Helsingin Olympiastadionilla tiistaina järjestetty Suomen ja Valko-Venäjän välinen jalkapallon Kansojen liigan ottelu päättyi 0–0. Kentällä olleista kumpikaan joukkue ei siis voittanut, mutta poliittisen voiton ottelusta korjasi Venäjä, kirjoittaa Atleetin Otto Palojärvi.
Valko-Venäjä ei ole osallistunut sotilaallisesti Venäjän Ukrainassa käymään raakaan sotaan. Se on kuitenkin antanut Venäjän käyttää vapaasti aluettaan sotatoimien harjoittamiseen.
Valko-Venäjää vuodesta 1994 hallinnut itsevaltainen presidentti Aljaksandr Lukashenka haluaa pysyä vallassa hinnalla millä hyvänsä. Halutessaan Vladimir Putin voisi valloittaa Valko-Venäjän parissa päivässä ja liittää Valko-Venäjän Venäjään, mutta nykytilanteessa Putinin on helpompaa pitää Lukashenkaa vallassa löysässä hirressä.
Lännessä Valko-Venäjän rooli tunnistetaan kyllä. Vuonna 2022 Valko-Venäjä suljettiin Venäjän tavoin kansainvälisistä urheilutapahtumista.
Mutta 2024 Euroopan jalkapalloliitto UEFA päätti vapauttaa Valko-Venäjän pannasta 2026 MM-kisojen karsintoihin. Ehtona oli, että Valko-Venäjä pelaisi kotiottelunsa puolueettomalla kentällä.
Päätöstä on perusteltu tutulla mantralla, ettei politiikkaa ja urheilua saa sekoittaa keskenään. Valko-Venäjän tapauksessa moinen on täyttä höpöpuhetta. Käyttäähän urheilufanina tunnettu Lukashenka urheilua räikeästi poliittisen valtansa pönkittämiseen.
Helsingissä Valko-Venäjä siis tiistaina pelasi. Katsojamäärä 7262 kertoo osaltaan, että ihmiset äänestivät jaloillaan.
Kyse ei ollut Huuhkajien suosion romahduksesta. Ensi lauantain Albania-otteluun on tulossa ennakkolipunmyynnin perusteella yli 20000 katsojaa.
Huuhkajien fanikatsomo Pohjoiskaarre vihelsi äänekkäästi Valko-Venäjän kansallislaululle. Katsomoon tuotiin tifo, jossa oli selkeä viesti Lukashenkalle. Pöllön kynnet tarrasivat Lukashenkaa esittävään torakkapiirroshahmoon tekstillä ”sun päiväs koittaa”.
Katsomoon tuotiin myös Valko-Venäjän valtiolippuna 1991–94 käytössä olleita valkopunaraidallisia lippuja, jotka nykyään ovat maan tukahdutetun opposition symboli. Järjestysmiehet poistivat liput katsomosta.
Järjestysmiehet noudattivat Uefan sääntöjä, jotka kieltävät poliittiset viestit stadionilla. Lukashenka ja Putin saivat samalla naureskella, kun demokraattiset maat ampuivat jalkaansa.
Lukashenka palautti 1995 Valko-Venäjälle neuvostoajan lipun. Sitä voi yhtä lailla pitää poliittisena viestinä, vaikka se Lukashenkan päätöksellä Valko-Venäjän virallinen valtiolippu onkin.
Venäjän jalkapallomaaotteluissa vieraskentillä nähtiin ennen Ukrainan sotaa katsomoissa useasti Neuvostoliiton lippuja. Kukaan ei näitä lippuja poistanut, vaikka kyse oli selkeästä poliittisesta mielenilmauksesta siinä missä Valko-Venäjän entinen valtiolippukin on.
Tiistaina Helsingin Olympiastadinilla protestoitiin sen verran kuin pystyttiin. Poliittisen voiton vei kuitenkin Putin, jota hänen löysässä hirressään roikkuva nykyinen Valko-Venäjä palvelee.
Jos Putin selviää sodasta voittajana, saattavat itsenäisen Valko-Venäjän päivät olla luetut. On jo tullut selväksi, että Putin katsoo Ukrainan ja Valko-Venäjän olevan Venäjälle kuuluvia alueita.
Moskovan olympialaiset 1980 – Suomi palveli isäntäänsä
Palataanpa historiassa taaksepäin vuoteen 1980. Jalkapallo oli tuolloinkin Suomen idänsuhteissa arkaluontoisessa roolissa, mutta päinvastaisella tavalla.
Yhdysvaltain presidentti Jimmy Carter ilmoitti joulukuussa 1979 maansa boikotoivan Moskovan 1980 kesäolympiakisoja, koska Neuvostoliitto oli aloittanut sotatoimet Afganistanissa. Carterin masinoimaan boikottiin osallistui lopulta peräti 65 maata.
Neuvostoliiton kevyessä syleilyssä ollut Urho Kekkosen hallitsema Suomi kauhisteli lännen liikettä. Suomi ei halunnut sekoittaa urheilua ja politiikkaa, vaan ilmoitti Carterin boikotti-ilmoitusta seuranneella viikolla osallistuvansa varmasti Moskovan olympialaisiin.
Keväällä 1980 Norja ja Länsi-Saksa päättivät boikotoida Moskovan olympialaisia. Samalla ne vapauttivat Suomelle paikan Moskovan olympiajalkapalloturnaukseen.
Suomessa urheiluväki kävi kyllä keskustelua siitä, otettaisiinko jalkapallopaikka vastaan, mutta poliittisia asioita ei käsitelty. Paikasta kieltäytymistä perusteltiin urheilullisilla asioilla. Eihän kisapaikkaa oltu pelaamalla saavutettu.
Jalkapallopaikka otettiin vastaan. Siitä kieltäytyminen olisi saattanut tuoda Kekkosen ja Neuvostoliiton välille poliittisia ongelmia.
Suomi ei pelannut yhtään olympiaottelua Moskovassa. Jugoslavialle Suomi hävisi Valko-Venäjän pääkaupungissa Minskissä 0–2. Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa Suomi pelasi Irakin kanssa maalittoman tasapelin ja voitti Costa Rican 3–0.
Valko-Venäjä ja Ukraina olivat julistautuneet itsenäisiksi 1918. Neuvostoliitto lopetti näiden maiden itsenäisyyden väkivalloin 1919–20.
Suomessa vapaasta Valko-Venäjästä ja Ukrainasta ei vuonna 1980 puhuttu. Harva Suomessa oli tuohon aikaan näistä maista edes tietoinen.
Moskovan olympialaiset olivat Neuvostoliitolle sisäpoliittinen propagandavoitto. Omalle kansalle näytettiin, että Neuvostoliitto kykenee järjestämään merkittävän kansainvälisen urheilutapahtuman.
Afganistanin sotakin jatkui vielä kahdeksan vuotta. Neuvostoliitto vetäytyi Afganistanista 1988 rahojen loputtua. Monet ukrainalaiset ja valkovenäläiset sotilaat pääsivät Afganistanissa hengestään.
Suomen jalkapallomaajoukkueen pelaaminen 1980 Minskissä ja Kiovassa oli periaatteessa poliittisesti yhtä kiusallinen asia kuin Valko-Venäjän maajoukkueen pelaaminen Helsingissä 2026. Mutta Suomessa vuonna 1980 Neuvostoliiton sairas diktatuuri oli itsestään selvä asia. Sen kyseenalaistaminen ei ollut Suomessa sopivaa.
1980-luvulla Suomi oli niin sanotusti ei kenenkään maalla kiväärin piippujen osoittaessa Suomeen idästä. Los Angelesin 1984 kesäolympiakisoihin Suomi sentään osallistui, vaikka Neuvostoliitto näitä kisoja liittolaisineen boikotoi kostoksi Moskovan 1980 boikotista.
Los Angelesin olympialaisten miesten lentopalloturnaukseen vapautui peräti neljä paikkaa Neuvostoliiton, Kuuban, Puolan ja Bulgarian boikotoitua kisoja. Suomi olisi voinut hakea paikkaa olympialaisiin maailmanrankingin perusteella, mutta paikkaa ei haettu. Kiina otti kisapaikan, jonka Suomi olisi voinut takaportin kautta saavuttaa.
Neuvostoliitto ja Kiina olivat tuohon aikaan huonoissa väleissä. Suomi ja Neuvostoliitto taas vannoivat ikuista ystävyyttään.
Tasavallan presidenttinä 1982–94 toiminut Mauno Koivisto tunnettiin lentopallon ystävänä. Hän ei kuitenkaan auttanut suosikkilajiaan olympialaisiin, vaikka olisi halutessaan siihen kyennyt.
Presidentin käskyllä lentopallon olympiapaikkaa Los Angelesiin olisi varmasti haettu.
Otto Palojärvi
