Leijonat avasi taipaleensa 4 Nations Face-Offissa 1-6-tappiolla Yhdysvaltoja vastaan. Kaksi erää näytti varsin hyvältä, mutta tietyt huolet nostivat päätään 3. erässä ja oikeastaan jo ennen peliä.
Leijonien päävalmentajat ovat tavanneet olla myrtsejä lehdistön edessä ennen ja jälkeen suurten otteluiden. Paineet lienevät niin kovat, että haastattelut eivät ikään kuin sovi siihen paineiden pirtaan.
Ymmärrettävästi naama kireänä ja keho jännittyneenä oli myös Antti Pennanen Ruudun haastattelussa ennen peliä. Tunnelmaa ei tuntunut rentouttavan yhtään se, kun toimittaja tivasi syytä Pennasen poissaololle pelipäivän lehdistötilaisuudesta.
Jos tuohon poissaoloon syy oli ”kommunikaatiokatkos”, jäi toisaalta se epäselväksi, miksi Pennanen itse puuttui yksistä harjoituksista kokonaan.
Kai sitä ajattelisi, että jokainen minuutti kannattaa käyttää hyödyksi näissä karkeloissa – oli kyse sitten valmistavista treeneistä taikka esiintymisestä pohjoisamerikkalaisen median edessä.
Ruudun haastattelussa oli omituista myös kysymys viidellä puolustajalla pelaamisesta. Oliko tässäkin tapahtunut jonkinlainen ”kommunikaatiokatkos”? Mistä tällainen kysymys oikein kumpusi?
Turhaa ulinaa vai onko sittenkään?
Lisää ”kommunikaatiokatkosta” saatiin, kun Patrik Laineen yöpaikasta tiedusteltiin. Pennanen ei oikein tiennyt vastausta kysymykseen. Ihmeellisesti myös pelipaikoille saapuessaan muut vaikuttivat käyttävän pukua, kun Laine veteli design-vermeissään.
Äkkiseltään tällaiset kommentit voivat vaikuttaa turhalta ulinalta, mutta Suomen vahvuus on ollut joukkueena toimiminen. Jos kommunikaatio pettää jatkuvasti, voi syntyä aivan turhaa draamaa niin joukkueeseen kuin sen ympärille.
Leijonat pelasi kelvollisesti kaksi erää, mutta kolmannessa ote kirposi. Leijonien ykkössentteri Aleksander Barkov kertoi haastattelussa erän ”riistäytyneen käsistämme”.
Joukkue tarvitsee nyt rauhan ympärilleen, jotta Ruotsin kaatamiseen on parhaat edellytykset. Pennanen ja kumppanit voivat aloittaa siitä, että ”kommunikaatiokatkoksia” ei enää nähdä.
Ja hei saa hymyillä! ”Ei tää niin vakavaa oo”, sanoisi Hannu Jortikka.
