Leijonien päävalmentaja Antti Pennasen toiminnasta yritettiin etsiä virheitä ihan suurennuslasin kanssa, kirjoittaa Atleetin urheilutoimittaja Ville Hirvonen.
Leijonat saavutti Milano-Cortinan NHL-pelaajien olympialaisista lopulta pronssia. Se oli aika lähelle maksimisuoritus.
Leijonat kävi harmittavan lähellä loppuottelua. Hävisihän se maailman kovimmalle kiekkomaalle, Kanadalle välierässä vain yhdellä maalilla. Ja siitäkin ottelusta jäi jonkin verran jossiteltavaa.
Pronssipelissä Leijonat nieli nopeasti kovan pettymyksen ja murjoi Slovakian maalein 6-1.
Leijonilla oli turnauksessa monta onnistujaa ja yhdeksi sellaiseksi voi laskea myös päävalmentaja Antti Pennasen. Pennanen palautti Suomen mitalikantaan arvokisoissa ensimmäistä kertaa sitten kevään 2022 maailmanmestaruuden.
Pennasen ympärillä pyöri jo turnauksen aikana melkoinen näytelmä. Välillä tuntui siltä, että hänen tekemisistään yritettiin ihan kaivamalla kaivaa epäonnistumisia.
Ja kun Suomi oli jäällä pronssimitalit kaulassa, nostettiin taas kerran esiin se, että Oliver Kapasen olisi pitänyt saada mahdollisuutensa aiemmin. Kyllä, voihan sitä ihmetellä, miksei NHL:n tämän kauden yksi parhaista suomalaisista maalintekijöistä saanut mahdollisuuttaan aiemmin, mutta yhtä hyvin voidaan pohtia sitä, olisiko se muuttanut mitään. Tuskinpa vain.
Kapanen on loistava jääkiekkoilija, mutta ei hän mikään Aleksander Barkov ole – tai joku veretseisauttava tähtimaalivahti – siis sellainen pelaaja, joka olisi aidosti pystynyt muuttamaan veden viiniksi.
Pennasen kiirastuli nähtiin tässä turnauksessa puolivälieräottelussa Sveitsiä vastaan. Jos Suomi olisi tuon pelin hävinnyt, olisi tämäkin näkökulma kirjoitettu todennäköisesti hyvinkin erilaiseen sävyyn. Silloin Pennasen olisi voinut sanoa epäonnistuneen. Nyt hän onnistui. Hän tiivisti oikeaoppisesti peluutusta tuossa ottelussa ja antoi Leijonien tähtipelaajien hilata Suomen mitalipeleihin. Pennanen antoi ratkaisuhetkillä vastuuta niille pelaajille, jotka pystyvät muuttamaan henkilökohtaisella panoksellaan otteluiden kulkua.
Kanada-välierästä on enää ihan turha jauhaa. On se ja sama näyttelikö Nathan MacKinnon, kun Niko Mikkolan maila kopsahti supertähden kasvoihin. Se oli korkea maila ja sillä hyvä. Kanada oli parempi ja ansaitsi finaalipaikkansa.
Olympiaturnauksen finaalissa pelaavat sunnuntaina kaksi tämän hetken parasta jääkiekkomaata – Kanadan ja Yhdysvallat. Kyllä, Leijonilla olisi ollut mahdollisuus voittaa olympiakultaa, mutta eivät ne mahdollisuudet siihen olisi merkittävästi kuitenkaan parantuneet, jos Pennanen olisi tehnyt sitä tai tuota.
Suomen olympiapronssin voi sanoa olevan minimivaatimus tällaisessa turnauksessa tai sitten sitä voi pitää yksinkertaisesti vain taas yhtenä parhaista suomalaisista jääkiekkosaavutuksista koskaan. Suomi jätti taakseen melkoisen laadukkaita kiekkomaita. Muun muassa Ruotsi veti nämä karkelot huomattavasti pahemmin vihkoon kuin Suomi. Ja kun olet äärimmäisen laadukkaassa seurassa se kolmanneksi paras, niin se on hyvä saavutus. Ja siitä on syytä kiittää Antti Pennasta ja hänen valmennusryhmäänsä ihan yhtälailla kuin pelaajiakin.
Lopetetaan siis arvoton spekulaatio ja annetaan rehti tunnustus niille, joille se kuuluu.
Ville Hirvonen
