuloksen 52,02. Sen jälkeen ennätys on parantunut metrin ja 53 senttiä. Viime kesän paras tulos oli 50,36.
Jonnekin nämä lupaukset on kadotettu. Toki jokaisella on vielä mahdollisuus parantaa. Nyt Karellin ja Nelimarkan harteilla on tehdä jotakin, mitä suomalainen naisheittäjä ei ole tehnyt liki 25 vuoteen. Eli ottaa EM-mitali. Edellinen tempussa onnistunut oli Mikaela Ingberg vuonna 2002.
Nelimarkalla ei ainakaan ole kiire, mutta pitäisikö olla? Suomen ”järjestelmä” ei suosi sitä, että urheilemisella pystyisi ilman valtavaa somenäkyvyyttä elämään vuosikausia.
”Luin joku aika sitten, että ampumahiihtäjä Suvi Minkkinenkin vasta aikuisiällä ymmärsi kovan treenaamisen merkityksen ja alkoi pärjäämään. Sellaista sitä jotenkin todella aina arvostaa. Se on aika samaistuttavaa, kun on joutunut painamaan itsensä alhaalta ylös”, sanoo Nelimarkka, joka ei koe itseään ns syntymälahjakkaaksi.
Kiireen puuttumista toki alleviivaa ainakin vielä se, että Nelimarkka asuu edelleen vanhempiensa luona.
”Ei ole ollut mitään tarvetta muuttaa omilleen. Valmentajakin asuu naapurissa. Olosuhteet vain huononisivat, jos tästä kotoa johonkin lähtisin.”
Nelimarkan valmentaja Samu Myllymaa on pohtinut konsteja, millä Noormarkun Nopsan heittäjästä saataisiin seuraava suomalainen arvokisamitalisti, eikä hän kokisi monen muun lahjakkuuden karua kohtaloa
”Rebecca on säntillinen, tunnollinen ja ahkera valmennettava. Hän myös miettii ja käy itse läpi paljon asioita. Palautetta ja fiiliksiä tulee kyllä. Hyvin tiedostava urheilija, joka osaa itseanalyysin. Sanoisin, että reagoiva huippu-urheilija, joka osaa vetää johtopäätöksiä, eikä jää junnaamaan samoihin asioihin. Emme halua kiirehtiä tulosten kanssa, pohjatyö pitää tehdä huolella, että kroppa kestää keihäänheiton rajut vaatimukset”, Myllymaa sanoo.
Voima ja voimantuotto on heittäjälle tärkeä aspekti.
”Repe tuottaa voimaa vahvasti kiertämällä, joskus keihäs menee vähän poikittain. Mutta se voimakas kierto on hyvä asia. Kun se on hänen tapansa tuottaa voimaa, niin pyrimme sitä ruokkimaan”, Myllymaa sanoo.
”Voimaharjoittelussa teemme läpi vuoden liikkeitä, missä tanko liikkuu nopeasti. Silloin rautaa ei voi olla tangossa liian paljon. Tehontuottoa emme unohda edes syksyllä, emme halua luopua siitä, mitä on saavutettu. Toki kauden aikana perusvoimaa ja maksimivoimaakin tulee siihen oheen, mutta seuraamme enemmän juuri sitä, paljonko tehoa pystyy tankoon tuottamaan. Ainakaan toistaiseksi hänelle ei ole tullut keihäänheittäjille tyypillisiä olkapää- ja kyynärpäävammoja.”
Keihäänheiton tilasta ja valmennuksesta puhuttiin myös viime viikon Atleetin Kovaa, korkealta ja pitkälle -ohjelmassa mm. huippuvalmentaja Petteri Piirosen johdolla.
Lauri Hollo
