Nykyisistä Mestis-seuroista vain muutamalla täyttyvät ehdot, jotta seura voisi pelata 2030-luvulla B-liigassa.
Jääkiekon Liiga muuttuu kaksiportaiseksi kaudesta 2027-28 lähtien. A-liigassa pelaa 14 ja B-liigassa 10 joukkuetta.
Nykyisestä Mestiksestä tulevaan B-liigaan pääsee seitsemän joukkuetta. Uusien lisenssikriteerien perusteella ehdot oikeuteen pelata B-liigassa eivät kaikilla joukkueilla tule täyttymään.
Liiga vahvisti torstaina, että B-liigaan päästäkseen seuran kotihallin minimikapasiteetti pitää olla 2500 katsojaa. Tämän kauden Mestis-seuroista moiseen kriteeriin yltävät vain Kokkolan Hermes, Joensuun Kiekko-Pojat, Rovaniemen Kiekko sekä Turun TUTO Hockey.
Liiga ilmoitti tosin siirtymäajasta. Vuoteen 2030 saakka voi A- tai B-liigaa pelata pienemmälläkin areenalla, mutta 2030 lähtien on seuran kotipaikkakunnalla oltava 2500 katsojan halli. Toisella paikkakunnalla ei saa kotiotteluitaan pelata.
Imatran Ketterä haki viime keväänä Liigalisenssiä. Siihen sillä oli Mestiksen hopeajoukkueena oikeus.
Hakemus hylättiin, koska lisenssiehdot eivät täyttyneet. Imatralla moisesta tietysti marmatettiin. Sieltä väitettiin, että edellytyksiä pääsarjakauden läpivientiin olisi Ketterällä ollut. Tiettävästi suunnitelmana Ketterällä oli pelata osa kotiotteluistaan Lappeenrannassa.
Torstaina tuli ainakin selväksi, ettei Imatralla voida pelata 2030 edes B-liigaa, ellei paikkakunnalle saada 2500 katsojan hallia. Ketterän nykyiseen kotihalliin OmaSP Areenalle mahtuu 1300 katsojaa.
Jääkiekkoliiton asettama lisenssitoimikunta on rakentanut ehdot. Jääkiekkoliitto syöttääkin kiekon nyt pikkuseuroille ja niiden kotipaikkakunnille.
Viestinä on, että sarja on avoinna, mutta liiketoiminnassa on oltava riittävät laatukriteerit toiminnan pitämiseksi kannattavana.
-Meidän toimestamme on laitettu riittävä siirtymäaika saattaa olosuhteet sille tasolle, että se 2500 (katsojakapasiteetti) täyttyy. Sen on arvioitu olevan minimi, jolla järkevästi pystyt kaupallista Liigatoimintaa harjoittamaan, toteaa lisenssitoimikunnan puheenjohtaja Mikko Kuparinen Atleetin toimittajan Matias Hauhian haastattelussa.
– Lisenssi asettaa sen kriteeristön ja vaatimukset, joka sen pitää olla. Nythän se on seurojen hallien omistajien asia arvioida, onko Liigatoiminta semmoista, että sitä kyseisellä paikkakunnalla voidaan mielekkäästi harjoittaa, Kuparinen jatkaa.
Liigan puheenjohtaja Mikko Pulkkinen korostaa, että lisenssiehdoissa on kyse toiminnan taloudellisesta turvaamisesta.
– Lisenssijärjestelmä on laatujärjestelmä. Kun taloudelliset asiat, urheilulliset asiat ja olosuhdeasiat kehittyvät meidän seuroilla, niin suomalainen huippujääkiekkokin voi kehittyä, Pulkkinen toteaa Atleetille.
– Lyhyt tähtäin lisenssiasioissa on, että voidaan seuraava kausi viedä keskeytyksettä lävitse. Yhden joukkueen putoaminen pois kesken kauden. Se keskeytyminen on kallista. Se hankaloittaa koko sarjamuotoa, eikä sellaista haluta tapahtuvan, Pulkkinen jatkaa.
Pelkkä 2500 hallikaan ei riitä vielä B-liigaan. Seuran on lisäksi maksettava lisenssimaksu, jos sillä ei ole Liigaosaketta, jota enää ei tarvitse ostaa.
Pulkkinen arvioi, että lisenssimaksu kustantaa seuralle noin 200 000 euroa kaudessa, jos osakkuutta ei ole. Jos osake tai osakkeita Liigasta on, on lisenssimaksu seuralle pienempi.
Ehdot B-liigaan ovat Mestis-seuroille kovat.
– Uskon kyllä, että siirtymäajan puitteissa hallit saadaan kyllä asianmukaisiin olosuhteisiin, arvioi Kuparinen.
Kolme nykyistä Mestis-hallia pitäisi siis laajentaa 2500 katsojan halliksi, jotta B-liigassa olisi kymmenen joukkuetta 2030. Kunnallispoliittisesta päätöksenteostakin riippuu, voidaanko pienemmällä paikkakunnalla pelata ensi vuosikymmenellä B-liigan jääkiekkoa.
Suuremmillakin paikkakunnilla on tässä haasteensa. Viime viikolla Vantaan kaupunkitilalautakunta päätti palauttaa Tikkurilan areenan peruskorjaus- ja laajennussuunnitelman valmisteluun.
Laajennussuunnitelma ei sisältänyt Tikkurilan hallin katsomokapasiteetin laajennusta. Se on erillinen prosessinsa. Vuosi 2030 voikin tulla Kiekko-Vantaalle liian nopeasti vastaan.
Liigan avaaminen ja muuttaminen kaksiportaiseksi sarjajärjestelmäksi oli hyvin fiksu päätös. ”Pikkuseurojen diktatuurista” päästiin viimeinkin eroon, kun isommat seurat laittoivat kovan kovaa vastaan uhattuaan oman sarjansa perustamisella.
Kompromissiratkaisuna syntyi 14+10 joukkueen sarjasysteemi. Mutta Suomen olosuhteisiin moinen joukkuemäärä on aivan liian suuri.
Fiksuin ratkaisu kaksiportaiseen sarjaan olisi ollut 10+10 joukkuetta. Sillä systeemillä olisi riittänyt, että nykyisestä Mestiksestä olisi kelpuutettu kolme joukkuetta B-liigaan, josta samalla olisi tullut elinvoimaisempi sarja.
Ruotsin jääkiekossa pääsarjassa SHL:ssä pelaa 14 ja kakkossarjassa HockeyAllsvenskanissa myöskin 14 joukkuetta. Ruotsin taloudelliseen kapasiteettiin ja väestömäärään moinen joukkuemäärä sopii kummankin sarjan pysyessä elinvoimaisena.
Suomen Liiga kilpailee pelaajista HockeyAllsvenskanin, eikä enää SHL:n kanssa. Se kertoo Suomen tylyistä taloudellisista realiteeteista ja 2000-luvulla tehdyistä huonoista jääkiekkopoliittisista päätöksistä.
Varmasti Liigan taso pääsisi lähemmäksi SHL:ää, jos Liigan A-tasolla pelaisi vain kymmenen joukkuetta. Kenties kovilla lisenssiehdoilla tähän ollaan pyrkimässäkin, vaikka sitä ei ääneen sanotakaan.
Otto Palojärvi
