Suomalaisen jääkiekkoilun pelaajakehitys on huolestuttanut pidemmän aikaa. Atleetin Kalju Corner-ohjelmassa jääkiekkopersoona Ismo Lehkonen avaa tilanteesta sanallisen arkkunsa kritiikkiä säästelemättä.
Suurin ongelma suomalaisessa pelaajakehityksessä on Ismo Lehkosen mielestä kilpailun puuttuminen. Päätös SM-liigan sulkemisesta vuonna 2000 aiheutti Lehkosen mukaan paljon vahinkoa. Juniorisarjoissakin avoin kilpailu käytännössä lopetettiin.
– Meillä on paskat housussa ihan oikeasti. Kiitos noiden pukuäijien, jotka silloin aikoinaan tekivät sen suljetun sarjan. Naurettavuuden huippu on, että A-junnuissa, B-junnuissa sekä C-junnuissa on ollut mandaattipaikkoja, Lehkonen jyrähtää Kalju Cornerissa.
Suomessa on tehty kyllä paljon tutkimuksia asian tiimoilta. Mutta ongelman ydintä saatiin korjattua vasta viime kaudella, kun tehtiin päätös kaksiportaisesta Liigasta.
– Vierumäen valmentajakoulutus tekee kaikennäköisiä tutkimuksia. Mua kiinnostaisi tietää, ketä ne tutkimuksia tekevät äijät ovat, koska olen niin monesta jutusta niin eri mieltä kuin olla ja voi? Ja mä voin sanoa, et olen ollut mukana kilpaurheilussa kohta 50 vuotta, Lehkonen täräyttää.
Lehkonen korostaa, että hänen junnuvuosinaan 1970-luvulla kilpailu oli kovaa jo varhaisteini-iässä.
– D-junnuissa Jokereissa kilpailimme jo tosissaan, kun koutsi ilmoitti, että nyt tämä turpaan ottaminen saa riittää. Ruvettiin oikeasti reenaamaan. Siitä tulee kohta 50 vuotta.
Turussa 1994 Lehkosesta tuli TPS:n U18-joukkueen päävalmentaja. Silloin seurajohto esitti hänelle kovia vaatimuksia.
– Kun menin Turkuun, Hannu Ansas ilmoitti minulle, että tavoitteena on mestaruus. Ja tästä ikäluokasta viisi tai kuusi pitää olla maajoukkuepelaajia.
Moni suomalainen suurlupaus palaa NHL:stä maitojunalla kotiin. Peliaikaa tulee vain AHL:ssä, jos sielläkään.
– Ihmettelen, että mitä ihmeen pehmeitä höpinöitä noi koko ajan tuolla painaa, kun kilpailun pitäisi olla keskiössä. Olen miettinyt sitä monta kertaa, kun sukupolvia olen nähnyt, että minkä takia jotkut pelaa NHL:ssä? Minkä takia jotkut sitten lopettelee? Heillä on ollut samaa pelaajapolkua.
Lehkonen painottaa, että ongelman juuri on todellakin kilpailun puuttuminen, kun putoamisen uhkaa ei ole ollut.
– Mestis oli puhelinliiga. Sieltä koutsit soittivat Liigaan eri joukkueille, ketkä tulevat meitä auttamaan? A-junnukoutsit soittelivat B-junnuihin, että ketä meille tulee tänään pelaamaan? Ei joukkueena harjoiteltu, Lehkonen jyrähtää.
– B-junnuikäisiä pelasi kassikaupalla A-junnuissa. A-junnusarjassa, mitä siellä nyt oli, 87 joukkuetta. Niilläkin oli mandaattipaikat, jatkaa Lehkonen.
– Missä meidän valmentajat ovat päässeet sparraamaan? Eivät missään, hän lisää.
Nyt Liiga on avattu ja juniorisarjoja uudistetaan. Lehkonen korostaa, että kestää silti vuosia, ennen kuin pelaajakehityksen tasoa saadaan kohennettua.
– Tämä on vasta ensimmäinen vuosi. Laivan kääntäminen kestää, sanonko kaksi olympiadia. Se on kahdeksan vuotta. Koutsitkin opettelee nyt junnupuolella kilpailemista.
