Tällä hallikaudella peräti kuusi miestä on hypännyt seivästä yli kuusi metriä. Lajin evoluutio tuntuu etenevän koko ajan – paitsi meillä Suomessa.
Kreikan Emmanouil Karalis nykäisi reilu viikko sitten Ateenassa peräti 617. Lauantaina Ranskassa Norjan Sondre Guttormsen ylitti 606. Toki hän hyppäsi jo kolme vuotta sitten hallissa 600, muttei sen koommin ollut ennen viime viikonloppua hypännyt enempää kuin 590.
Muita tämän kauden kuuden metrin ylittäjiä ovat Armand Duplantis (606), valkovenäläinen Matvej Volkov (601), USA:n Zach Bradford (601) ja Australian Kurtis Marshall (600). MM-mitali ei Puolasta parin viikon päästä helpolla heltiä. Erityisen ilahduttavaa on, että 26-vuotiaan Karaliksen 617 on jo tulos, jolla haastetaan jopa lajia vuosikaudet dominoinut Duplantis. Sitä paitsi Karaliksen superhypyllä olisi voinut mennä enemmänkin.
Ruotsalainen on hypännyt tällä hallikaudella vain yhden kilpailun, tulos oli 606. Nyt hän ei hoitele enää liukuhihnalta voittoja vasemmalla kädellä. Tai sitten hän jatkaa loputonta ME-tehtailuaan ja hoitelee…
Mutta rehellisesti sanottuna olisi erittäin virkistävää nähdä, että Duplantiskin joutuisi kilpailutilanteessa oikeasti tiukille.
On selvää, että Duplantiksen esimerkki on siivittänyt muitakin kuuden metrin ylittäjiä. Välineteknologia ja etenkin erikseen rakennetut vauhdinottoradat ovat myös osaltaan parantaneet tulostasoa. Mitä meillä Suomessa on tapahtunut samaan aikaan? Juho Alasaari (551) ja Urho Kujanpää (548) ovat ainoat, jotka ovat hypänneet tällä hallikaudella enemmän kuin 530. Vain kymmenen miestä on hypännyt yli viisi metriä. Ero maailman kärkeen on järisyttävä. Alasaaren ennätys 571 on kesältä 2023, Kujanpään ylitti 566 jo viisi vuotta sitten, nyt ennätys on 570.
Lukemista näkee, että taannuttu on. Siihen on varmasti monia syitä, mutta yksi on valmentajien puute. Meritoituneita seiväsvalmentajia ei tahdo enää löytyä. Kujanpää ilmoitti alkuvuodesta, ettei yhteistyö kokeneen Rauli Pudaksen kanssa jatku. Nyt hän valmentaa itse itseään. En pidä tästä nykytrendin mukaisesta suuntauksesta lainkaan. Vaikka urheilijalla olisi jo kokemusta, valmentajia tarvitaan. On jokseenkin omituista, että nuoret urheilijat kuvittelevat, että heillä voisi olla valmentamisesta samanlainen näkemys kuin vuosikymmeniä valmennustyötä tehneillä kokeneilla osaajilla.
Seiväshyppy Suomessa on harrastelua. Ennen kuin toisin todistetaan.
LAURI HOLLO
