Helsingin IFK pudotti ison uutisen keskiviikkona, kun seura tiedotti antaneensa potkut päävalmentaja Olli Jokiselle ja koko hänen valmennustiimilleen. Atleetin jääkiekkoasiantuntija Tony Salmelainen uskoo, ettei seuralla ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa.
HIFK:n kausi on ollut toistaiseksi jättimäinen pettymys. Joukkue on tällä hetkellä vasta 15. sijalla SM-liigan sarjataulukossa, ja peliesitykset ovat jääneet syyskauden mittaan äärimmäisen vaatimattomiksi.
Varsinkin HIFK:n avauspelaaminen on tökkinyt pahemman kerran. HIFK on ollut alkukauden heikoin joukkue koko sarjassa, mitä tulee omista lähtemiseen kiekon kanssa.
Lopulta HIFK ajautui tilanteeseen, jossa sen oli pakko reagoida. Superkaudella kun ei ole varaa loputtomiin odottaa, että peli lähtisi jostain taikanapista painamalla sujumaan.
Ratkaisu oli odotettu, mutta aina omalla tavallaan yhtä traaginen: Jokinen sai potkut, ja uudeksi päävalmentajaksi palkattiin Tommi Miettinen.
– Kun miettii HIFK:n panoksia ja sitä, ettei pelaamisessa ole näkynyt riittäviä kehitysaskeleita, tällainen ratkaisu oli kuitenkin jossain määrin vain ajan kysymys, Atleetin jääkiekkoasiantuntija Tony Salmelainen sanoo.
HIFK:n onnistumiset jäivät syyskauden aikana vähiin. Hyviä esityksiä nähtiin joukkueelta vain pieninä välähdyksinä. Yksi sellainen tuli 10. lokakuuta, kun HIFK murjoi Nordiksella KalPan maalein 6–1.
– KalPaa vastaan nähtiin ehkä hieman parempaa pelaamista, mutta siinäkin pitää muistaa, että KalPa oli pelannut edellisenä päivänä ja matkustanut seuraavana aamuna Helsinkiin. HIFK sai siitä etua, jota ei mielestäni huomioitu riittävästi. Kokonaisuudessaan pelillinen kehitys on jäänyt aivan liian vähäiseksi, Salmelainen lataa suoraan.
Ainoa vaihtoehto
SM-liigan niin sanotulla superkaudella pelataan valtavilla panoksilla, kun 17 joukkueesta peräti kolme heikointa putoaa ensi kaudeksi B-sarjaan.
Tästä syystä seurojen reagointinappi on ollut aiempaa herkemmin käytössä. Kukaan ei tietenkään halua pudota runsaan pitopöydän äärestä sarjaporrasta alemmas. Tämä näkyi myös HIFK:n tuoreimmassa ratkaisussa varsin selvästi.
– En näe, että HIFK:lla olisi ollut enää kovin paljon vaihtoehtoja. Joukkueeseen olisi pitänyt saada merkittäviä vahvistuksia, mutta niitä ei välttämättä ollut saatavilla. Koko pelaajistoa ei voi vaihtaa, joten jotain muuta oli tehtävä, Salmelainen muistuttaa.
– Vaikka valmentajanvaihdosta saattoi pitää odotettuna, sen toteutuminen on silti aina tietynlainen shokki. Uskon, että seurajohto on käynyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot läpi ennen päätöstä. Tämän kauden poikkeuksellisen suuret panokset ovat varmasti vaikuttaneet ratkaisuun merkittävästi.
Suljetun sarjan aikaan joukkueilla oli mahdollisuus katsella kehnoakin peliä pidemmän aikaa. Tulevan kauden tilannetta oli mahdollista paikata myös niin sanotuilla tyhjennysmyynneillä viimeistään keväällä. Nyt moista luksusta ei ole enää tarjolla.
– En ole lainkaan varma, että Jokinen olisi saanut potkut tässä vaiheessa, jos kauteen ei liittyisi näin suuria paineita. Juuri tämän kauden merkitys on todennäköisesti ollut yksi ratkaisevista tekijöistä, Salmelainen arvelee.
Isoja virheitä jo ennen kauden alkua
HIFK potki edellisen urheilujohtajansa Janne Pesosen ulos jo syyskaudella 2025. Sen jälkeen HIFK oli ilman urheilujohtajaa virallisesti aina tämän vuoden elokuuhun saakka, kunnes painavan vastuun otti kantaakseen Lahden Pelicansissa erinomaista työtä tehnyt Janne Laukkanen.
Ennen Laukkasen pestaamista HIFK:n tämän kauden joukkueen rakennuksesta vastasivat Olli Jokinen, sidosryhmäpäällikkö Mika Kortelainen sekä toimitusjohtaja Ilkka Kortesluoma.
Erikoisen himmelin johdolla Jokinen sai HIFK:hon juuri niitä pelaajia, joita halusi. Jokisen edellisestä työpaikasta Timråsta Stadiin houkuteltiin maalivahti Tim Juel ja puolustaja Lukas Pilö. Linus Nässén ja Niko Huuhtanen olivat puolestaan Jokiselle tuttuja jo Jukureista.
Sille on kuitenkin syynsä, miksi joukkueen kasaamisesta vastaa yleensä urheilujohtaja, eikä päävalmentaja. Sidosryhmäjohtajista nyt puhumattakaan.
– Mielestäni suurin virhe tapahtui jo joukkueen rakennuksessa. Kun joukkuetta lähdetään rakentamaan liikaa valmentajan näkökulmasta, vaarana on, ettei kokonaisuus ole riittävän tasapainoinen. Tässä tapauksessa niin näyttää käyneen, Salmelainen pamauttaa.
Jokinen halusi peluuttaa liikkuvaa jääkiekkoa, mikä varsinkin Jukureissa onnistuikin parhaimmillaan äärimmäisen hyvin. Tämän kauden IFK:n materiaali ei antanut siihen mitään eväitä.
– Jokinen puhui siitä, että luistelumäärät ovat vähentyneet, kun pelaajat eivät enää juokse päättömästi joka suuntaan. Mutta asian voi nähdä toisinkin: joukkue ei yksinkertaisesti ole edes ehtinyt luistelemaan riittävästi. Kaikki ulkopuoliset ovat nähneet, että HIFK on jalaton joukkue. Se on ollut yksi suurimmista ongelmista tavoiteltuun pelitapaan nähden.
Pieniä pilkahduksiakin
Jotain hyvääkin HIFK:n kaudessa on ollut. Hyökkääjä Daniel Mäkiaho on Jokisen niin sanottu oma tuote. Hän on noussut tällä kaudella aivan uudelle tasolle ja johtaa SM-liigan pistepörssiä.
– Mäkiaho on pelannut erittäin hyvällä tasolla, ja nuorissa pelaajissa on näkynyt kehitystä. Se ei kuitenkaan riitä, jos joukkueen kokonaispelaaminen ei kehity, eikä tulosta synny, Salmelainen sanoo.
Mäkiaho on ollut HIFK:n syksyn harvoja valopilkkuja, mutta selviä hutihankintojakin on sattunut joukkoon. Salmelainen nostaa esimerkiksi puolustaja Kasper Puution, jota kaavailtiin ilmeisesti suhteellisen suureenkin kiekolliseen rooliin helsinkiläisten puolustuksessa. Ongelma vain on siinä, että Puutio ei ole Luke Martin.
– Iso ongelma on ollut myös se, ettei tärkeimpiin rooleihin hankituista pelaajista ole saatu riittävästi irti. Kun isolla rahalla hankitut kärkipelaajat eivät pysty vastaamaan odotuksiin, joukkueen rakentamiseen käytettyä rahaa menee käytännössä hukkaan.
Ja rahaa HIFK:lla on. Seura on ilmoittanut julkisuuteen, että se operoi tällä kaudella yli neljän miljoonan euron budjetilla eli koko sarjan suurimmalla rahatukulla.
– Jos HIFK:n pelaajabudjetti kuuluu Liigan viiden suurimman joukkoon, suorittaminen on ollut siihen nähden täysin riittämätöntä. Joukkue ei ole missään vaiheessa näyttänyt sellaiselta, jonka pitäisi kuulua sarjan kärkipäähän. Myös edistyneet tilastot tukevat sitä, mitä kaukalossa on nähty.
– Tulokset, tilastot ja silmämääräinen arvio ovat kaikki kertoneet samaa tarinaa. Jossain vaiheessa on pakko kysyä, kuinka monta ottelua voidaan vielä odottaa merkkejä paremmasta. Tämä on tulosurheilua, ja kehityksen täytyy näkyä myös kaukalossa, Salmelainen huomauttaa.
Kuka teki päätöksen potkuista?
HIFK:n tiedotteesta pomppasi esiin yksi erityinen yksityiskohta: urheilujohtaja Janne Laukkanen erikseen painotti, että kyseessä on hänen päätöksensä.
Asiassa ei sinällään ole mitään ihmeellistä. Urheilujohtaja vastaa tietysti urheilupuolesta, mutta HIFK:n kohdalla ulkopuolisille on usein välittynyt kuva, ettei seuran hallitus välttämättä aina osta urheilujohtajan näkemyksiä.
– ”Lelu” Laukkanen vastaa HIFK:n urheilupuolesta, joten uskon valmentajanvaihdoksen lähteneen hänen esityksestään. Hänellä on paras ja ajantasaisin tieto joukkueen sisäisestä tilanteesta. Hallituksen tehtävänä on sitten arvioida ja hyväksyä tällaiset ratkaisut, Salmelainen sanoo.
Mutta onko vuorineuvos Jaakko Eskolan johtamalla HIFK:n hallituksella oikeasti minkäänlaista osaamista hyväksyä tai jättää hyväksymättä urheilujohtajan esittämiä päätöksiä?
– Se on mielestäni ihan aiheellinen kysymys, Salmelainen sanoo.
– Voidaan hyvin kysyä, onko HIFK:n hallituksessa riittävästi urheiluosaamista haastamaan urheilujohdon näkemyksiä. Hallituksessa on varmasti kokemusta monelta alalta, mutta löytyykö sieltä Harri Tuohimaan lisäksi tarpeeksi modernin jääkiekon asiantuntemusta?
Ville Hirvonen
