Taru Silaste on ehtinyt tekemään hevosurheilun parissa vähän kaikenlaista. Kuitenkin ammatti hevosten parissa oli kaikkea muuta kuin selkeää hänen oltua nuorempi.
– Muutimme maalle, kun olin lapsi ja samalle meille kotiin tuli harrasteravureita ja poni. Tuosta harrastus lähti liikkeelle.
– Kävin kuitenkin ammattikorkeakoulun ja pääsin Iisalmeen kesäteatteriin tuottajaksi töihin, eikä hevoshommat ammattimaisesti vielä tuossa kohtaa tuntuneet mahdollisilta.
– Kesäteatterissa kuitenkin työt loppuivat ja pikkusiskoni oli lähtenyt Ruotsiin hevosenhoitajaksi ja minullakin heräsi ajatus, että hevosten kanssahan voisi tehdä myös töitä ammattimaisesti. Markku Niemisellä aukesi samoihin aikoihin hevosenhoitajan paikka, jonne sitten hain ja myös pääsin.
– Olin tuolloin 25-26 vuotias, joten en ollut enää sieltä nuorimmasta päästä hoitajista varsinkin niistä, jotka vasta aloittelevat hoitajan töitä.
Niemisellä Silaste viettikin seuraavat kolme vuotta.
Toimistotöistä Ruotsiin
Niemisen tallilla vietettyjen vuosien jälkeen Silaste pääsi Hippokseen töihin kilpailusihteeriksi.
– Se oli ihan mukavaa, mutta lopulta toimistotyö ei ollu minua varten.
Kaipuu tallihommiin vei voiton ja lopulta tie johti Ruotsiin.
– Kuulin sitten, että Hanna Lähdekorpi etsii tallilleen työntekijää ja pääsin sinne. Siitä työstä tykkäsin todella, koska Hanna kiersi paljon eläinlääkärinä, niin tallilla sai runsaasti vastuuta, koska olin ainut vakituinen työntekijä. Tuon takia se myös erosi runsaasti suurempien tallien arjesta.
– Tämän jälkeen kiertelin useammalla tallilla Ruotsissa. Peter Untersteinerin tallilla tein muutamia kesälomien tuurauksia. Tämän lisäksi olin vielä töissä Jerry Riordanilla, Maria Törnqvistillä sekä lopuksi vielä Jonna Irrillä.
Kokonaisuudessaan Silaste vietti Ruotsissa noin kolme vuotta vuosina 2020-23.
– Ruotsin reissun päätteeksi ostin talon Mikkelistä ja olen tehnyt tuurauksia Ruotsalaisen Janin sekä Kaisa Tupamäki-Kukkamon talleilla.
Arjessa ei suuria eroja maiden välillä
Silaste on kerennyt näkemään suurempia sekä pienempiä talleja niin Suomessa kuin myös Ruotsissa.
– Arki tallilla ei eroa niin paljoa oletko sitten Suomessa tai Ruotsissa. Totta kai Ruotsissa yksiköt alkavat olla niin suuret, että aikataulujen on oltava tarkempia ja kaiken piirun verran organisoidumpaa. Esimerkiksi Untersteinerin tallilla jokaisen hiittiryhmän lähtö oli aikataulutettu.
Suurimmat erot Silaste löytää ravireissuilta.
– Ruotsissa kun päästään ravipaikalle niin hevonen puretaan karsinaan, jonka jälkeen kaikki käyvät rauhassa syömässä lämpimän ruuan tallikahviossa.
– Tuo on mukava tapa, kun ei ole koko ajan niin kova kiire, ja kun on saanut syötyä kunnolla ei työ ole niin rasittavaa kokonaisuudessaan.
Tulevaisuus aika selkeä
Vieläkö Silaste sitten haikailee ammattitallille töihin?
– Luulen, että en enää kokopäiväisenä lähde. Kyllä on päiviä jolloin se houkuttelisi, mutta olen ostanut talon täältä Mikkelistä ja pihassa on omia hevosia. Hoitajan työn ohella on hankala tehdä muuta, vaan siihen työhön on vihkiydyttävä tosissaan.
– Tässä kotona meillä on yhteensä yhdeksän hevosta. Kaksi vuotiasta, yksi kaksivuotias sekä Winners Lane, joka tuli noin kuukausi sitten Janita Antti-Roikolta. Näiden lisäksi löytyy kolme siitostammaa, joista kaksi on kantavia ja lisäksi kaksi täyshoitoratsua.
Tulevaisuudesta puhuttaessa Silaste toivoo omien kasvattien menestymistä.
– Toivottavasti 10 vuoden päästä olemme Kuningatarkilpailussa tulevana kesänä syntyvän suomenhevosen kanssa.
Derbyfinaali kohokohtana
Parhaista muistoista puhuttaessa Silasteen on hankala nimetä ehkä juuri yhtä erityistä.
– Kauheasti olen saanut hoitaa kivoja hevosia. Ehkä kuitenkin hienoin juttu oli päästä Derbyfinaaliin Exploding Alicen kanssa vuonna 2017. Se on kyllä itseasiassa samalla hienoin, että kauhein muisto.
– Tamma oli äärimmäisen kuuma tapaus. Yritin siinä sitten ottaa pullarinverkkoa pois minuutti ennen lähtöä ja samalla sitä touhua kuvataan screenille. Toinen vetolappukin tippui siinä tohinassa, mutta oli erittäin hienoa niin kuuman hevosen kanssa edes päästä finaaliin.
– Tämän lisäksi hieno muisto on, kun kiersin raveja toisen polven oman kasvatin kanssa kun olin hippoksessa töissä. Vaikka menestystä ei suuremin tullut, niin se oli kuitenkin erittäin mukavaa.
Työn parhaita puolia kysyttäessa Silaste nimeää saman, kuin niin moni muukin ammatissa työskentelevä ja syystä.
– Hevoset se totta kai on. Se on hienoin tunne, kun alat ymmärtää hevosta ja tajuat mikä on se sen juttu ja saat kaivettua sen elämän ilon ja itsevarmuuden esille. On erityisen hienoa nähdä, kun hevonen nauttii omasta työstään.
– Suomalaisesta raviurheilusta toivoisin, että entisistä ravihevosista koitettaisiin saada enemmän tulevaisuudessa harrasteratsuiksi niiden urien jälkeen. Monesti ne ovat juuri parhaita harrasteratsuja, kun ne on nähnyt ja kokenut niin paljon. Niitäkin minulla voisi olla talli täynnä kotona 10 vuoden päästä, Silaste päättää.
Seuraa Atleetti Raveja Facebookissa ja Instagramissa, niin tiedät mitä raveissa tapahtuu!
