NHL-kesä on ollut viimeisten lähes kolmen viikon ajan mitä viihdyttävin, vaikka yhtään peliä ei ole pelattu. Syötöt, taklaukset, laukaukset, ovelat harhautukset, nerokkaat taktiikkakuviot, ja viimeiseksi tyrmäävät iskut, on annettu nahkakengät jalassa kokoustiloissa. Juuri kun luulimme vapaitten pelaajien markkinoitten lähes rauhoittuneen heinäkuun ensimmäisen ja toisen jälkeen tapahtui jopa historiallinen pommi: Philadelphia Flyers heitti tarjouslakanan (hieno suomennos termille ”Offer Sheet”) Anaheim Ducksin Leo Carlssonille. Tässä muutama sekalainen kommentti.
Mitä oikein tapahtui?
Philadelphia Flyersin General Manager Daniel Briere saattaa olla vain 178-senttinen herrasmies, moni muistaa sisukkaan keskushyökkääjän peliajoilta, mutta perjantaina hän oli NHL-maailman isoin henkilö.
Kesken rauhallisen perjantai-iltapäivän, juuri kun NHL-uutiset alkoivat jo vähän hellittää kesän suurimpien kalenteritapahtumien jälkeen, tulikin todellinen pommi. Philadelphia Flyers ilmoitti heittäneensä tarjouslakanan Anaheim Ducksin ykkössentterille, 21-vuotiaalle Leo Carlssonille.
Raporttien mukaan Carlssonin allekirjoittama tarjous oli yksi neljästä eri NHL-seurojen hänelle lähettämistä. Uuden koulun NHL-managerit osaavat käyttää tarjouslakanaa aseena. Välittämättä siitä, miten se vaikuttaa kilpailijoihin.
Tarjous on todella ruhtinaallinen. Leo Carlsson on allekirjoittanut Philadelphia Flyersin tarjoaman viiden vuoden tarjouslakanan, jonka AAV on $18 miljoonaa. Se on 175 miljoonaa Ruotsin kruunua! Kokonaisarvo siis $90 miljoonaa. Erittäin taitavalla Ducksin ykkössentterillä oli oikeus jättää allekirjoittamattakin, mutta kuka 21-vuotias kieltäytyisi tuollaisesta tarjouksesta?
Sopimustarjoukseen on laitettu vielä kirsikaksi kakun päälle kaikki siirrot estävä No Trade-pykälä sen viimeiselle kaudelle.
National Hockey Leaguen parhaiten palkattu pelaaja ennen tätä on ollut Minnesota Wildin Kirill Kaprizov 17 miljoonan dollarin vuosipalkalla. Kävi miten kävi siis, 33 maalia viime kaudella tehnyt Leo Carlsson on nyt, tai siis viimeistään seitsemän päivän päästä NHL-historian parhaiten palkattu pelaaja.
Stanley Cup-mestari Carolina Hurricanesilla ei ole yhtään kymmenen miljoonan dollarin pelaajaa. Florida Panthersillä oli vielä viikko sitten kaksi.
Mitä Anaheim voi nyt tehdä? Mitkä ovat sen vaihtoehdot?
Nyt Ducksilla on seitsemän päivää aikaa joko mätsätä tarjous, ja pitää 191-senttinen, erittäin ketterästi jäällä liikkuva nuorukainen joukkueessa. Tai antaa hänen liittyä Philadelphia Flyersiin, ja saada kompensaatioksi neljä Flyersin ykköskierroksen varausoikeutta.
Jos ajattelemme, etteivät nuo neljä varausoikeutta todennäköisesti tuota yhtään kesän 2023 NHL Draftin kakkosena (heti Connor Bedardin jälkeen) varatun Carlssonin tasoista pelaajaa, koska ne tuskin tulevat top-kolmesta, voisi kuvitella Anaheimin pitävän pelaajansa, vaikka se nyt tuleekin kalliiksi. Ducksin johto oli ilmoittanut jo ennen kaikkea tätä, että se tulisi varmasti mätsäämään kaikki Carlssonille mahdollisesti tulevat tarjoukset. Molemmissa tapauksissa Leosta tulee viiden vuoden diilin päätyttyä rajoittamaton vapaa agentti eli UFA.
Tarjous on rakennettu vielä niin ovelasti/viisaasti, että lähes koko summa ($85.3 miljoonaa) koostuu allekirjoitusbonuksista, joista suurin osa (3/4) menee maksuun heti kolmen ensimmäisen vuoden aikana, ja ensimmäinen $20 miljoonan maksu on maksettava heti sopimuksen tultua voimaan eli viikon päästä!
Anaheim Ducksin omistaja Henry Samueli on erittäin syvätaskuinen henkilö – henkilökohtainen omaisuus yli 36 miljardia US dollaria – mutta hänelläkään ei ole 20 miljoonaa taalaa käteistä käyttötilillä, tai Roope Ankan tavoin rahasäiliössä. Tuollaisen summan irroittaminen on jo aikamoinen teko, tahallisesti tietenkin aiheutettu. Anaheim Ducksilla ei ole ollut tapana antaa allekirjoitusbonuksia pelaajiensa sopimuksiin. Nyt on.
Samuelia pidetään todellisena herrasmiehenä, jolla ei ole joillekin NHL-omistajille tyypillistä suurta egoa. Hän jättäytyy mieluusti taka-alalle, ja antaa jääkiekkoasiantuntijoitten hoitaa Ducksin asiat. Hän luottaa palkkaamiinsa ihmisiin ja haluaa heidän menestyvän. Nyt kävi tällä kertaa huonommin.
Pat Verbeekin viivyttelytaktiikka neuvottelupöydässä tuli kalliiksi
Jostain syystä mieliimme muistuu helmikuussa The Athleticin julkaisema NHL-agenttien mielipidetiedustelu. Kolmen prosentin miehet vastailivat kysymyksiin nimettömyyden suojista. Ja kysymys 3b: ”Minkä NHL-seuran toimiston kanssa on hankalinta toimia?”
Ylivoimainen ykkönen oli Anaheim Ducks (Carolinan ja NY Islandersin edellä). GM Pat Verbeekiä kuvattiin kommenteissa epäjohdonmukaiseksi, huonotuuliseksi, ja hankalaksi neuvottelijaksi. Yksi agentti kirjoitti, että Ankkojen sikariportaan kanssa toiminen tuo mieleen vanhat ajat, jolloin seurojen johtajat olivat aina vihaisia ja haukkuivat agentteja suoraan rumilla sanoilla.
Pat Verbeek on tehnyt hyvää työtä joukkueensa rakentamisessa, mutta yksi virhe, vanhanaikainen viivyttely RFA-pelaajien sopimusten kanssa, tuli nyt kalliiksi. Hän toimi samalla tavalla Trevor Zegrasin, Troy Terryn, Jamie Drysdalen ja Mason McTavishin sopimusneuvotteluissa – kaikki saatiin maaliin vasta aivan viime hetkellä. Zegras ja Drysdale pelaavat nyt Philadelphiassa, ja McTavish treidattiin viikko sitten St. Louisiin.
Hän teki poikkeuksen puolustaja Jackson LaComben kanssa, LaCombe kirjoitti nimensä paperiin jo viime syksyn leirin aikana, sekä maalivahti Lukas Dostalin kanssa. Dosty sai sopimuksensa vuosi sitten kesällä.
RFA-pelaajan kanssa voi tehdä, ja parhaitten kanssa pitääkin tehdä, jatkosopimus heti, kun siihen on oikeus. Eli tässä tapauksessa Verbeek olisi varmasti saanut Leo Carlssonin nimen paperiin jo viime kesänä, tai syksyllä, ja aivan varmasti paljon pienemmällä summalla kuin nyt. Edmonton Oilers hoiti Evan Bouchardin diilin pois jaloista ajoissa. Los Angeles Kings teki saman Brandt Clarken kanssa. Ei mitään syytä odotella heinäkuun ensimmäisen ohi. Ei kannata odottaa, että tarjouslakanalle tulee mahdollisuus.
Pat Verbeek sanoi tammikuussa, ettei hän halunnut neuvotella RFA-pelaajiensa kanssa. Heidän fokuksensa tuli olla playoffeissa.
Jos ja kun Ducks mätsää Leo Carlssonille tulleen tarjouslakanan, ja mainittu 18 miljoonan dollarin AAV isketään Anaheimin Capin alle, kattoon jää vain 17 miljoonaa dollaria, joilla jotenkin mahduttaa joukkueen paras maalitykki ja pistemies Cutter Gauthier, puolustaja Pavel Mintykov sekä vielä RFA-pakki Tyson Hinds katon alle. Verbeekin onneksi Gautherille ei voida heittää lakanaa, koska hänen pelikokemuksensa ei vielä oikeuta vaadittavaa RFA-statusta. Korppikotkat lentelevät kyllä jo Mintykovin ympärillä, raporttien mukaan.
Voimme todeta, että NHL managerin tehtävä ei ole säästää upporikkaan omistajansa rahoja. Hänen tehtävänsä on voittaa. Hänen kannattaa miettiä, onko suhteen menettäminen pelaajaan yhden miljoonan arvoista. Hänen kannattaa miettiä neuvottelujensa vaikutusta muihin seuroihin. Ja neuvotteleeko hän yhden pelaajan, vai koko liigan kanssa tietyissä tapauksissa. Tällaisten pelaajien hinta ei koskaan laske. Tämä tapaus on ollut todellinen painajainen Anaheim Ducksille ja nöyryyttävä tahra Pat Verbeekin GM-aikakaudelle.
Kenenkään ei tule syyttää 21-vuotiasta ruotsalaispelaajaa tästä. Verbeek saa kantaa vastuun, ihan kokonaan. Hän teki virheen yrittäessään vääntää tärkeitten RFA-pelaajiensa kättä neuvotteluissa viimeisille minuuteille saakka. Sopimus olisi pitänyt tehdä vuosi sitten.
Toisella puolella Philadelphia Flyersin GM Daniel Briere saa tästä vain plussaa, vaikka ei onnistuisikaan. Tämä osoittaa kaikille Flyersista välittäville, että GM ainakin yrittää parantaa joukkueen asemaa. PR-voitto.
Kesäisen tarjouslakanapommin mahdolliset vaikutukset
Tämä kesäinen tarjouslakanapommi tulee muuttamaan NHL-businessta. Ja se muistutti meitä NHL-jääkiekkoa ihannoivia taas kerran siitä, että kyseessä on business. Iso ja kylmä business. Mitään ei saa ottaa henkilökohtaisesti.
Ne ajat, kun Anaheimin GM Brian Burke haastoi irlantilaiseen tapaan Edmonton Oilersin GM Kevin Lowen latotappeluun, koska tämä rohkeni heittää tarjouslakanan Ducksin Dustin Pennerille, ovat historiaa. Burkie lupasi vielä antaa Kevinille kyydin sairaalaan tappelun jälkeen, mikä oli herrasmiesmäinen tarjous. Ducks antoi Pennerin mennä Edmontoniin.
Ne ajat, jolloin Buffalon GM Darcy Regier vannoi vihasta puhkuen, ettei Sabres koskaan tulisi tekemään kauppoja Edmontonin kanssa, kun Oilersin GM Kevin Lowe oli heittänyt $50 miljoonan tarjouksen Thomas Vanekista, ovat historiaa. Sabres mätsäsi.
Kostoksi heitetyt tarjouslakanat ovat myös historiaa. Kuten taannoinen Montrealin Sebastian Aholle kesällä 2019 heittämä $42.27M (viisi vuotta) tarjous, ja kaksi vuotta myöhemmin Carolinan Jesperi Kotkaniemelle heittämä yhden kauden, vähän yli kuuden miljoonan dollarin kostolakana, ja erikoinen, 20 dollarin bonus päälle.
Leo Carlssonin tapauksessa on vihjailtu, että Flyers toimi kostona Cutter Gauthierin lähdölle Philadelphiasta. Todellisuudessa Ducksilla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa. Nyt oli kyse kylmästi busineksesta.
Kaksi vuotta sitten St. Louis Bluesin juuri poisjäänyt GM Doug Armstrong (Alexander Steen otti ohjat) nappasi tarjouslakanalla Edmontonilta sekä Dylan Hollowayn että Philip Brobergin, jälkimmäisen agentin Darren Ferrisin taitavasti junailemalla suunnitelmalla. Oilersin upouusi GM Stan Bowman ei ehtinyt varautumaan. Kun Armstrongilta kysyttiin, miten hän saattoi tehdä noin ikävästi tunnetusti hyvälle golf-kaverilleen Ken Hollandille, Armstrong vastasi, että hän olisi tehnyt samoin, vaikka hänen oma äitinsä olisi toiminut Edmontonin managerina.
Jäämme seuraamaan, miten tämä kylmä business, jonka Daniel Briere onnistui juuri tekemään, vaikuttaa tuleviin. Ihan piankin tuleviin. Heittääkö joku lakanan kohti Columbus Blue Jacketsin Adam Fantillia? Tai, todellinen iso paukku, mitä jos jostain lentää vastaava Chicago Blackhawksin Connor Bedardille?
Miten tämä tulee vaikuttamaan Macklin Celebrinin jatkolle, jos mitenkään?
Pelaajilla on yhä enemmän valtaa vaikuttaa omiin asioihinsa uudessa NHL:ssä. Jonkinlainen potilaat hallitsevat nyt turvakotiaan-ilmiö.
Leo Carlsson näyttäisi kieltämättä hyvältä Flyersin ykkösketjun keskellä, Travis Konecnyn ja Porter Martonen välissä, mikä tekisi Mikael Granlundista Ducksin ykkössentterin. Flyersilta puuttuu todellinen NHL-ykkössentteri. Mutta veikataan tässä, että Anaheim Ducks vastaa tarjoukseen. Muussa tapauksessa sen jälleenrakennusprojekti tuhoutuu.
Tarjous, kuten todettua, on rankasti etupainoitteinen. Carlsson tulee saamaan seuraavien 12 kuukauden aikana noin $39 miljoonan arvosta palkkaa/allekirjoitusbonuksia. Jotkut ovat jo ehtineet sanomaan, että tämä viimeisin tarjouslakanatapaus tulee upottamaan molemmat joukkueet. Mahdollista.
Neljä eri NHL-joukkuetta siis heitti tarjouslakanan Leo Carlssonista. Ketkä olivat ne kolme muuta? Seattle?
Ja veikataan tässä lisäksi, että Leo Carlssonista tulee seuraavien viiden vuoden aikana yksi kymmenestä parhaasta NHL-sentteristä. Paljon samaa kuin Leon Draisaitlissa, jopa nopeampi jaloistaan. Hänen potentiaalistaan on nähty vasta ihan pieni raapaisu. Ihan parhaitten pelaajien palveluksista tuleekin maksaa ylihintaa. Anaheim ei löydä mistään parempaa keskushyökkääjää. Juuri siksi Flyers laittoi niin paljon numeroita tarjoukseensa.
Onko Leo Carlsson 18 miljoonan dollarin arvoinen jääkiekkoilija? Ei tietenkään ole. Kaksi kertaa enemmän kuin mitä Canadiens maksaa Ivan Demidoville.
Tuleeko tämä nostamaan kaikkien NHL-pelaajien palkkatasoa, nousuvesi nostaa kaikkia laivoja-ilmiö? Se jää nähtäväksi. Esimerkiksi massiivinen Philadelphia Flyersin Nashvillen Shea Weberille vuonna 2012 heittämä 14 vuoden $110 miljoonan tarjous ei nostanut NHL-pakkien palkkatasoa. Se jäi yksittäistapaukseksi.
NHL-kesä rulettaa.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
X: @OnsideWithJouni
Facebook: Jouni Niemisen NHL
