Vancouverin 2010 olympiakisoissa Suomi voitti pronssia, vaikka mieleenpainuvimmaksi muistoksi niistä kisoista on jäänyt Leijonien kammottava 1-6 -tappio Yhdysvalloille.
Jukka Jalonen oli noussut valmentajana tuhkasta 2000-luvun alussa. Hän oli epäonnistuneiden SM-liigapestiensä jälkeen käynyt valmentamassa ”nälkäpalkalla” Englannissa ja Italiassa. Sitten vuonna 2000 hän sai vielä mahdollisuuden HPK:sta, jonka johdatti pronssiputken jälkeen Suomen mestariksi 2006.
Jalonen jatkoi sen jälkeen Suomen maajoukkueessa. Ensin vuoden verran Doug Sheddenin kakkosmiehenä, kunnes nousi päävalmentajaksi 2008.
Ensimmäinen MM-turnaus 2009 ei mennyt Jalosen opeilla putkeen. Yhdysvallat pesi suomalaiset puolivälieräottelussa. Paine Jalosta kohtaan kasvoi.
Vancouverin olympiakisoissa 2010 Jalonen joutui kovaan paikkaan päästessään Suomen parhaan joukkueen valmentajaksi. Hänen kiekkokontrolliin ja viivelähtöihin perustunut pelitapansa ei tiettävästi ollut kaikkien NHL-kiekkoilijoiden mieleen.
Ainakin Teemu Selänne kritisoi moista julkisesti. Hän ilmaisi, ettei Euro Hockey Tour-pelitapa ei sopinut NHL-kokoiseen kaukaloon.
Muutamaa vuotta Vancouverin kisojen jälkeen Selänne laittoi lisää pökköä pesään. Hän ilmoitti, että ”meidän peli” on hänelle ”kiinaa”.
Alkusarjassa Vancouverissa Suomi voitti Valko-Venäjän 5-1 ja Saksan 5-0. Sitten vastaan tuli Ruotsi, joka tyrmäsi Suomen 3-0 Leijonien pelattua umpisurkean ottelun.
Media kirjoitteli Suomen joukkueen kriisistä. Pelaajat eivät olleet kuulemma ostaneet Jalosen pelitapaa.
Kimmo Timonen muisteli jutun kirjoittajalle seitsemän vuotta myöhemmin, että kriisiä olisi paisuteltu.
– Eihän mediajuttuja turhasta lähdetä vetelemään, mutta ei mulle jäänyt mieleen, että siellä sen isompaa olisi tapahtunut ikinä. Jostain pikkuasiasta voidaan tehdä iso asia ja näin siinä tapahtui.
Suomi voitti puolivälieräottelussa Tshekin 2-0 ja kairasi tiensä mitalipeleihin. Maalivahti Miikka Kiprusoff pelasi loistavan ottelun.
– Me pelattiin mun mielestäni tänään helvetin hyvä peli. Turha meidän on keskittyä siihen, mitä media on kirjoittanut, kommentoi Jarkko Ruutu Tshekki-ottelun jälkeen Sportti.com:lle.
– Varmaan sellaista juttua ei haluta kirjoittaa, että Suomi voittaa, naurahti Toni Lydman sarkastisesti mediakirjoitteluun viitaten.
Välieräottelussa tuli sitten karmea selkäsauna. Yhdysvallat teki vajaassa 14 minuutissa Suomea vastaan kuusi maalia. Kiprusoff antoi avausmaaliin paraatisyötön ja oli muutenkin aivan kateissa. USA voitti lopulta 6-1.
– Täytyy sanoa, että en ole ihan varma. En muista niin tarkkaan. Mutta olihan se aika harvinaista, että mitä tässä nyt niin kuin tapahtuu, koska kuitenkin aloitettiin peli hyvin ja oltiin pelissä mukana ja sitten yhtäkkiä tulos on taululla toi, Jere Lehtinen muistelee Atleetin haastattelussa kysyttäessä, oliko hän muissa otteluissaan joutunut pyöritykseen, jossa vastustaja osuu kuudesti reilussa 13 minuutissa.
Ottelu alkoi Vancouverissa kello 12 paikallista aikaa. Suomessa kello oli 10 illalla eli ottelu tuli kohtuulliseen katseluaikaan toisin kuin moni turnauksen muista peleistä. Siksi varmasti Yhdysvallat-ottelu on jäänyt kansalle paremmin mieleen kuin Suomen hyvät ottelut Tshekkiä ja Slovakiaa vastaan, jotka Suomen aikaa pelattiin keskellä yötä.
Pronssiottelu pelattiin heti seuraavana päivänä. Leijonat kokosi itsensä ja voitti 5-3.
Slovakia oli johtanut ottelua toisella erätauolla 3-1. Leijonat teki kolmannessa erässä neljä maalia Olli Jokisen osuttua kahdesti.
– Muistan, kun oltiin erätauolla häviöllä ja vähän oli mieli maassa. Puhuttiin, että jumankauta, mehän ollaan olympialaisissa. Nyt pannaan viimeiset energiat likoon ja katotaan, mihin päästään. Ja pitää muistaa, että kolmannen ja neljännen sijan ero on huima. Kyllä se siitä sitten kääntyi. Sekin pitää muistaa, että pronssi olympialaisissa voitetaan. Kyllä sitä juhlittiinkin, Timonen muisteli.
Lehtinen korostaa, että nousu välierän romahduksen jälkeen on hieno tarina.
– Toisaalta, miten me noustiin siitä sen jälkeen. Seuraavana päivänä tuli pronssipeli vastaan aika nopeasti. Pystyttiin nollaamaan se peli.
– Mä en tiedä, mitä ulkopuolella on puhuttu ja sen enempää, mutta tiedostettiin, että ollaan mitalipeleissä ja mitali on mahdollisuus siinä voittaa. Ja onnistuttiin, vaikka oltiinkin Slovakiaa vastaan siinä häviöllä. Osoitti joukkueen kovuuden ja yhtenäisyyden, että pystyttiin nousemaan siitä takaa voittoon, neljännen olympiamitalinsa voittanut Lehtinen jatkaa.
Timonen korostaa, että muistot hänellä olivat Vancouverin kisoista positiivisia USA-ottelusta huolimatta.
– Välieräpeli meillä alkoi päin helvettiä. Se alku oli ihan katastrofaalinen. Mutta se on pronssimitali ja sen mä muistan niistä kisoista. Ja kuitenkin oli hienot kisat. Perhe nautti siellä. Vancouver on hieno kaupunki. Ei mulla ole niistä kisoista ainakaan mitään valittamista.
Heti pronssiottelun jälkeen jutun kirjoittaja kysyi Timoselta, pelaako hän Sotshin olympialaisissa 2014, mihin Timonen vastasi, että siihen on viiden prosentin mahdollisuus. Sotshissa Timonen lopulta pelasi.
Jukka Jalonen esiintyi median edessä pronssiottelun jälkeen ärhäkkäänä. Hän suorastaan kuittaili toimittajille ilkeästä kirjottelusta ilmoittaen, ettei tiedä “minkälaista p**kaa siellä on taas kirjoitettu”.
Turnauksen loppuottelussa kohtasivat Kanada ja Yhdysvallat. Hurja jännitysnäytelmä, jota paikan päällä oli seuraamassa Yhdysvaltain silloinen varapresidentti Joe Biden, päättyi Kanadan 3-2 -voittoon jatkoajalla.
Olympiakullan ratkaisseen maalin viimeisteli Kanadalle Sidney Crosby. Vancouver meni täysin sekaisin. Kaupungilla oli finaalin jälkeen melkoinen hulina.
– Uskomaton tunne. Kotiyleisö huutaa täysillä ja koko halli laulaa kansallislaulua. Onhan tämä aivan ainutlaatuinen kokemus. Pukuhuoneessa tiesimme, että voittaisimme tämän ottelun. Olimme tänään USA:ta vahvempi joukkue, emmekä epäilleet asiaa ollenkaan, totesi Kanadan pelaaja Patrick Marleau heti finaalin jälkeen jutun kirjoittajalle.
