Tämän kauden liigaa ei ole pelattu edes kahta kuukautta, mutta neljä päävalmentajaa on vaihtunut, kolme heistä on saanut potkut. Lisäksi kaikki muutkin liigaseurat kolmea lukuun ottamatta ovat antaneet valmentajapotkut sitten 5.10.2022, kun sarjajohtajana kekkaloinut Ilves monotti kalossin kuvan Jouko Myrrän ahteriin.
Tappara, espoolaisseurat Blues / Kiekko-Espoo ja KalPa ovat toista maata. Tapparan edelliset potkut annettiin Sami Hirvoselle vuonna 2011, Espoossa Lauri Marjamäelle 2013 ja KalPassa Jari Laukkaselle 2014.
KalPa on tunnettu pitkäjänteisestä valmennuspolitiikastaan, ja kaikki päävalmentajat ovat saaneet vuodesta 2015 alkaen valmentaa sopimuskautensa loppuun.
– Haluamme olla pitkäjänteisiä ja uskomme tekemiseen. Emme ole tietoisesti kirjoittaneet mihinkään, etteikö joku toimija voisi saada potkut, varmasti toimitusjohtajakin voi. Mutta seuramme arvoista löytyy pitkäjänteisyys, ja siksi emme tee mitään päätöksiä viikon tai kahden perusteella, toimitusjohtajana vuodesta 2013 toiminut Toni Saksman avaa Atleetille kalpalaista filosofiaa.
Etenkin nyt, kun peräti kolme seuraa putoaa tulevaan B-liigaan, on monilla toimistoilla paniikkinappulaa painava sormi normaalia herkemmässä. Kuopiossa ei ole.
– Emme mene tuloksen perässä liikaa, ei ole ennennäkemätöntä, että jääkiekossa tulee tappioita. Se on ehkä enemmän sitä, että pyrimme koko ajan tarkastelemaan omaa tekemistämme. Jos teemme asioita hyvällä tasolla, olemme valmiit sietämään hetkellisesti heikompaa tulostakin, Saksman sanoo.
Hän kertoo hyvän esimerkin KalPan mestaruuskaudelta 2024-2025. Silloin joukkueella oli jo joulukuussa jakso, jolloin se voitti seitsemästä pelistään vain yhden. Tammikuussakin tuli vielä viiden ottelun tappioputki.
– Päävalmentaja Petri Karjalainen kertoi, kun silloin joku kollega oli jo soitellut hänelle ja kysynyt, onko hän huolissaan, että tulee kenkää. Pete oli vastannut, ettei sellainen ole käynyt mielessäkään, koska hän tietää, miten täällä toimitaan.
Tuon tappioputken jälkeen KalPa voitti seitsemän peliä peräkkäin.
KalPassa ei ole ylijohtamista
Julkisuudessa on spekuloitu aiemminkin sitä, että monissa liigaseuroissa hallitus jyrää jopa pelaajavalintojen osalta haluamansa, eivätkä toimitusjohtajien alaisuudessa operoivat urheilutoimenjohtajat pysty tällöin toimimaan ammatissaan kuten pitäisi. Jos mediatietoja on uskominen, HIFK on tästä hyvä esimerkki. Moinen toimintamalli on kestämätön monessakin mielessä.
– Siitä olen tyytyväinen, että meidän seurassamme kaikki pysyvät erinomaisen hyvin omissa rooleissaan: omistajat omistavat ja hallitus toimii strategisella tasolla. Tiedän, että joissakin seuroissa juuri tuolta ylemmältä taholta ollaan hyvinkin innokkaita johtamaan ja ratkomaan urheilupuolen ongelmia. Meillä ei sellaisen ylijohtamisen murhetta ole ollut. Kaikki ymmärtävät, että vaikka tulos hetkellisesti kiertäisikin, on pääasia, että arkitekeminen on kunnossa. Istumme kaikki samassa veneessä ja soudamme samaan suuntaan, Saksman avaa.
Voisi kuvitella, että superkausi luo seurojen toimistolle stressaavan ja jopa paniikinomaisen tunnelman, jos alkaa näyttää siltä, että putoaminen uhkaa.
– No ei ainakaan minua hirveästi stressaa. Tiedostamme riskin, mutta olemme pyrkineet tekemään hallinnossa kaiken niin kuin ennenkin. Sen verran pitkään olen tässä hommassa ollut, että stressaavia asioita on kyllä ennenkin tapahtunut. Jos olisin hirveän voimakkaasti stressiin reagoiva tyyppi, en varmasti pystyisi tässä hommassa enää olemaan.
Avoimuutta yhteistyökumppaneille
Vaikka KalPassa eletäänkin ”normaalisti”, varsin auliisti myös myönnetään, että B-liigaan putoamisen peikko väijyy kintereillä. Tämä on tuotu hyvin selvästi esille myös yhteistyökumppaneille.
– Olemme pyrkineet olemaan avoimia esimerkiksi kumppanuussopimuksissa. Tämä on tästä kaudesta eteenpäin jatkuva olotila. Sarjataso voi vaihtua. Tosi moni pitkäaikainen yhteistyökumppanimme on lähtenyt siihen, että voimme pelata vuoden verran B-liigassa, eikä se vaikuta sopimussummiin.
Mallia on otettu länsinaapurista. Toimitusjohtaja Saksman kävi aiheesta syvällisiä keskusteluja CHL-vierailulla Brynäsin johtoportaan kanssa.
– Olemme ottaneet esille Brynäsin esimerkin. He olivat 63 vuotta peräkkäin SHL:ssä tai Elitserienissä, mutta putosivat 2023 Allsvenskaniin. He tulivat vuodessa takaisin pääsarjaan ja olivat heti finaaleissa. Heillä sekä yleisömäärät, että kumppanuuseurot ja liikevaihto pysyivät koko ajan SHL-tasolla. Yhteistyökumppaniemme vastaanotto tälle asialle on ollut tosi positiivinen.
– Tuossa näkyy yhteisön voima. Jos asiat kääntyvät yhtäkkiä väärään suuntaan ja urheilullinen tulos on huono, silloin juuri yhteisön voimaa tarvitaan. Tällä hetkellä tuntuu, että täältä todellakin löytyy sellaista. Asioista pitää uskaltaa jutella yhteistyökumppaneiden kanssa.
B-liigaan ei haluta mennä
Jos talous on muutenkin kuralla, voi tulla ikäviä yllätyksiä, mikäli löytää itsensä keväällä B-liigasta. KalPa teki viimeksi tappiota koronakaudella 2020-2021. Sen jälkeen se on takonut voittoa yli 1,6 miljoonaa euroa. Samaan ei ole pystynyt yksikään toinen liigaseura.
– Olisi tosi tekemätön paikka huomata huhtikuun lopussa, että sarjataso vaihtuu ja 300-500 yhteistyösopimusta raukeaa saman tien. Silloin pitäisi todennäköisesti kutistaa väkeä toimistoltakin, ja kun palattaisiin takaisin ylös, olisi hankala paikka yhtäkkiä kasvattaa se kymmenkertaiseksi, Toni Saksman kertoo.
Kysyn toimitusjohtajalta vielä, olisiko B-liigaan putoaminen KalPalle katastrofi? Ennen vastausta seuraa jokusen sekunnin hiljaisuus.
– Eihän me sinne haluta mennä. Johdon vastuulla on miettiä, miten mahdollisesta ei-toivotusta skenaariosta selvitään ja miten siihen varaudutaan. Varmasti se olisi iso isku ja aiheuttaisi paljon miettimistä monessakin asiassa. Mutta pyrimme hoitamaan asiat niin, että pystyisimme B-liigassakin elämään ylemmän tason toimijan resursseilla. Toki jos putoaisimme, olisi pakko onnistua heti ja päästä takaisin A-liigaan.
Lauri Hollo
