Janne Ahonen on maailman kaikkien aikojen parhaita mäkihyppääjiä. Siksi onkin hämmästyttävää, ettei Ahonen voittanut henkilökohtaista olympiamitalia, vaikka osallistui olympialaisiin seitsemän kertaa.
Janne Ahonen voitti Keski-Euroopan mäkiviikon viisi kertaa. Maailmancupin kokonaiskisan hän voitti kahdesti.
MM-kisoissa Ahonen voitti kultaa normaalimäessä 1997 ja suurmäessä 2005. Lisäksi hän voitti joukkuemäen MM-kultaa 1995, 1997 sekä 2003.
Olympialaisiin Ahonen osallistui peräti seitsemän kertaa. Kukaan muu suomalainen ei ole ollut yhtä montaa kertaa talviolympialaisissa kisaamassa.
Mutta Ahonen ei koskaan voittanut olympiakultaa. Ei edes joukkuemäessä.
Ensi kertaa Ahonen osallistui olympialaisiin Lillehammerissa 1994 vain 16-vuotiaana. Hän oli oppimatkalla sijoituksen oltua normaalimäessä 37:s ja suurmäessä 25:s.
Naganossa 1998 Hakuban olympiamäissä Ahosen odotettiin taistelevan kultamitalista. Normaalimäessä hänen hyppyvuoronsa osui kuitenkin huonoon tuulirakoon ja tuloksena oli nelostila.
Suurmäessä Ahonen epäonnistui Naganossa sijoituksen oltua 37:s. Joukkuemäessä Suomi oli vasta viides, kuten oli ollut Lillehammerissakin.
Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002 Ahonen jäi normaalimäessä taas kerran neljänneksi. Pronssi jäi Park Cityn olympiamäessä 1,5 pisteen päähän. Suurmäessä Ahosen sijoitus oli Park Cityssa yhdeksäs.
Salt Lakessa Ahonen sai avattua olympiamitalitilinsä, mutta varsin karvaalla tavalla. Suomi hävisi joukkuemäessä kultamitalin Saksalle 0,1 pisteellä.
Toni Niemisellä oli Ahosen ohella syytä katkeruuteen, koska Mika Kojonkoski ei valinnut Niemistä joukkueeseen, vaikka Niemisen avulla Suomi olisi voinut voittaa kultaa.
Ahosen katkerat olympiamuistot saivat jatkoa Torinon olympialaisissa 2006 Pragelatossa. Siellä hän oli kovassa kunnossa, mutta tuuliolot tekivät varsinkin normaalimäen kisasta melkoista lottoa.
Ahonen jäi lopulta kuudenneksi. Se oli katkera paikka, koska tuuliolot muuttuivat toisen kierroksen lopulla täysin ja Ahonen menetti mahdollisuutensa voittoon.
Matti Hautamäki oli ollut Salt Lake Cityssa suurmäessä pronssilla. Normaalimäessä Hautamäki voitti Torinossa hopeaa päästyään vuoroon toisella kierroksella suotuisissa tuulioloissa.
Suurmäessä Ahonen oli Torinossa yhdeksäs. Joukkuemäestä tuli uran toinen olympiahopea.
Ahonen lopetti uransa 2008, mutta tekikin paluun vain vuotta myöhemmin. Hän halusi voittaa henkilökohtaisen olympiamitalin Vancouverin 2010 olympialaisissa.
Vancouverin kisoissa, joiden mäkihypyt kisattiin Whistlerissä, Ahonen oli normaalimäessä neljäs. Se oli hänelle jo kolmas olympiamäkihypyn nelostila.
– Hieno numero teillä tossa akkreditoinnissa, totesi pettynyt Ahonen medialle kisan jälkeen sarkastiseen sävyyn viitaten median olympialaisten kategorianumeroon neljä.
Ahonen loukkasi itseään Vancouverissa suurmäen kilpailussa. Joukkuemäkeen hän ei pystynyt osallistumaan.
Uransa Ahonen lopetti toisen kerran 2011. Hän teki paluun kuitenkin 2013 ja oli mukana Sotshin olympialaisissa Krasnaja Poljanan olympiamäissä 2014. Niissä sijoituksena oli normaalimäessä 29:s, suurmäessä 22:s ja joukkuemäessä kahdeksas.
Ahonen jatkoi uraansa lopulta vielä Pyeongchangin 2018 olympialaisiin. Niissä kisoissa hän oli Suomen paras hyppääjä oltuaan normaalimäessä 40:s, suurmäessä 28:s ja joukkuemäessä.
Olympiamuistoiksi Ahoselta jäi kaksi joukkuemäen hopeaa ja katkeria nelossijoja. Olympiauran päättyessä hän ei vaikuttanut kuitenkaan katkeralta.
– En olisi kyllä kuvitellut, että sain olla näin monta kertaa mukana. En ajatellut, että hyppään edes Vancouverissa tai Sotshissa. Aika monet olympialaiset tuli enemmän kuin nuorena edes haaveili, Ahonen sanoi Pyeongchangissa jutun kirjoittajalle.
