Suomi tarvitsee yleisurheiluun poikaprojektin, jolla saadaan lisää poikia lajin pariin ja sitä kautta myös mahdollisuuksia menestykseen, kirjoittaa Jari Porttila Atleetin blogissaan.
Birminghamin EM-kisoissa menestyksestä vastasivat yksinomaan naiset, miehistä edes finaaliin ylsi vain kaksi urheilijaa; Topi Parviainen ja Juho Alasaari.
– Meillä on ollut tyttöprojekti ja se on tuottanut tuloksia. Nyt tarvitsemme samanlaisen poikaprojektin, myönsi SUL:n puheenjohtaja Riikka Pakarinen kun asiaa häneltä tiedustelin.
EM-kisojen saldo oli Suomelle odotettu. Neljää mitalia odotettiin, kolme saatiin. Kaksi kultaa ja yksi hopea oli hyvä saavutus ja erityisesti tapa, jolla Silja Kosonen, Alisa Vainio ja Wilma Heltelä mitalinsa ottivat, oli vakuuttava.
Kaikki mitalistit ovat vielä uransa siinä vaiheessa, että heiltä voi odottaa mitaleita myös jatkossa. Kivijalka on nyt hyvä, mutta ei kovin laaja.
Toisaalta suomalaisurheilijat saivat mitalien lisäksi vain kaksi pistesijaa, kun Roomassa kaksi vuotta sitten niitä tuli 11.
Kun katsotaan koko joukkuetta, niin siinäkin kävi jokseenkin odotetusti. Reilu puolet suoritti tasonsa mukaisesti, oman tason ylityksiäkin tuli mukavasti. Osalle kisat olivat tärkeä opintomatka ja osa epäonnistui.
Onnistujien listasta on pakko nostaa esille Riku Illukka, jonka 200 metrin SE 20,39 on Euroopan tasolla jo kova aika. Harva urheilija pystyy arvokisoissa tekemään Suomen ennätyksen, seuraavan kahden vuoden aikana Illukka voi johtaa miesten esiinmarssia.
Jos Suomeen tarvitaan poikaprojektia, niin samoin tarvitaan keihäsprojektia. Taso sekä miehissä että naisissa on Euroopassa surkea, Suomessa vielä surkeampi. On suorastaan häpeällistä, että keihäsvalmennuksen suurmaana pidetystä Suomesta ei löydy enää kansainvälisen tason heittäjiä.
Topi Parviainen on uuden aallon kärkinimi, mutta hänelläkin on vielä matkaa kansainväliselle huipulle. Topi täyttää syyskuussa 20-vuotta, joten tulevaisuus on hänen. Nuorissa on tulossa Jere Murto, mutta siirtyminen 700 gramman keihäästä 800 gramman keihääseen on yllättävän kova. Tuohon siirtymään tarvitaan kunnon valmennusta.
Suomalaisten miesten saldo EM-kisoissa oli historiallisen huono, itse asiassa heikoin koko EM-kisojen historiassa. Hälytyskellojen on siis soitava niin kovaa, että se kuuluu SUL:n valmennusjohtoon saakka.
On myös syytä pohtia, miksi niin moni kärkipään urheilija oli kesällä loukkaantuneiden kirjoissa. Loukkaantumisethan ovat yleensä seurausta harjoituksissa tai lihashuollossa tehdyistä virheitä. Niistä on päästävä eroon. Siinäkin avainasemassa on SUL.
Jari Porttila
